Otetaan tähän väliin breikki graffitista ja mennään koulun penkin kautta linoleumin ääreen.
Vaikka itsellä tuulimyllyt ja muut breikkimuuvitestailut jäikin pitkälti kasarille, on sen alan tekijämiesten aikaansaannokset arvostuksensa ansainneet. Siitä syystä viskaan kulttuurituotannon Taiteiden tuntemuksen tanssiraportin breikkiosuuden teillekin jakoon.
Alkuun lyhyesti suomihissaa ja sitten tuoreimmat sm-skabat
Breikki
1984 tuli Suomessa
elokuviin elokuva nimeltä Beat Street . Jos Helsingin Kaupungin
Rakennusviraston Kauko Haantie ja kumppanit olisivat tienneet, mitä leffasta seuraa,
tuskin esityslupaa olisi koskaan tullut. Elokuvassa New Yorkin lähiönuoret
maalasivat graffiteja juniin ja seinille, soittivat levyjä kellareissa ja
räppäsivät niiden tahtiin. Kaiken tämän lisäksi kaverit tanssivat linoleum-
lattiamattopalasten päällä kaduilla. Tämä leffa synnytti hyvin pitkälti suomalaisen
hip hopin joka tänäkin päivänä elää ja voi hyvin.
http://tensofyears.at.ua/_bd/0/10.jpg |
Vuosien varrella olen
saanut seurata kuinka yhä uudet nuoret löytävät iloa elämäänsä näillä keinoin
ja heille tietoa ja oppia ovat jakamassa monet niistä kasariteinareista, joille
hip hop on elämäntapa. Tästä aiheesta ilmestyi 15.11. dokumentaarinen elokuva: Suomibreikkiä 1983-2013
Leffan on ohjannut Hiski Hämäläinen ja elokuvaa
varten on haastateltu useita kymmeniä alan piirissä vaikuttaneita tanssijoita. Laajan kuva-arkistonsa kätköistä herkkupaloja projektiin luovutti Pimpu, maamme legendaarisin hip hop- dokumentoija. Lippis nousee!
Riihimäellä asuessani
samassa koulussa oli Jesseksi kutsuttu pari vuotta vanhempi poika, joka kulki
Adidaksen verkkareissa, kun muut käyttivät bootseja ja nahkatakkeja. Jesse13
nimellä tunnettu Kai Viljanen onkin arvostettu legenda breikkipireissä ja hän
opetti jo vuosia sitten Riihimäen nuorille breikin alkeita. Jos nimi ei ole tuttu niin Youtube auttaa:
Valkoisessa paidassa Jesse oli taas sm-skaboissa paikalla tarkkailemassa miten ringittelyt sujuu nuoremmilta. Vasemmalla Alex Gyllenbögel myös silmä kovana.
Muita merkittäviä
hahmoja isojen lenkkareiden ja värikkäiden lippisten parissa on mm.
Oululaislähtöinen Bboy Ätä, joka Reija Wäreen kanssa avaa yhä uusia polkuja
tanssitaiteelle teatterisalienkin kautta sekä Jyväskylästä ponnistava
Bboy Focus ; Jussi Sirviö. Hän kiertää maailmalla
Flow Mo –ryhmän kanssa ja vie kotimaista
tanssikulttuuria eri mantereille nöyrällä asenteella mutta voitontahtoa
puhkuen.
Voitontahto ja
elämänilo kuuluukin mielestäni tanssiin ja hip hopiin ylipäänsäkin suurelta
osin. Aina voi kehittyä ja koettaa voittaa itsensä uusien tekniikoiden tai
erilaisten liikkeiden voimin.
Aivan kuten vaikkapa Disabled Theater – esityskin näyttää toteen, tanssin avulla voi tuoda esille omia
tunteitaan monella tavalla. Breikkihän syntyi jenginuorten keskuudessa ja oli
vaihtoehtoinen tapa selvittää korttelien herruutta väkivaltaisuuksien sijaan. Sen jälkeen voimaannuttavana keinona katutanssia on käytetty myös vammautuneiden
parissa, kuten brittiläinen DV8- tanssiryhmä
on tehnyt.
Myös kotimaassa on
koettu traaginen mutta hieno tarina, kun tanssija
Mikael Turtiainen jäi vuonna
2008 raitiovaunun alle ja sai vakavan aivovamman. Tästä huolimatta Mikael
tanssii tänäkin päivänä, tosin rajoitetummin ja avustajan kanssa, mutta tanssi
on ollut hänelle äärettömän tärkeä kuntoutumiskeino. Viime vuonna Mikaelin
kunniaksi järjestettiinkin tanssitapahtuma, jolla kerättiin varoja tanssiterapian
kehittämiseksi vaikean aivovamman saaneille.
Tanssi voi muuttaa
elämän.
Monella tapaa.
Vierailukäynti: Break SM
Järjestämässä olivat
olleet Saiffa – Flow Mo Dance School yhteistyössä Suomen Bboy-Liiton ja Opetusministeriön kanssa. Tapahtumasta
lisäävirallista infoa: http://breaksm.net
Breikin
SM-kisoihin oli ollut karsintoja eri kaupungeissa ja nettiäänestyksen kautta
lopulta oli näistä kilpailijoista valittu jatkoon ennalta 8 tanssijaa. Toiset 8
finalistia valikoitui aamupäivän aikana tanssikoulu Saiffalla käydyissä
karsinnoissa.
Tulossa oli tulenpalavat tanssibattlet. Jopa
niin tuliset, että tapahtumapaikkana oli ravintola nimeltä Lämpö ja
päivämääränä 1.12. eli ilman välipisteitä yleinen hätänumero!
Sarjoja oli kolme:
Sarjoja oli kolme:
· 1 vs1 Breaking (alle 14-v)
· 1 vs1 Breaking (avoin)
· Breaking Crew Battle (3-8 henkeä per ryhmä)
Tässä tiivistyykin mielestäni genren kiinnostavuus.
Alan harrastajien ikähaitari heittää äärestä laitaan, samassa ringissä voivat
bätlätä niin 10-vuotias lapsi, 30-vuotias konkari bboy, tai vaikka 70-vuotias
eläkeläinen, kuten Crazy Grandma nimellä tunnettu ruotsalainen b-girl...
Tärkeintä on hauskanpito yhteisen asian parissa eikä niinkään verenmaku suussa taistelu.
Tälläkin kertaa oli nähtävissä kuinka
nuorempi polvi otti tilaa haltuun aina välillä kokeneempien breikkareiden
välissä. Tekemällä oppii, kuten sanotaan ja tanssissakin tämä pitää paikkansa.
Kun battle sitten alkoivat, oli ennakolta valittu ns.
Great Eight, kahdeksan tanssijaa, joille haettiin karsintojen kautta 8
haastajaa. Tässäkin joukossa ikähaitaria oli huomattavasti, mutta kuitenkin kilpailijat
olivat breikanneet pääsääntöisesti yli 10 vuotta.
Tuomareina oli tällä kertaa Venäjältä saapunut Yan the Shrimp , Norjasta kotoisin oleva Dark Mark sekä kotimaatamme edustanut Rome-1. Tuomareista lisätietoa Break SM:n sivuilta:
Bboy -tuomaristo ringitteli alkulämmittelyissä samalla parketilla kisaajien
kanssa, joka myös on aika ainutlaatuista urheilun saralla. Vai oletteko nähneet
koskaan vaikkapa mäkihyppytuomareita loikkimassa koekierroksella kilpailijoiden
kanssa? Tai nyrkkeilytuomareita sparraamassa kehässä ottelijoiden kanssa ennen
varsinaista matsia?
Musiikista vastasi DJ-roolissa tällä kertaa ollut
Focus sekä DJ Mercy One.
Tapahtuman spiikkasi “mölyapinaksikin” itseään
tituleerannut Bboy Wartecs ja juoksevista asioista vastasi Bboy Hatsolo.
Tapahtuma alkoi klo.17 ja loppui klo. 22.00. Niin
kauaa en pystynyt olemaan paikalla, vaan lähdin kahden tunnin jälkeen.
Lopullisia tuloksia en siis itse nähnyt.
Avoimen sarjan voittajaksi kuitenkin selviytyi
jyväskyläläinen bboy Elmonaattori.
Energinen tehopakkaus rokkasikin vakuuttavasti ja
kilpailijaesittelyssä hän ilmoittaa “tavoitteekseen teleportata”, kun pitäisi
kuvailla omaa tyyliään.
Teleportataanpa siis vuoteen 2005 Tampereelle,Härmälän leirintäalueelle, jossa
oli Hip hop- festivaali
Turnin Fest . Paikalla oli kaikki elementit; MC:t
räppäsivät lavalla DJ:den luomien biittien tahtiin, wraitterit maalasivat
graffiteja aluetta ympäröivään aitaan ja alueen laidalla oli myös katos, jonka
alla lauma nuoria pyöri linoleumin palasella. Breikkibattlea juonsi nuori mies
suoralippaisessa lakissaan; Elastinen. Kisaajien joukossa oli tyttöjä ja
poikia, pääsääntöisesti n. parikymppisiä lökäpöksyjä.
Siellä matolla pyöri väkkäränä myös vaaleatukkainen
ipana, arviolta n. 10-vuotias poika joka jäi mieleeni koska hän hymyili
taukoamatta ja jonka runin jälkeen puolta pidemmät ja vanhemmat breikkarit
taputtivat ja kannustivat tätä pikkukundia.
Ellei kasvomuistini ja päättelykykyni ihan häränpyllyä
heitä, niin…
se ipana oli Elmonaattori.
Näin tässäkin skenessä on nähtävillä sitkeän työn
tulos ja pitkäjänteisyyden hedelmät. Tanssisaleilla käy pyörähtämässä
vuosittain varmasti satoja wannabe breikkareita, jotkut jatkavat vuodesta
toiseen, jotkut vaihtavat seuraavalla viikolla vaikkapa sählyyn. Mutta toiset
se rytmi vie mennessään, eikä enää voi puhua harrastuksesta,vaan elämäntavasta.
Aivan kuten Isomursun kirja on nimetty.
Jos vaikka saisit kipinän Lämmön skaboista
ja uudenvuodenlupauksena löytäisit itsesi alkuvuodesta uuden harrastuksen parista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti