Custom made: Pantteriluistimet

Luistelukauden ollessa kuumimmillaan

ajattelin vaihteeksi tarinoida muusta kuin tusseista ja spraykannuista. 

Mutta kyllä maalit tähänkin juttuun liittyy aika vahvasti...

Pikkusälli pelasi ala-asteen ajan kiekkoa ja se rytmitti hyvinkin pitkälti 

perhe-elämän ajankäyttöä. Itse sain olla touhussa mukana,

 muun muassa joukkueen huoltajatiimissä. 

Vuonna 2009 pelimiehen sotisopa alkoi näyttää melko karulta kun

hokkareiden kärjet irvisteli pahasti:

Asialle oli tehtävä jotakin, etenkin kun poitsu tykkäsi 

luistimistaan ja rahakaan ei kasva puissa.

Tälläkin kerralla vanhat keinot oli parempi kuin pussillinen uusia

Kaapissa oli kustomointitarkoituksiin varattua leopardi-kangasta, 

kirppikseltä ostetusta mekosta leikattuna.

 Pikaliiman ja väkerrysvälineiden avulla skrinnarit sai uuden elämän.

Mattopuukko laulamaan ja kärki skalpeeraukseen.

Sitten vaan väkerrystä kankaan, saksien, leathermanin ja pikaliiman kanssa. 

Lopulta paketti oli kasassa.

Pikku peluri nimesi skrinnarit "Pantteriluistimiksi".

Pelikäyttöä varten savannilta peräisin oleva leopardikuvio piti totuttaa 

jäähalleissa vallitseviin kylmiin olosuhteisiin.

Seurasi kylmän paikan leiri pakastinlokerossa.

Sitten vaan putket jalkaan ja hommiin.

Vaihtoaitiossa koutsi ohjeisti kuka tekee mitäkin

 ja mitä ei ainakaan pidä tehdä.

Aina välillä rightin pakki sai henkilökohtaistakin palautetta.

Usein se auttoi. Koutsihan on osa pyhää kolminaisuutta auktoriteettien suhteen.

Auktoriteettien ykköshyökkäysketju kundilla oli:

Faija-Koutsi-Opettaja.

Pakkiparina sitten Mutsi ja Mummi

Palaute ja pantteriluistimet antoi virtaa ja kasvatti sen verran mukavasti, 

että putki kulki ja pyttyjä kertyi joukkueelle. 

Vähän väliä joukkue sai tuuletella kentän keskellä.

Kauden päätteeksi oli tietysti päättäjäiset.

Kun tuli aika palkita pelureita, kuului kaiuttimista tuttu nimi 

ja pikku lippispää sai kannettavaa kainaloon.

Kun saatiin poika kotiin ja "poika kotiin", 

oli fotaamisen aika.

"Aika velikultia"

(Väinö Linna: Tuntematon Sotilas)

Tätä nykyä pelihokkarit on jo laitettu naulaan, mutta ulkojäillä välillä edelleen vieraillaan.

Ja voihan niillä luistimilla muutakin tehdä kuin pikkumustaa metsästää...

Jos perinteinen pipolätkä ei juuri sinulle putoa, vaan olet ehkä retkiluistelutyyppiä,

niin siltä väliltä ja muutaman asteen vauhdikkaampaa meininkiä löytyy huomenna lauantaina 

1.2.2014 Espoon Serenasta. 

http://www.redbullcrashedice.com/fi_FI/event/helsinki

Viime vuonna jääkourun korkkasi hurjapäät tähän malliin:

Vauhdikasta viikonloppua!

Peinttarin Piparkakkutalo

Joulun pyhiä odotellessa halusin päivittää perinteitä.

Piparitalon rakennus perheen kesken oli hauskaa puuhaa muksuna Riihimäellä.

Kolme ipanaa rintamamiestalon ahtaassa keittiössä sormet sokerikuorrutteessa 

ja kinastelemassa siitä kuka syö uutena vuotena savupiipun,  joka on tehty lontoonrakeista.

Se piparkakkutalon rakenteiden saumaukseen käytettävän
palaneen sokerin tuoksu ja koristekarkkien salaa napostelu 

jätti niin hyvät muistot, että muutaman kerran on omankin poitsun kanssa piparitaikinan parissa aherrettu. On tehty juna ja raketti sekä muitakin objekteja.

Tällä kertaa päätin tehdä homman soolona ja "vähän isommin".

Omakotitaloalueella on yhä tallella 1985 rakennettu leikkimökki, 

jonka isä rakensi yhdessä ukkini kanssa.

Rakentamisvaiheessa kävi vahinko, kun ukki löi otsansa johonkin tukirakenteeseen

jonka seurauksena pää oli paikattava terveyskeskuksessa.

Ukki nauroi silti, kuten aina,

 ja haki työpaikaltaan pari rakennuskypärää.

Näin hommat jatkui hymy huulessa.

Mökki oli lähinnä -82 syntyneen siskoni valtakuntaa, 

mutta toki me isoveljetkin siellä jotain kikkailimme systerin seurana.

Mökkihän palveli välillä myös "jännittävänä" yöpymispaikkana,

 josta oli helppo hiipiä omaan sänkyyn jos pelotti liikaa.

Vuosien varrella ulkopinta oli jo vähän rapistunut, joten asialle piti tehdä jotain…

Kaivoin kokkivaatteet vinttikomerosta ja tekstasin luotokuvaaja Larille. 

Kerroin idean joka meni läpi.

 Sovittiin toteutus parin päivän päähän, jos toteutusta ennen saataisi lunta maahan. 

Treffasimme noutotukun pihalla, jossa ensin suoritettiin tarvikehankinnat: 

sokeria, jauhoja, siirappia ja karamellejä koristeluun.

Sitten autolla Riksuun, maalipurkit suhisemaan.

Kondiittorin hoitaessa torppaa kondikseen, 

hoiti Lari oman tonttinsa parinkin kameran voimin

Lumi jäi tulematta, joka vaikuttaa kuvasaldoon vahvasti. 

Vaikka olikin kylmä, ei stillikuvista sitä huomaa, onneksi videossa sentään hengitys huuruaa.

Ulkoilmat olivat 28 vuodessa piiskanneet leikkimökin ulkoseinät aika rapeaan kuntoon, joten maalia kuluikin huomattavasti enemmän kuin olin kuvitellut. 

Hämärä alkoi tulla joulukuun puolivälissä jo klo: 15 aikaan 

joten päivänvalon maksimoimisen takia oli kiirehdittävä.

Video ja Larin fotosaldo päättyy tähän kuvaan, jollaiseksi kuvittelin mökin jäävänkin.

Lunta odotellessa alkoi kuitenkin häiritsemään 

kuistin kaiteen laudoituksen lievä levottomuus. 

Uusi reissu oli tehtävä.

Vähän valkoista kuistilaudoitukseen ja ikkunanpieliin 

sekä piparmintturaitojen skarppausta, niin olin tyytyväisempi.

Vielä kun sitä lunta tulisi.

Lopulta tuli edes vähän, tosin vasta joulun jälkeen. 

Vihdoin edes katto näytti siltä kuin sinne olisi sihdattu tomusokeria.

Mutta sitten se tuli…

Pakkasherra saapui ja toi lumipeitteen tullessaan.

Eräänä aamuna näky kotitalon kuistilta toi Joel Hallikaisen mieleen.

Niin se talvi viimein oli saapunut Riihimäellekin.

Nyt sain viimein napsittua jouluista valokuvasaalista. 

Melko hämäräähän oli kellonajasta huolimatta, joten valitettavasti piti salamaan turvautua.

Herkullisinta oli omasta mielestäni jälleen karkit. 

Jos jostain saisi noin isoja englannin lakritseja olisin varmasti ensimmäisenä jonossa.

Lunta oli edelleen sen verran vähän, että en voinut hyödyntää sitä kolmiulotteisuuden lisäämisessä sokerikuorrutteeseen, kuten alkuperäinen idea oli, mutta spraymaalillakin pärjäili aika hyvin.

Takaseinälle laitoin pipariukkelin ja possun, 

silmät tein isoiksi, koska kuorrutetta pitää olla Paljon!

Vanhemmat suhtautuivat ensin alkuun ehdotukseeni kahdella tavalla:  

Äidin mielestä idea oli hauska ja hyvä.

Isä tyrmäsi ajatuksen.

"Mutta mutsi antoi jo luvan", jouduin perustelemaan.

Faijakin lopulta heltyi, kun lupasin maalata mökin ennalleen 

jos se ei miellyttäisi isän silmää.

Ei onneksi tarvinnut. 

Tästä lähtien Hannun ja Kertun henkiseksi kustomoitu leikkimökki 

tönöttää vielä toistaiseksi lapsuudenkotini pihalla. 

Jos jollekulle tulee joululaulun mukainen ajatus 

"oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen",

niin sinne vaan lautapintaa nakertamaan.

Lopuksi tietty se Felt Fotografin  tekemä video,

 josta tunnelma välittyy glögin ja aerosolin yhteisvoimin.

Graffiti Writer´s Gingerbread House

Nyt kun sitä lunta ja pakkasta sitten on niin painukaa mäkeen siitä.

Pulkkamäkeen nimittäin

:)

Matkamessut ja spraymaalausta lentoasemalla

Näillä keleillä tekee mieli sinne missä pippuri kasvaa.

 Matkamessut auttaa ensihätään. 

Viikonlopun ajan Messukeskuksessa voi ihailla, haaveilla ja varailla reissuja.

Kun matka on varattu ja passit pakattu, niin mitä pidemmälle matkustat, sitä todennäköisimmin lähtösi tapahtuu Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Siellä passintarkastuslinjojen alapuolella sijaitsee Rajavartiolaitoksen kahvihuone, jossa tuli vuonna 2010 seinää spreijattua. Nyt kerron siitä.

Flyggalla vietin työelämästäni aika tiiviisti vuodet 1996-2011. 

Ensin kokkina ja 2000 alkaen Rajavartiolaitoksen virkamiehenä. 

Virkanimike oli viimeiset vuodet Vanhempi Merivartija. 

Merivartija lentoasemalla!?

Koska toimipiste kuuluu Suomenlahden Merivartioston alaisuuteen,
niin näin se vaan menee.

Viran lisäksi tein asuntovelallisena myös sivuduuneja; muuttomiehenä,portsarina, jne. Mutta myös piirsin ja maalasin. Kun kahvihuoneessa alkoi remontti, jollekin tuli mieleen että tylsä seinä voitaisi maalata kauniimmaksi viihtyisyyttä luomaan.

Ilmeisesti meikäläisen firman kursseilla piirtelemät karikatyyrit opettajista

 ja passikopissa rustaamat sarjakuvaukkelit oli tehneet esimiehiin sellaisen 

vaikutuksen, että kädenjälkeä haluttiin isomminkin esiin. 

 Tein työkavereille kyselyn, mitä he seinälle haluaisivat. 

Työyhteisön 150 duunaria kattavan kyselyn tuloksena ennalta arvattujen 

kirkkoveneiden lisäksi tuli myös hyviä ehdotuksia . 

Valitsin muutaman ja laitoin äänestyksen II-vaiheen käyntiin, 

jotta mahdollisimman moni tuntisi mielipiteensä huomioiduksi. 

Lopulta kolme eniten ääniä saanutta olivat:

* Helsinki

* merimaisema

* auringonlasku

Nämä ehdotukset lopulta yhdistin ja niin tavoitteeksi tuli 

"merinäköala Helsingistä auringonlaskulla". Käänsin vielä maiseman 180 astetta, 

eli näkymä Helsinkiin päin mereltä tultaessa. Tämän jälkeen etsin Helsinki-aiheisia kirjoja kirjastosta sekä selasin nettiä ja aikakauslehtiä jotta saisin rakennettua karkeaksi malliksi kollaasin kuvista. En todellakaan ole mikään it-guru, joten photoshopin sijaan malli syntyi "leikkaa-liimaa" -tekniikalla kopiokoneen avustuksella:

Jostakin lentoliikenteen historiaa käsittelevästä kirjasta löysin tyylikkään kuvan vanhasta mainosjulisteesta. Samanhenkistä vedenpintaa lähdin tavoittelemaan Kolera-altaaseen.

Tarvikehankintakierroksen jälkeen oli aika kääriä hihat 

ja lähteä telttailemaan. Maalipölyn minimoimiseksi kahvihuoneessa pystytin 

suojamuoveista telttamaisen hökötyksen, jonka suojassa seinää maalasin.

Ensin lyijykynäluonnos seinään ja sitten isoimmat alueet kuntoon, eli meri ja taivas. 

Sen jälkeen maalarinteipin ja askarteluveitsen kanssa värialue kerrallaan eteenpäin.

Pikkuhiljaa homma eteni ja maisema alkoi hahmottua.

Sävyeroilla hain kolmiuloitteisuutta rakennuksiin ja maisemaan.

Ennenpitkää olin jo ääriviivoja ja ikkunoita vaille valmis. 

Teltan pystyin tässä vaiheessa jo purkamaan.

Taustalle laitoin kerrostalosiluettia fiilispohjalta 

ja kauimmaisten talojen väritkin nykäisin puhtaasti hatusta.

Vähän piti myös oikoa, jätin aidan pois pressanlinnan ympäriltä, 

mutta lippu piti kuitenkin nostaa salkoon.

Lopputulos sai kiitosta, vaikka muutama perspektiivivirhe itseäni jäikin kiusaamaan.

Jos taivaan väritys vaikuttaa epäluonnolliselta, kyseessä on tietty "taiteilijan vapaus". 

Mutta aikalailla samankaltaista värimaailmaa todistetusti lentokentällä on nähty, kuten Joonas Rennicken platalta ottamasta fotosta näkyy:

Onhan se aina mukavaa kun seiniä saa maalata. 

Tässä tapauksessa hauskinta oli kuitenkin se, että homma tapahtui virka-ajalla, eli toisin sanoen Valtio maksoi meikäläiselle projektiin hurahtaneiden muutamien työpäivien ajalta täyden palkan. Toki valtion palkkalistoilta löytyy muitakin graffitimaalareita.

Tero Karvinen valittiin läänintaiteilijaksi vuonna 2011 ja kahden vuoden ajan Pirkanmaan läänintaiteilija suoritti toimenkuvaansa spraykannu taskussa ilosanomaa levittäen.

Mutta niistä matkamessuista vielä. 

Monesti on tullut käytyä, yleensä asiakkaana, kerran myös duunissa.

Vuonna 2010, ennen maalausprojektia, oli Rajavartiolaitoksella osasto messuilla. 

Sinne valittiin pari edustajaa jakamaan esitteitä ja esittelemään sen aikaista uusinta uutta: passintarkastus automaattia. Keikka tietysti kiinnosti, koska kaikki työaika joka oli 

pois passikopista maistui mukavasti mansikalta.

Osastolla kävi kiinnostuneita messuvieraita testaamassa automaattia.

Myös virkamiehiä toisista ympyröistä tuli tutustumaan laitteeseen.

Kuva "Rajamme Vartijat" -lehdestä.

Totuttuun tyyliin loppuun videosuositus. 

Koska nyt käsittelin lentoasemaa, rajatarkastusta ja matkamessuja 

 kyseessä ei kuitenkaan ole puhemusiikkia, vaan näet 

kuinka Kristiina Braskin näköinen nainen käyttää nimenomaista 

Rajatarkastus-automaattia virallisessa opasvideossa.

Automaattinen rajatarkastus

Hyvää matkaa, trevlig resa!

Radio Helsingin Njassa

Perjantaina 10.1. tapahtui jälleen yksi merkkipaalu kotimaisen populäärikulttuurin saralla, 

kun Radio Helsinki aloitti uudella taajuudella 

uuden toimiluvan turvin. Viime syksynähän radion tilanne oli tukala; lopettamisen uhka leijui ilmassa. Monet kuuntelijat koettivat vaikuttaa kannustaen jatkamaan.

Itsekin halusin kannustaa ja vaikuttaa. Otin purkit kassiin ja uin tekemään tämän.

Onneksi asiat etenivät ja erilaisten tukitoimien ja kanssaihmisten kekseliäisyyden ansiosta homma jatkuu ja karavaani kulkee taas. 

Halusin juhlistaa uutta alkua omalla tavallani. 

Olin aiemmin löytänyt kiinnostavan rakennuksen,

 joka inspiroi toteuttamaan teemaan sopivan maalauksen seinälleen. 

Nyt luonnostelin yhden Radio Helsingin kantavista voimista ensin paperille.

General Njassan

Normaalisti teen sketsit vaan lyijärillä ja merkkaan värit niinkuin tuossa yllä otsassa. Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä luonnoksenkin paremmin, jos vaikka nopeuttaisi maalausprosessia, kun ei niin paljon tarvitsisi miettiä värejä.

Mallina käytin googlen kautta hakemaani kuvaa radion sivuilta, toki vähän muokaten:

http://www.radiohelsinki.fi/wp-content/uploads/2013/04/njassa_3-529x299.jpg

Paikaksi olin löytänyt ilmeisesti purkua odottavan rakennuksen verkkosaaresta. Kävin jo aiemmin fotailemassa tiloja, joissa on ollut aiemmin taiteilijoiden työhuoneita ja taidenäyttelyitä ym. tapahtumia. 

Talo on aiemmin tunnettu omaperäisellä nimellä "Talo".

Muutama foto tätä nykyä jo hylätyn paikan taidetarjonnasta: 

Myös ulkoseiniltä löytyy taidetta ja pari näytettä sieltäkin :

Mutta takaisin omaan projektiini.

Joku neropatti on joskus suomentanut "DiscJockey" 

-termin kotimaiseksi vastineeksi "Tiskijukka".

Tästä inspiroituneena päätin heittää Njassan tiskaamaan älppäriä, 

Radio Helsingin uutta ja puhdasta alkua kuvaten.

Ensin olin siirtänyt mätänemään jätetyt tiskit ja muut astiat syrjemmälle, 

jotta pääsin seinään käsiksi

Sitten vaan koli koli ja suih suih.

Muutamia tunteja tuntia myöhemmin homma oli paketissa.

Koska olin talossa vieraana, piti tietysti paikat palauttaa ennalleen, 

eli tiskit takaisin pöydälle.

Päiväsaikaan kuvaamisesta huolimatta värit on aika tummat, mutta lähikuva kasvoista näyttää sävyt oikein. En saanut hahmosta niin tuimaa kuin olisin halunnut, mutta koska radion tunnuslause on "olet ystävien seurassa", niin lempeä meininki lienee ihan paikallaan.

Loppuun totutusti musaa.  

Eikä mitä tahansa, vaan legendaarinen elektrofunk -klassikko

maestron itsensä luomana:

 General Njassa: I'm Young And Beautiful

Onnea ja menestystä Radio Helsingin toiminnalle

ja meille kuuntelijoille hyviä hetkiä ystävien seurassa.