Luistelukauden ollessa kuumimmillaan
ajattelin vaihteeksi tarinoida muusta kuin tusseista ja spraykannuista.
Mutta kyllä maalit tähänkin juttuun liittyy aika vahvasti...
Pikkusälli pelasi ala-asteen ajan kiekkoa ja se rytmitti hyvinkin pitkälti
perhe-elämän ajankäyttöä. Itse sain olla touhussa mukana,
muun muassa joukkueen huoltajatiimissä.
Vuonna 2009 pelimiehen sotisopa alkoi näyttää melko karulta kun
hokkareiden kärjet irvisteli pahasti:
Asialle oli tehtävä jotakin, etenkin kun poitsu tykkäsi
luistimistaan ja rahakaan ei kasva puissa.
Tälläkin kerralla vanhat keinot oli parempi kuin pussillinen uusia
Kaapissa oli kustomointitarkoituksiin varattua leopardi-kangasta,
kirppikseltä ostetusta mekosta leikattuna.
Pikaliiman ja väkerrysvälineiden avulla skrinnarit sai uuden elämän.
Mattopuukko laulamaan ja kärki skalpeeraukseen.
Sitten vaan väkerrystä kankaan, saksien, leathermanin ja pikaliiman kanssa.
Lopulta paketti oli kasassa.
Pikku peluri nimesi skrinnarit "Pantteriluistimiksi".
Pelikäyttöä varten savannilta peräisin oleva leopardikuvio piti totuttaa
jäähalleissa vallitseviin kylmiin olosuhteisiin.
Seurasi kylmän paikan leiri pakastinlokerossa.
Sitten vaan putket jalkaan ja hommiin.
Vaihtoaitiossa koutsi ohjeisti kuka tekee mitäkin
ja mitä ei ainakaan pidä tehdä.
Aina välillä rightin pakki sai henkilökohtaistakin palautetta.
Usein se auttoi. Koutsihan on osa pyhää kolminaisuutta auktoriteettien suhteen.
Auktoriteettien ykköshyökkäysketju kundilla oli:
Faija-Koutsi-Opettaja.
Pakkiparina sitten Mutsi ja Mummi
Palaute ja pantteriluistimet antoi virtaa ja kasvatti sen verran mukavasti,
että putki kulki ja pyttyjä kertyi joukkueelle.
Vähän väliä joukkue sai tuuletella kentän keskellä.
Kauden päätteeksi oli tietysti päättäjäiset.
Kun tuli aika palkita pelureita, kuului kaiuttimista tuttu nimi
ja pikku lippispää sai kannettavaa kainaloon.
Kun saatiin poika kotiin ja "poika kotiin",
oli fotaamisen aika.
"Aika velikultia"
(Väinö Linna: Tuntematon Sotilas)
Tätä nykyä pelihokkarit on jo laitettu naulaan, mutta ulkojäillä välillä edelleen vieraillaan.
Ja voihan niillä luistimilla muutakin tehdä kuin pikkumustaa metsästää...
Jos perinteinen pipolätkä ei juuri sinulle putoa, vaan olet ehkä retkiluistelutyyppiä,
niin siltä väliltä ja muutaman asteen vauhdikkaampaa meininkiä löytyy huomenna lauantaina
1.2.2014 Espoon Serenasta.
Viime vuonna jääkourun korkkasi hurjapäät tähän malliin:
Vauhdikasta viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti