Hendenvaara: Lanzarote street art

Tuli syksyllä kerrankin mukavaa postia verottajalta: palautusta 2000 €.

Koska kulunut vuosi on ollut aika kuluttava ja hammasta purren on ryömitty eteenpäin, päätettiin käyttää se yllätystulo perheen kesken lomailuun.

Lantsarit jäi vesisateeseen ja pakettimatka Lanzarotelle alkoi.

Lentokentältä hotellille bongailin ensimmäiset seinäkukkaset

Hotelli oli ihan jees, mutta sehän on vain nukkumista varten, eli ei kommentoitavaa.

Puerto Del Carmenin rannalle päästyämme tuli vastaan hymyilyttävää tilankäyttöä POPEYE:n toimesta:

Rannalta löytyi muutakin inspiroivaa. Ektoplasmamainen vihreä lima yhdistettynä karuun mustaan kiveen kiinnosti.

Stenciltytöillä viestiä?

Voi pojat, tän kierroksen vei mimmit tyylikkyyden puolesta.

Lähiostari oli aika hämmentävä.

Hienoa arkkitehtuuria, mutta 2/3 liiketiloista tyhjänä, osasta ikkunat rikottuina.

Maalipinta oli ositain rapistunut ja pari piissintynkääkin oli joku viskonut seinäpinnalle.

Jäin miettimään mitähän olisi kuukausivuokra liiketilassa, tuonne voisi kehittää vaikka mitä mielenkiintoista...

Toisella ostarilla oli hienosti hyödynnetty portaiden rakennetta. Taustalla näkyvän jäätelökauppiaan liikkeen ulkoasu oli myös hyvin synkassa seinämaalaukseen.

Paikallisessa pelihallissa yllätyin kolikkoautomaatin palkinnoista.

Seiniltä tuttuja fisuja oli odotamassa ottajaansa.

PEZ on tunnettu virnistelevistä kaloistaan ja oivaltavista duuneistaan.

Matkasimme kylämarkkinoille ja taas kamera kiinni bussin ikkunaan:

Markkinoilla oli hemmetin kova ja kylmä tuuli, mutta perusturistirihkaman ja Kiinasta tuotetun piraattikrääsän lisäksi löytyi vähän kiinnostavaa käsityöläismeininkiäkin.

Luurankohuppariin sonnustautunut mies kaiversi juomalasien pintaan kuvioita,

valmiina oli vaikka mitä mielenkiintoisia kuvituksia, mutta ilmeisesti kysyntä

määrää mitä tehdään

ja futislogoilla on todettu leivän tulevan pöytään.

Ehdoton helmi markkinoilla oli kuitenkin vanhempi herrasmies.

Setä piti myyntipöytää, jossa kaupusteli itse tekemiään avaimenperiä.

Ei mitään muovirihkamaa vaan metallia; säilyketölkistä kierrättämällä.

Kysyin saanko kuvata ja setä vastasi että tuotteita voi fotailla mutta häntä ei.

Vaihe 1

Vaihe 2

Valmis tuote 1

Valmis tuote 2

Halusin tukea ahkeran miehen toimintaa ja ostin 3 €:n hintaisen veneen.

Ilmeisesti setä ymmärsi arvostukseni häntä kohtaan

ja halusi meistä otettavan kaverikuvan

veneenluovutuksen yhteydessä, vaikka ensin oli kieltänyt ettei häntä saa kuvata:

Kun katsoin kuvia hänen verstaaltaan, voin vain ihailla miehen sitkeyttä.

Ehkä elanto olisi helpomminkin saatavilla, vaikka siivoojana tai taksikuskina.

Mutta hän on valinnut käsityöläisyyden

ja saa aikaan sellaista jälkeä jota jota ei kukaan muu tee.

Hieno mies, hyvä asenne.

Markkinoilta palatessa löytyi vielä pari mansikkaa tien poskesta:

Tuuli oli sen verran kova ja puuskittainen, että dösän ikkunasta näkyi hurjasti vellova turkoosi meri.

Sitä piti mennä kurkkimaan lähempää.

Rantaa lähestyessä huomasin aallokossa vilinää.

Surffareita.

Taas porukkaa jolla todellakin on se Asenne kohdallaan.

Pakkohan näitä elukoita oli kuvailla.

Tuli vastaan myös varastettu idis, aika törkeä vieläpä.

Joku random vaatekauppa rantakadulla myi tällaista t-paitaa:

Alkuperäinen (kuten varmaan tiedättekin) näyttää tältä:

http://www.jay-han.com/images/banksy-laughnow.jpg

Muistan lukeneeni jostain että joku vaatekauppaketju oli teettänyt

Banksy-aiheisia t-paitoja,

jotka sitten kohun synnyttyä oli vedetty Briteissä markkinoilta.

Tännekö ne nyt oli sitten loppusijoitettu?

Yhtenä päivänä vuokrasimme fillarit ja polkiessa tuli vastaan Aarre hiekkarannalla…

Entinen rantaravintola, joka oli jäänyt autioksi ja rapistunut vahvasti.

Pikkujäbä oli onnessaan, kun pääsi kirjaimellisesti hyppimään seinille;

parkouraukseen ympäristö sopi kuin spraymaali seinään.

Matalat ja toisiaan lähellä olevat kattorakenteet ruokkivat parkauraajaa kuten seinämaalariakin. Vanhalta ostarilta tuttu KOMA oli näemmä köynyt täälläkin.

Mielikuvitusta oli havaittavissa myös rantahiekalla, en tiedä onko allaolevan hiekkatoivotuksen tehnyt kuvan pikkupoika vai joku muu, mutta hyvä duuni joka tapauksessa.

Rantakivikossa tuli taas POPEYE vastaan.

Taas tilaan sopien; hiekkarannalla kirjaa lukien.

Kolmaskin silmämuna tuli bongattua; tien varressa oli buffattu jonkun piissi ja

POPEYE oli laittanut hahmolleen pensselin ja maalipurkin käteen.

Aina duunin ei tarvitse olla ISO JA VÄRIKÄS,

vaan pikkunättikin riittää huomioon.

Olin siis matkalla kauppaan. Maalikauppaan.

Arrecifen kaupungissa on hip hop-liike Paniko

ja sieltä piti nyt käydä hankkimassa vähän harrastusvälineitä.

Liikkeen edustalla olikin tyylikäs Pukki-chara vastaanottamassa lomalaista.

Sisällä seiniä koristi myös tyylikkäät käsityöt:

Lippishyllyssä oli tarjolla tehdasvalmisteisten lisäksi kustomoituja namuja:

Arrecifessä oli jo enemmän piissejäkin, mutta koska aurinko laskee etelässä nopeasti ja oli viimeinen lomapäivä, en jäänyt kujia ja ojanpohjia skannailemaan enempää.

Pari herkkua kuitenkin: