Peinttarin Piparkakkutalo

Joulun pyhiä odotellessa halusin päivittää perinteitä.

Piparitalon rakennus perheen kesken oli hauskaa puuhaa muksuna Riihimäellä.

Kolme ipanaa rintamamiestalon ahtaassa keittiössä sormet sokerikuorrutteessa 

ja kinastelemassa siitä kuka syö uutena vuotena savupiipun,  joka on tehty lontoonrakeista.

Se piparkakkutalon rakenteiden saumaukseen käytettävän
palaneen sokerin tuoksu ja koristekarkkien salaa napostelu 

jätti niin hyvät muistot, että muutaman kerran on omankin poitsun kanssa piparitaikinan parissa aherrettu. On tehty juna ja raketti sekä muitakin objekteja.

Tällä kertaa päätin tehdä homman soolona ja "vähän isommin".

Omakotitaloalueella on yhä tallella 1985 rakennettu leikkimökki, 

jonka isä rakensi yhdessä ukkini kanssa.

Rakentamisvaiheessa kävi vahinko, kun ukki löi otsansa johonkin tukirakenteeseen

jonka seurauksena pää oli paikattava terveyskeskuksessa.

Ukki nauroi silti, kuten aina,

 ja haki työpaikaltaan pari rakennuskypärää.

Näin hommat jatkui hymy huulessa.

Mökki oli lähinnä -82 syntyneen siskoni valtakuntaa, 

mutta toki me isoveljetkin siellä jotain kikkailimme systerin seurana.

Mökkihän palveli välillä myös "jännittävänä" yöpymispaikkana,

 josta oli helppo hiipiä omaan sänkyyn jos pelotti liikaa.

Vuosien varrella ulkopinta oli jo vähän rapistunut, joten asialle piti tehdä jotain…

Kaivoin kokkivaatteet vinttikomerosta ja tekstasin luotokuvaaja Larille. 

Kerroin idean joka meni läpi.

 Sovittiin toteutus parin päivän päähän, jos toteutusta ennen saataisi lunta maahan. 

Treffasimme noutotukun pihalla, jossa ensin suoritettiin tarvikehankinnat: 

sokeria, jauhoja, siirappia ja karamellejä koristeluun.

Sitten autolla Riksuun, maalipurkit suhisemaan.

Kondiittorin hoitaessa torppaa kondikseen, 

hoiti Lari oman tonttinsa parinkin kameran voimin

Lumi jäi tulematta, joka vaikuttaa kuvasaldoon vahvasti. 

Vaikka olikin kylmä, ei stillikuvista sitä huomaa, onneksi videossa sentään hengitys huuruaa.

Ulkoilmat olivat 28 vuodessa piiskanneet leikkimökin ulkoseinät aika rapeaan kuntoon, joten maalia kuluikin huomattavasti enemmän kuin olin kuvitellut. 

Hämärä alkoi tulla joulukuun puolivälissä jo klo: 15 aikaan 

joten päivänvalon maksimoimisen takia oli kiirehdittävä.

Video ja Larin fotosaldo päättyy tähän kuvaan, jollaiseksi kuvittelin mökin jäävänkin.

Lunta odotellessa alkoi kuitenkin häiritsemään 

kuistin kaiteen laudoituksen lievä levottomuus. 

Uusi reissu oli tehtävä.

Vähän valkoista kuistilaudoitukseen ja ikkunanpieliin 

sekä piparmintturaitojen skarppausta, niin olin tyytyväisempi.

Vielä kun sitä lunta tulisi.

Lopulta tuli edes vähän, tosin vasta joulun jälkeen. 

Vihdoin edes katto näytti siltä kuin sinne olisi sihdattu tomusokeria.

Mutta sitten se tuli…

Pakkasherra saapui ja toi lumipeitteen tullessaan.

Eräänä aamuna näky kotitalon kuistilta toi Joel Hallikaisen mieleen.

Niin se talvi viimein oli saapunut Riihimäellekin.

Nyt sain viimein napsittua jouluista valokuvasaalista. 

Melko hämäräähän oli kellonajasta huolimatta, joten valitettavasti piti salamaan turvautua.

Herkullisinta oli omasta mielestäni jälleen karkit. 

Jos jostain saisi noin isoja englannin lakritseja olisin varmasti ensimmäisenä jonossa.

Lunta oli edelleen sen verran vähän, että en voinut hyödyntää sitä kolmiulotteisuuden lisäämisessä sokerikuorrutteeseen, kuten alkuperäinen idea oli, mutta spraymaalillakin pärjäili aika hyvin.

Takaseinälle laitoin pipariukkelin ja possun, 

silmät tein isoiksi, koska kuorrutetta pitää olla Paljon!

Vanhemmat suhtautuivat ensin alkuun ehdotukseeni kahdella tavalla:  

Äidin mielestä idea oli hauska ja hyvä.

Isä tyrmäsi ajatuksen.

"Mutta mutsi antoi jo luvan", jouduin perustelemaan.

Faijakin lopulta heltyi, kun lupasin maalata mökin ennalleen 

jos se ei miellyttäisi isän silmää.

Ei onneksi tarvinnut. 

Tästä lähtien Hannun ja Kertun henkiseksi kustomoitu leikkimökki 

tönöttää vielä toistaiseksi lapsuudenkotini pihalla. 

Jos jollekulle tulee joululaulun mukainen ajatus 

"oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen",

niin sinne vaan lautapintaa nakertamaan.

Lopuksi tietty se Felt Fotografin  tekemä video,

 josta tunnelma välittyy glögin ja aerosolin yhteisvoimin.

Graffiti Writer´s Gingerbread House

Nyt kun sitä lunta ja pakkasta sitten on niin painukaa mäkeen siitä.

Pulkkamäkeen nimittäin

:)