Kuulin eilen ison uutisen urheilumaailmasta.
Jarkko Ruutu lopettaa peliuransa.
Ilta Sanomien netistä on luettavissa Ruudun oma tiedote aiheesta.
Jarkko Ruutu lopettaa peliuransa.
Ilta Sanomien netistä on luettavissa Ruudun oma tiedote aiheesta.
Särmikäs peluri on herättänyt uransa aikana lajia seuraavien
ja etenkin seuraamattomien keskuudessa hyvin kaksijakoisia reaktioita.
Niinpä myös lopettamisuutisointia löytyy kahdenlaista.
YLE Urheilun uutinen aiheesta on varsin neutraali ja asiallinen,
vaikuttaa olevan enemmän kalsarit rypyssä kirjoitettu.
Syynä reaktioihin on tietysti mies itse. Rudi pelasi kovaa ja täysillä,
eikä suotta koettanut muuta väittääkään. Mutta joukkuepelaaja Ruutu oli Hahmo.
Ei mikään hajuton ja mauton tusinapelimanni, vaan ahkera duunari
jolta ei kantti tai keinot loppunut.
Vähän saman pelaajatyypin jätkä, kuin eräs Karalahti. Näiden herrojen perässä
tuli viime vuosikymmenen lopulla ravattua Helsingin Jäähallilla tiuhaan.
Kruunu sille ravaamiselle tuli vuonna 1998, kun nakkikattila saapui Petoluolaan.
Playoff-sarja meni heittämällä läpi voitoin 9-0 ja näissä
yhdeksässä matsissa Ruutu maalasi seitsemän kertaa!
Ja jotkut kehtaavat sanoa ettei mies osannut kuin haastaa riitaa.
Vuodet vieri ja parivaljakko siirtyi NHL jäille, maajoukkueessa kuitenkin vieraillen.
Itse sain mahdollisuuden piirtää voimahyökkääjästä karikatyyrin vuoden 2010
talviolympialaisten jääkiekkomaajoukkuetta käsittelevään juttusarjaan.
Toimittaja Tuomas Nyholm kirjoitti joukkueen jäsenistä "pelaajaprofiilit",
joiden pohjalta piirsin hahmot. Jakke sai pelityylinsä mukaisen varustuksen,
jonka innoittajana oli osittain myös kulttileffa Lämäri.
Jaken palatessa kotimaan kaukaloihin vuonna 2011,
odotin kieli pitkällä hämmentäjän paluuta punapaitaan. Jouduin kuitenkin
pettymään tulenpalavasti, kun hän kiikuttikin hokkarinsa Hartwall Areenalle.
Intohimoisena fanina purin pettymystä omalla tavallani.
KSB-sportista kun on fanivaatteita tullut hankittua muutamia pahvilaatikollisia.
KSB-sportista kun on fanivaatteita tullut hankittua muutamia pahvilaatikollisia.
Siirron johdosta fanilla paloi hihat.
Tai no, koko paita.
Punakeltaisen joukkueen ajasta ei ole kommentoitavaa.
Se jengi ei kiinnosta.
Viime vuonna oli jälleen pettymys edessä, toinenkin sankareistani painui
Ilmalan uumeniin. Jeren pukeutuessa narripaitaan piti jälleen reagoida.
HIFK:n pelaajasopimuspolitiikalle henkilökohtaisena vastalauseena
tuli faniuden hautaamisen aika.
Mutta nyt kun tilanne on taas muuttunut Jeren vaihdettua joukkuetta ja
Jarkon lopetettua uransa, täytyy miettiä kauanko annan faniaarteen muhia
Hyrylän metsikössä boikottia jatkaen.Vähän mieli tekisi palata katsomoon,
uusia jään Hahmoja etsimään.
Ja tarkoitan Hahmolla kokonaispakettia, myös siviilielämässä.
Aivan kuten Columbus Blue Jacketsin toimitusjohtaja
Jarmo Kekäläinen kommentoi Ruutua YLE:n uutisessa:
"Kun hän laittaa kypärän päähän, niin koko mies muuttuu. Niin se on monta kertaa muutenkin. Täällä on paljon sellaisia pelaajia, jotka pelaavat fyysistä jääkiekkoa ja kaukalon ulkopuolella ovat lempeitä perheenisiä. Jarkko on äärimmäisen fiksu kaveri."
Jos kiekkovaikuttaja Kekäläisen kommentti tuntuu käsittämättömältä,
kurkkaaYLE Areenasta Arto Nybergin juttutuokio veijarin kanssa:
Jos puolestaan fiilistelet enemmän kohuja kuin nerokkuutta, kiinnostaa ehkä
MTV -Urheilun kokoamat tempaukset uran varrelta.
 |
| http://www.iltasanomat.fi/jaakiekko/art-1288338318744.html |
Omasta puolestani kiitän pelimies Ruutua menneistä vuosista,
tunteita piisasi puolesta ja vastaan. Toivotan äärimmäisen hyvää jatkoa ja
uskon vakaasti että EVU:n kasvatti löytää uuden uran elämälleen,
miettimättä tippaakaan mitä muut siitä ajattelevat.
Vaikka sitten kitarasankarin roolissa, jos siltä tuntuu.
Loppuun "helmeä väritystä" youtubesta by one and only #25 / #37
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti