Lyijykynä ja sensuuri

Pari päivää on tullut mietittyä maailmanmenoa normaalia enemmän.

Charlie Hebdo satiirilehteen kohdistunut aseellinen hyökkäys on paitsi

äärimmäisen surullista, myös luotaantyöntävän vastenmielinen uutinen.

Tämän päivän Hesarissa kulttuurisivuilla kysyttiin suomalaistaiteilijoilta 

kuinka välikohtaus mahdollisesti muuttaa ilmaisun rajoja. Lisääntyykö sensuuri

taiteilijan itsensä, tai julkaisijan /galleristin / muun yhteistyökumppanin toimesta?

Koska itsekin on tullut välillä vähän otettua kantaa taiteen keinoin
 erilaisiin teemoihin, mietin kuinka tähän olisi järkevä reagoida.
Sivuuttaa aihetta en voi missään nimessä, mutta koska aihe on vakava, 

 mitään kieliposkessa näsäilyä en halunnut edes yrittää.

Apu tilanteeseen löytyi parin vuoden takaa.

Pidin silloin entisessä Katajanokan vankilassa taidenäyttelyn Hende: Here 2 Stay?

Eräs näyttelyn töistä oli lyijykynä kirjan sisälle kaivertaen piilotettuna.

Hyvin klassinen, mutta myös ajaton aihe. 

Nykyisinhän rakennus toimii hotellina, joten eristysselli
oli mahdollista valjastaa taiteen käyttöön. Näyttelyn teemana oli
"vankeus vs. vapaus",  joka on mielestäni suoraan verrannollinen 

"pilapiirros vs. sensuuri"-aiheeseen. Sinut voidaan kahlita vankilaan, 

mutta ajatuksia ei voi kahlita kukaan. Ja kuinka ne ajatukset purkautuu? 

Kirjoittamalla ja piirtämällä.

Tämä syy-seuraussuhde aiheuttaa sen, että vankityrmien seinät on olleet 

täynnä kirjoituksia ja piirroksia aina. Siksi edellisessä duunissa 

rajavartijaurallanikin kiersin aina tyhjiä sellejä

 Pasilan poliisivankilassa ja oikeustalon selliosastolla virkatehtävissä vielaillessani. 

Lukemassa seinäkirjoituksia. Siellä on tarinaa moneen lähtöön.

Divarista löytyi näyttelytilanteeseen täydellisesti sopiva kirjaklassikko

Vanki nimeltä Papillon. 

Kirjan sivut sensuroin askarteluveitsellä ja liimasin jäljelle jääneet kiinni toisiinsa.

Sitten vielä se tärkein; kolon kaiverrus lyijykynää varten.

Signeerauskin piti sijoittaa mielellään tilaan sopien, 

joten se löysi paikkansa etusivun kartan kulmasta

Eristyssellissä kirja ja kynä roikkui rautalangan varassa koko kesän. 

Saa nähdä kuinka Pariisin verilöyly tulee vaikuttamaan pilapiirtäjien

sekä muiden kulttuurialan ihmisten toimintaan. 

Se on kuitenkin pomminvarmaa että kevään vaaleissa tästä episodista

tullaan kuulemaan, ainakin yksi mies sai lisää vettä myllyynsä heti:

 http://www.halla-aho.com/scripta/muutama_sana_pariisista.html

"Pilapiirtäjä ei kynällään pysäytä rynnäkkökiväärimiestä. 

Sen sijaan rynnäkkökiväärimies pysäyttää pilapiirtäjän."

Niin. Asioita voi tietysti lähestyä noinkin yksisilmäisesti. 

Omasta kokemuksestani voin kuitenkin sanoa, että parempia tuloksia
rauhanomaisen ilmapiirin puolesta olen itse saavuttanut enemmän 

lyijykynän ja spraymaalipurkin, kuin rynnäkkökiväärin kanssa. 

Molemmat on kokeiltu, mm. Libanonissa ja Jakomäessä

Mutta sen sijaan että räksyttää hienostokaupunginosasta käsin, 

kuin chihuahua luxuskäsilaukusta, suosittelen jalkautumista lähiöön. 

Niissä asuu mukavaa väkeä.