Tykkään pizzasta.
Näin meidän kesken voin paljastaa, että viikon sisällä on tullut imuroitua
jo kolme italialaista pyttipannua. Se tosin selittyy sillä, että
olimme pidemmällä maalauskeikalla, jossa sapuska pitää saada
syötyä nopeasti että aikaa riittää työskentelyynkin. Normaalisti juustolättyä
nautitaan ehkä pari kertaa kuussa.
Tähän liittyen maanantai oli surun päivä, sillä
Kotipizzan perustaja Rabbe Grönblom menehtyi pitkällisen sairauden
seurauksena. Mies perusti ensimmäisen pizzeriansa vuonna 1976
ja kymmenen vuotta myöhemmin näki päivänvalon ensimmäinen Kotipizza.
 |
| Kuva: Jyrki Tervo/HS |
Vuonna 1976 syntyi myös vaimoni, joka parturikoulun ohessa kävi
vuonna 1994 tienaamassa Riihimäen Kotipizzassa seurustelumme alkuaikoina.
Aika usein tuli mentyä työpaikalle vastaan, koska melkein aina sain typykän
pusuttelun lisäksi myös uunituoretta suuhun laitettavaa.
Yhden työvuoron verran kävin itsekin siellä lättyjä viskomassa, pitihän sitä kokeilla.
Kotipizzan toimintatavat ovat olleet aika mielenkiintoisia.
Välillä on uutisoitu franchising- yrittäjän pienestä myyntikatteesta, mutta
toisaalta ketju on kehittänyt myös omintakeisilla toimintatavoillaan vahvan brändin,
jonka maine tuo asiakkaita takuuvarmasti. Heikäläisillä on jopa oma
kilpailutapahtumakin toimipisteiden kesken. Kotipizza Games kilpailuttaa
yrittäjiä oman alansa parissa hauskalla tavalla, pizzanvalmistuksessa.
Mainospuolellakin on menty mielenkiintoisilla alueilla;
on nähty romantiikkaa ja huumoriakin, monella tavalla...
Löytyy nostalgiasta lainattua, kuten tässä "Sörkka"-mainosvideossa:
Ja sitten on ollut "vähän toisenlaista romantiikkaa":
 |
| Kuva: http://naurunappula.com/1245875 |
Jälkimmäinen ei varmasti menisi enää läpi, mutta ennen oli toisin.
On ollut myös urheiluaiheisia mainoksia, kuten viime vuoden vesiskootteri:
Rullalautailuaiheisia en muista olleen, enkä tähän hätään sellaista
löytänytkään. Skeittaripiireissä lättyjä kuitenkin myös ahkerasti imuroidaan
sen helposti syötävyyden takia varmaankin.
Erään kerran poiketessani Hermannin Skedeparkissa kavereita moikkaamassa,
tuli siellä vastaan sellainen muoto, joka vei ajatukset jälleen aurajuuston,
oreganon ja grillatun broilerin maailmaan. Maanantai-iltana suuntasin sinne.
Parkki on ajoittain melko värikästä katseltavaa, kun skeittareiden lisäksi
myös peinttarit hyödyntävät rakenteita sulassa sovussa.
Alkukesän aikana näyttää myös buffaajat poikenneen paikalla,
koska härvelit olivat yllättävänkin vähävärisiä.
Yksi nätti mustavalkoinen mansikka kuitenkin betonista löytyi.
Ja toki muutamia kromejakin oli tonteilla, mutta muuten melko vaisu meno.
Aloin leipomaan.
Pizzapohja esiin ja siihen vähän tomaattimausteista barbequekastiketta pohjalle.
Sen päälle reippaasti ripotellen salamiviipaleita, mustia oliiveja,
ananasta, parsakaalia ja sinihomejuustoa.
Juustoraastetta vielä niskaan ja sitten uuniin.
Aamuyöstä jäi kuvasaalis melko nihkeäksi, ei ollut tarpeeksi koroketta jotta
saisin kunnollisen valokuvan. Iltapäivällä poikkesin paikalla
uudestaan parin maitokorin kanssa. Silti hyvän foton saaminen
osoittautui hankalaksi. Panoraamalla sain kuitenkin lopulta pari melko
onnistunutta versiota.
Toki se panoraama vääristää takaseinää kaarelle, mutta sehän vaan sopii aiheeseen.
Uunissa mustuneen reunapalan kulmaan tuli vielä omistukset Rabbelle.
Saapa nähdä kuinka kauan pizzaa on tarjolla,
eiköhän se ole taas pian betonipintainen buffaajien toimesta.
Mutta se on niiden duuni, ja tää on mun.
Kiitos Rabbe, Rest In Pizzaheaven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti