Luurankoja ja moottoripyöriä

Tässä nyt oli viikonloppuna toi kurpitsaviljelijän joulu, eli Halloween.

Sehän on siitä kiva juhla, että leikitään pääkalloilla, ruinataan karkkia ja 

tehdään kepposia. Muksuna se olisi kiinnostanut kovasti, mutta Kekkosen suomessa

sellasta ei juuri suvaittu. Vaan tuli ne pääkallot silti toista kautta tutuksi, 

Mustanaamiosta ja hevimusiikista. Jälkimmäisistä pitää myös muuan 

Black Peider, jota kunnioittaakseni maalasin viime joulun alla 

kunnianosoituksen Myyrmäen graffitiseinälle. 

Joitakin päiviä maalaamisen jälkeen tuli viesti kaverilta, että joku oli kysellyt

kuka sen Peiderin oli maalannut. Netin kautta ilmoittelin itseni ja sovittiin treffit.

Paikanpäällä odotti mustiin pukeutunut prätkäjätkä, joka oli kuulemma tykkäillyt 

kuvasta ja toivoi edustamansa moottoripyöräkerhon tallille koristetta.

Seinällä oli kuulemma kokoa 8 m x 4,2 m. Toisinsanoen 35 neliömetriä.

Sitähän sitten lähdin värittelemään.

Toiveena oli saada moottoripyöräaiheinen maalaus ja kerhon nimi.

Olisihan siihen seinälle voinut maalata vaikka pari isoa prätkää ja liekkimerta.

 Mietin kuitenkin duunia sen kautta, mitä mielikuvia moottoripyöräilyyn

liitetään. Mustaa väriä, asfalttia, viskiä, takorautaa, pääkalloja...

sekä tietenkin se Tärkein, eli Harley Davidson.

Aihepiiriksi muodostui hautausmaa ja pari luurankoa, taustalle tie kohti vuoristoa.

Väripaletista löytyisi musta, muutama harmaa ja valkoinen.

Aloitin vetämällä hautausmaan aitarungot alle ja piirsin liidulla päälle.

Baariparven lintuperspektiivistä katsottuna luonnosvaiheen jälkeen
oli vielä melko vaisu meininki.

Sisustuksen pienissä yksityiskohdissa on myös samaa henkeä kuin seinässä.

Tällaisista lampuista jopa Skeletor olisi kateellinen.

Toisenlainen lamppu oli tulossa seinällekin, ajattelin että hautausmaalla tulee 

usein lyhtyjä vastaan ja siitä hohtava valo toisi kivasti kontrastia.

Projekti eteni hiljalleen kevättalven aikana,
kerralla eikä kahdella ei tuon kokoista seinää saa valmiiksi.

Tarjoilun puolesta moni voi ennekkoasenteisesti lulla, että prätkäkerholla 

maalaaminen tapahtui deathmetallin soidessa, tuhannen päissään ja 

alastomien prätkäpimujen tyrkyttäessä muutakin kuin kansalaisluottamusta.

Vaan väärin luulet. Kyseessä ei ole mikään prosenttijengi, 

eihän kaikki pärinäpojat ei ole kriminaaleja.

Kuten ylempää näkyy, tarjoiluna oli suklaapusuja, juomapuolella 

jääkylmästi vissyä tai limpparia. Taustamusiikin puolelta skaala oli laaja.

Oli toki metallia, mutta myös suomirokkia ja jopa Rähinän räppiä.

Eikä maalausprojektin aikana suunniteltu viharikoksia, vaan juteltiin 

kerholaisten kanssa mm. lasten kasvatuksesta ja parisuhteista. 

Homma eteni ja tuli lopulta aika ottaa myös videotykki esille,

sillä kerhon logo oli saatava täsmällisesti seinään, eikä sen osalta 

tietenkään ollut taiteellista vapautta, vaan juuri kuten asiaan kuului.

Kirjainmuotoilussa oli käytettävä teippejä ja askarteluveistä,

eli hifistelyksihän se lopulta meni. Oma urakkansa oli myös prätkäsaattueen 

rakentaminen asfalttitietä vaeltamaan.

Yleensä hallilta poistuttaessa aurinko nousi 

ja kotiovellakin oli jo Hesari odottamassa.

Lopulta urakka tuli valmiiksi.

Tarkkaa lukumäärää työtunneista en osaa sanoa, mutta jos tarkkoja ollaan

niin olisihan sitä viilattavaa vielä ollut vaikka kuinka, omasta mielestä.

Kerholaisten palaute oli kuitenkin kiitettävää, joten sen suhteen kaikki ok.

Muutama kurkkaus vielä vähän lähempää...

Oksassa roikkuva kynttilälyhty oli kokoonsa nähden suhteellisen suuritöinen,

mutta kivastihan se tuo valoa pimeyteen.

Liekin askartelussa oli luotettava ajoittain siveltimeen spraykannun sijasta.

Sapluunan avulla myös kerhon nimi ja syntymäpäivä ilmestyi hautakiveen.

Mustavalkoinen logo nousee kivan tehokkaasti harmaasta maisemasta.

Portinvartijalla on jakoavain hyppysissä ja kaveri tarjoaa välihuikkaa.

Taivaanrannan suunnasta saapuu saattue kerholaisia kohti kerhotaloa.

Stencilöityjen Harrikoiden päälle istutin ajajat maalitussien ja sivellinten avulla.

Yläkerrasta katsottuna takorautainen terassikaide tukee maalauksen 

teemaa täydellisesti. Niinhän se oli tarkoitettukin.

Laitetaan vielä loppuun toinen prätkäkuva, niin ei pääse asian ydin unohtumaan.

Omalta osaltani homma oli siis paketissa, mutta kävipä myös hauskasti, 

sillä poiketessani paikalla valokuvaamassa kokonaisutta kerhotilan valmistuttua, 

tuli pihalla yllätys vastaan.

Kerhotilan seinänaapuri oli hankkinut betonisia ponttooniharkkoja kuulemma 

Jätkäsaaresta jonkun puretun laiturin alta. Niiden kylkeen oli myös ilmestynyt 

kaupanpäälle arvoa nostavaa väritystä, kun EGS oli jättänyt jälkensä. 

Tosin palikoiden siirtäjä oli kasannut palapelin väärin.

Kuten aina, viimeisenä musaa.
Teemaan sopien, kaksipyöräisellä cruisitaan,
Legendaarisen roadmovien soundtrackin tahtiin.

Steppenwolf: Born To Be Wild