perjantai 13. marraskuuta 2015

SLUSH, miesluola ja Elisa

Kävin toissapäivänä pikaisesti Pasilan kirjastossa palauttamassa laina dvd:n
(tää juttu lähtee heti sivu-urille, mutta käyttäkää kirjastoja ja unohtakaa se waretus!)
Pihalla ei voinut olla huomaamatta kuinka innovaatioyritysverkostosijoituseventtiä
oli markkinoitu kyseenalaisin keinoin: krossaamalla kirjaston edustan luvalla maalattu
 katutaideseinä tähden muotoon viritetyllä mainosnauhalla. 

Samaa nauhoitusta oli lähistöllä muuallakin. Kampanjan tarkoitus oli tietysti 
mainostaa vuoden 2015 SLUSH -tapahtumaa Messukeskuksessa.


Vaikka seinän maalaus olikin pilalla vain tilapäisesti, niin duunin maalanneen 
3feR:in puolesta otti hieman otsaan noin "röyhkeä" meno mainostuksessa. 
Vaikka ei nuo räkäiset kromitägitkään yhtää enempää miellytä piissin päällä. 
Toki se nauha olisi lähtenyt nykäisemällä pois, mutta silti. 

No, toisaalta nauhan tarkoitus oli tietenkin herättää huomiota,
ehkä vähän ärsyttääkin, silloinhan se jää mieleen. Näin maailma toimii ja 
samantyyppisiä niksejä meille Metropolian kulttuurituotannossakin opetetaan.

Viime vuoden Loskassa roolit oli tavallaan toisinpäin.

 

Nauhan väri oli silloin punaista ja spraymaali sisällä Messukeskuksessa.
Sain kutsun mennä toteuttamaan taustaseinää Elisa Oy:n osastolle, jonne 
heillä oli toiveena saada näkymä autotallin peräseinästä.


Ajatuksen ydin oli tietenkin se, kuinka monet yrittäjät ja innovaattorit aloittavat
toimintansa autotalliverstaissaan pienessä mittakaavassa ja kysynnän kasvaessa 
laajentavat asianmukaisempiin toimitiloihin.

Toteutin maalauksen vanereille Messukeskuksen alakäytävällä samaan aikaan
kun muut messurakennusfirmatkin kasasivat osastojaan.


Autotalli on startuppien alkuverstaiden lisäksi monesti muulloinkin 
jossain muussa käytössä, kuin auton säilytystä varten. Jo ennenkuin 
kukaan oli mistään "mancave-miesluolista" kuullutkaan, ovat miehet monesti 
kerääntyneet "naapurin Sepon tallille korjaamaan perämoottoria", 
eli juomaan olutta ja heittämään huulta. 


Illasta aamuyöhön saakka se virittely muistaakseni kesti, 
työpäivän verran tunteja hommaan hupeni.


Loppusijoituspaikka maalauksella oli sisääntuloaulan vierellä,
 jossa poikkesin seuraavana päivänä ottamassa kuvat valmiista osastosta. 


Meeting Point ja Elisan autotalli toimi hyvin samassa kuvassa.
Yläkuvan tynnyrit ja kuormalavat tuki hyvin diy-henkistä osastoa.


Seinän maalaamisen ohessa jeesasin myös tavallaan 
radiotoimittaja Maiju Pellikkaa, joka tarvitsi materiaalia opiskeluprojektiinsa.
Maiju ja kuvaaja poikkesivat jutustelemassa mm. mun motiiveista, haaveista 
ja toimintamalleista katutaiteen parissa.Videota en ole aiemmin jakanut, 
enkä muistaakseni kuviakaan, mutta näin vuoden viiveellä toimii ihan ok.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti