Penkkipunnerrusta ja seinään piirtämistä: Siuntion Kylpylä

Ajoittain on hauskaa, kun esiin pulpahtaa esiin tuttuja juttuja vuosien takaa,

eli tässä tapauksessa vanhoja kavereita ja aiempia harrastuksia. 

Tällä kertaa tuli viesti Siuntiosta, kaveri nuoruusvuosilta pyysi käymään punttiksella.

Kesäkuun puolivälissä lähdin käymään yökylässä. Matkalla tuli vastaan myös entisestä

työpaikasta muistuttava tienviitta, rajahommissahan tuli vuosikymmen vietettyä.

Ehkä parasta niissä vuosissa oli nimenomaan mahdollisuus urheilla ajoittain myös 

työajalla. Varsinkin yövuoroissa oli oikein mukava kesyttää rautaa, kun lentoliikenne 

hiljeni yötä vasten ja lentojen välissä kerkesi jumpalle valtion maksaessa liksaa.

Saapuessani Siuntion Kylpylään huomasin, kuinka mukavasti parkkipaikan

 ensimmäinen rivi näytti olevan liputuksella merkitty punaisille autoille varatuksi.

Kottero ruutuun ja suunta kohti kellaria.

Homman nimi oli kuntosalin kustomointi.

Kylpylän palveluista yksi tärkeimpiä on punttisali, joka palvelee kansainvälisiäkin 

vieraita ja moneen makuun. Yhtälailla salia käyttää kaukoidästä saapuvat turistit kuin 

kotimaiset eläkeläiset kunnossa pysyäkseen. Sen lisäksi monen muunkinlaista

 sukankuluttajaa siltä väliltä. 

Kohteena oleva seinä oli kieltämättä vähän karun näköinen. 

Pinnat oli saaneet osumaa muutamasta kohtaa aika reippaasti aktiivisten voimailijoiden

toimesta ja ennen kuin itse pääsin seinien kimppuun, rautakourainen rakennusmies

 Sami tasoitteli seinäpinnat sileäksi. 

Takapihalle parkkeerattu rekka täyttyi vanhoista voimailulaitteista 

ja viikon loppupuolella oli tulossa uudet leikkikalut hikijumppaajille.

Kannoin omat käsipainoni salin puolelle ja aloitin tilan suojauksen Samin kanssa.

Parin tunnin ahkeran teippaamisen ja muovittamisen jälkeen pääsin asiaan.

Ensin liitupiirrosta seinään ja luonnoksen valmistuttua spraymaalilla perään. 

Kantavana ajatuksena tällä kertaa oli muutama erilainen treenaajahahmo, 

joiden lisäksi ihan perinteistä graffitia helppolukuisena treenaajien yläpuolelle.

Pohtiessani hahmojen asentoja mietin tilaan sopivia liikesarjoja, joita seinään tekisin.

Totuttuja maastaveto- ja penkkipunnerrusliikkeitä miettiessäni tuli mieleen, että 

nykyisin saleilla on myös yksi uusi liike, jollainen on syntynyt älypuhelinten 

mahdollistamana: saliselfie-poseeraus.

Päätin maalata selfiehemmon seinään, jonka kanssa sitten kukin puntinvääntäjä

voi halutessaan ottaa kaverikuvia treenin lomassa.

Koska seinällä oli kuitenkin mukavasti korkeutta, oli hahmojen 

ylle tuleva graffiti toteutettava tikkailta. Saisin siis taiteillessani jälleen 

hyvän aerobisen treenin eikä stepperille olisi käyttöä tällä salikäynnillä.

Piissin väriksi valitsin punaisen, hotelliketjun sävyihin sopien. Sisäkaton 

huopalevyt olisi ollut suhteellisen työläs teipata peittoon ja jos niitä ei olisi suojannut,

 huokoisen rakenteensa ansiosta ne olisi olleet hyvin pian  myös punaiset. Suojauksen

sijaan päädyimme riisumaan ne maalauksen ajaksi kokonaan pois. 

Parin päivän tiiviin ojentajan & koukistajan treenaamisen ja aktiivisen aerobisen 

porrasjumpan seurauksena lopulta kuntosali tuli väritetyksi. Lopputuloksena

on melko mukava kokonaisuus, joka hauskasti monistuu sivuseinien peileistä.

Lopputuloksen kävin kuvaamassa samalla, kun vietimme juhannusta perheen kanssa samassa paikassa. Pientä hienosäätöäkin kävin vielä yöllä suihkuttelemassa seinään,

kun tuorein silmin katsoessa pari kohtaa kaipasi muokkausta. Nyt se on valmis.

Paluu spotille oli kaikin puolin mukava, sillä pitkästä aikaa rääkkäsin myös kroppaa 

muutenkin kuin vain oikean käden etusormea koukistellen. Pakko myöntää,

 että punttikselle on ollut ehkä jopa ikävä, kun aiemmin tuli treenattua reilu 

vuosikymmen hyvinkin aktiivisesti. Viime vuodet kuitenkin on kuluneet enemmän 

spraykannun kuin käsipainon parissa, mutta nyt kun uinuva salikärpänen on 

ravistettu jälleen hereille, täytyy sitä alkaa ruokkia lisää. 

Loppuun sitä aitoa oikeaa ja originaalia kuntosaliräppiä, jonka 

tahtiin on hyvä kesyttää rautaa Ruudolfin tapaan:

Ruudolf: Bodausanthem

SLUSH, miesluola ja Elisa

Kävin toissapäivänä pikaisesti Pasilan kirjastossa palauttamassa laina dvd:n

(tää juttu lähtee heti sivu-urille, mutta käyttäkää kirjastoja ja unohtakaa se waretus!)

Pihalla ei voinut olla huomaamatta kuinka innovaatioyritysverkostosijoituseventtiä

oli markkinoitu kyseenalaisin keinoin: krossaamalla kirjaston edustan luvalla maalattu

 katutaideseinä tähden muotoon viritetyllä mainosnauhalla. 

Samaa nauhoitusta oli lähistöllä muuallakin. Kampanjan tarkoitus oli tietysti 

mainostaa vuoden 2015 SLUSH -tapahtumaa Messukeskuksessa.

Vaikka seinän maalaus olikin pilalla vain tilapäisesti, niin duunin maalanneen 

3feR:in puolesta otti hieman otsaan noin "röyhkeä" meno mainostuksessa. 

Vaikka ei nuo räkäiset kromitägitkään yhtää enempää miellytä piissin päällä. 

Toki se nauha olisi lähtenyt nykäisemällä pois, mutta silti. 

No, toisaalta nauhan tarkoitus oli tietenkin herättää huomiota,

ehkä vähän ärsyttääkin, silloinhan se jää mieleen. Näin maailma toimii ja 

samantyyppisiä niksejä meille Metropolian kulttuurituotannossakin opetetaan.

Viime vuoden Loskassa roolit oli tavallaan toisinpäin.

 

Nauhan väri oli silloin punaista ja spraymaali sisällä Messukeskuksessa.

Sain kutsun mennä toteuttamaan taustaseinää Elisa Oy:n osastolle, jonne 

heillä oli toiveena saada näkymä autotallin peräseinästä.

Ajatuksen ydin oli tietenkin se, kuinka monet yrittäjät ja innovaattorit aloittavat

toimintansa autotalliverstaissaan pienessä mittakaavassa ja kysynnän kasvaessa 

laajentavat asianmukaisempiin toimitiloihin.

Toteutin maalauksen vanereille Messukeskuksen alakäytävällä samaan aikaan

kun muut messurakennusfirmatkin kasasivat osastojaan.

Autotalli on startuppien alkuverstaiden lisäksi monesti muulloinkin 

jossain muussa käytössä, kuin auton säilytystä varten. Jo ennenkuin 

kukaan oli mistään "mancave-miesluolista" kuullutkaan, ovat miehet monesti 

kerääntyneet "naapurin Sepon tallille korjaamaan perämoottoria", 

eli juomaan olutta ja heittämään huulta. 

Illasta aamuyöhön saakka se virittely muistaakseni kesti, 

työpäivän verran tunteja hommaan hupeni.

Loppusijoituspaikka maalauksella oli sisääntuloaulan vierellä,

 jossa poikkesin seuraavana päivänä ottamassa kuvat valmiista osastosta. 

Meeting Point ja Elisan autotalli toimi hyvin samassa kuvassa.

Yläkuvan tynnyrit ja kuormalavat tuki hyvin diy-henkistä osastoa.

Seinän maalaamisen ohessa jeesasin myös tavallaan 

radiotoimittaja Maiju Pellikkaa, joka tarvitsi materiaalia opiskeluprojektiinsa.

Maiju ja kuvaaja poikkesivat jutustelemassa mm. mun motiiveista, haaveista 

ja toimintamalleista katutaiteen parissa.Videota en ole aiemmin jakanut, 

enkä muistaakseni kuviakaan, mutta näin vuoden viiveellä toimii ihan ok.

Hende Nieminen - Graffittitaiteilija (toteutus: Maiju Pellikka)

Luurankoja ja moottoripyöriä

Tässä nyt oli viikonloppuna toi kurpitsaviljelijän joulu, eli Halloween.

Sehän on siitä kiva juhla, että leikitään pääkalloilla, ruinataan karkkia ja 

tehdään kepposia. Muksuna se olisi kiinnostanut kovasti, mutta Kekkosen suomessa

sellasta ei juuri suvaittu. Vaan tuli ne pääkallot silti toista kautta tutuksi, 

Mustanaamiosta ja hevimusiikista. Jälkimmäisistä pitää myös muuan 

Black Peider, jota kunnioittaakseni maalasin viime joulun alla 

kunnianosoituksen Myyrmäen graffitiseinälle. 

Joitakin päiviä maalaamisen jälkeen tuli viesti kaverilta, että joku oli kysellyt

kuka sen Peiderin oli maalannut. Netin kautta ilmoittelin itseni ja sovittiin treffit.

Paikanpäällä odotti mustiin pukeutunut prätkäjätkä, joka oli kuulemma tykkäillyt 

kuvasta ja toivoi edustamansa moottoripyöräkerhon tallille koristetta.

Seinällä oli kuulemma kokoa 8 m x 4,2 m. Toisinsanoen 35 neliömetriä.

Sitähän sitten lähdin värittelemään.

Toiveena oli saada moottoripyöräaiheinen maalaus ja kerhon nimi.

Olisihan siihen seinälle voinut maalata vaikka pari isoa prätkää ja liekkimerta.

 Mietin kuitenkin duunia sen kautta, mitä mielikuvia moottoripyöräilyyn

liitetään. Mustaa väriä, asfalttia, viskiä, takorautaa, pääkalloja...

sekä tietenkin se Tärkein, eli Harley Davidson.

Aihepiiriksi muodostui hautausmaa ja pari luurankoa, taustalle tie kohti vuoristoa.

Väripaletista löytyisi musta, muutama harmaa ja valkoinen.

Aloitin vetämällä hautausmaan aitarungot alle ja piirsin liidulla päälle.

Baariparven lintuperspektiivistä katsottuna luonnosvaiheen jälkeen
oli vielä melko vaisu meininki.

Sisustuksen pienissä yksityiskohdissa on myös samaa henkeä kuin seinässä.

Tällaisista lampuista jopa Skeletor olisi kateellinen.

Toisenlainen lamppu oli tulossa seinällekin, ajattelin että hautausmaalla tulee 

usein lyhtyjä vastaan ja siitä hohtava valo toisi kivasti kontrastia.

Projekti eteni hiljalleen kevättalven aikana,
kerralla eikä kahdella ei tuon kokoista seinää saa valmiiksi.

Tarjoilun puolesta moni voi ennekkoasenteisesti lulla, että prätkäkerholla 

maalaaminen tapahtui deathmetallin soidessa, tuhannen päissään ja 

alastomien prätkäpimujen tyrkyttäessä muutakin kuin kansalaisluottamusta.

Vaan väärin luulet. Kyseessä ei ole mikään prosenttijengi, 

eihän kaikki pärinäpojat ei ole kriminaaleja.

Kuten ylempää näkyy, tarjoiluna oli suklaapusuja, juomapuolella 

jääkylmästi vissyä tai limpparia. Taustamusiikin puolelta skaala oli laaja.

Oli toki metallia, mutta myös suomirokkia ja jopa Rähinän räppiä.

Eikä maalausprojektin aikana suunniteltu viharikoksia, vaan juteltiin 

kerholaisten kanssa mm. lasten kasvatuksesta ja parisuhteista. 

Homma eteni ja tuli lopulta aika ottaa myös videotykki esille,

sillä kerhon logo oli saatava täsmällisesti seinään, eikä sen osalta 

tietenkään ollut taiteellista vapautta, vaan juuri kuten asiaan kuului.

Kirjainmuotoilussa oli käytettävä teippejä ja askarteluveistä,

eli hifistelyksihän se lopulta meni. Oma urakkansa oli myös prätkäsaattueen 

rakentaminen asfalttitietä vaeltamaan.

Yleensä hallilta poistuttaessa aurinko nousi 

ja kotiovellakin oli jo Hesari odottamassa.

Lopulta urakka tuli valmiiksi.

Tarkkaa lukumäärää työtunneista en osaa sanoa, mutta jos tarkkoja ollaan

niin olisihan sitä viilattavaa vielä ollut vaikka kuinka, omasta mielestä.

Kerholaisten palaute oli kuitenkin kiitettävää, joten sen suhteen kaikki ok.

Muutama kurkkaus vielä vähän lähempää...

Oksassa roikkuva kynttilälyhty oli kokoonsa nähden suhteellisen suuritöinen,

mutta kivastihan se tuo valoa pimeyteen.

Liekin askartelussa oli luotettava ajoittain siveltimeen spraykannun sijasta.

Sapluunan avulla myös kerhon nimi ja syntymäpäivä ilmestyi hautakiveen.

Mustavalkoinen logo nousee kivan tehokkaasti harmaasta maisemasta.

Portinvartijalla on jakoavain hyppysissä ja kaveri tarjoaa välihuikkaa.

Taivaanrannan suunnasta saapuu saattue kerholaisia kohti kerhotaloa.

Stencilöityjen Harrikoiden päälle istutin ajajat maalitussien ja sivellinten avulla.

Yläkerrasta katsottuna takorautainen terassikaide tukee maalauksen 

teemaa täydellisesti. Niinhän se oli tarkoitettukin.

Laitetaan vielä loppuun toinen prätkäkuva, niin ei pääse asian ydin unohtumaan.

Omalta osaltani homma oli siis paketissa, mutta kävipä myös hauskasti, 

sillä poiketessani paikalla valokuvaamassa kokonaisutta kerhotilan valmistuttua, 

tuli pihalla yllätys vastaan.

Kerhotilan seinänaapuri oli hankkinut betonisia ponttooniharkkoja kuulemma 

Jätkäsaaresta jonkun puretun laiturin alta. Niiden kylkeen oli myös ilmestynyt 

kaupanpäälle arvoa nostavaa väritystä, kun EGS oli jättänyt jälkensä. 

Tosin palikoiden siirtäjä oli kasannut palapelin väärin.

Kuten aina, viimeisenä musaa.
Teemaan sopien, kaksipyöräisellä cruisitaan,
Legendaarisen roadmovien soundtrackin tahtiin.

Steppenwolf: Born To Be Wild

Suomalaistunut Sushi Samurai

Tässä touhuilussa tulee reagoitua maalauksilla ajoittain moniin asioihin,
mutta aina niitä juttuja en tänne päivittele ja tarinoita jää makaamaan
"pöytälaatikkoon". Otetaan sieltä kuitenkin viime vuoden lopulta eräs keikka,
joka omalla tavallaan on nyt ajankohtainen.

Maahanmuuttoasioiden ollessa tapetilla turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyessä
some pullistelee puolesta/vastaan kannanottoja. Paljon reaktioita on aiheuttanut
myös Pääministeri Sipilän päätös majoittaa kotiinsa turvapaikanhakijoita,
joka on mielestäni hieno ele politiikan huipulta.

Viime syksynä olin itse mukana majoittamassa erästä Itä-Aasiasta saapuvaa
 herrasmiestä uuteen kotiin, mutta aivan eri tavalla.
Sain yhteydenoton eräältä perheeltä, joka kaipasi kotinsa seinäpinnalle piristystä.
Sovimme tapaamisen, jotta näkisin asunnon ja tutustuisin asukkaisiin.
Vierailun pohjalta suunnittelin luonnoksen jonka lähetin perheelle hyväksyttäväksi.
Keittiön seinän ottaisi haltuun Sushi Samurai, suoraan Haborosta...
tai ainakin Haagasta.

Perhe oli asunut aiemmin Japanissa ja asunnossa oli runsaasti mielenkiintoisia
matkamuistoja Aasiasta, jonka lisäksi muukin sisustus oli hyvin inspiroivaa.

 

Puusta veistetty vanhempi pariskunta sai väkisinkin hymyilemään.

Taitavasti toteutettujen sivellintöiden yllä niitä vartioi keraaminen hahmo.

Monipuolisin tekniikoin toteutetuissa tauluissa oli
hyvin vahva värimaailma ja paljon yksityiskohtia.

Lähtökohtaisesti pelottava Samurai on varsin sympaattinen hahmo terävistä

miekoista huolimatta, jos se on kämmenen kokoinen ja pehmeää kangasta.

Kirkas punainen ja hempeä limenvihreä tasapainottavat hyvin toisiaan.

Takan yläpuolella on aavistus perinteistä miehisyyttä,

peuran päiden muodossa, mutta kuitenkin leikkisästi.

Mustavalkeat valokuvat maustavat kokonaisuuden maukkaasti.

Ruokailuhuoneen seinällä oli ilmeisesti hernerokkapäivä menossa.

Ehkä hernari ei maistunut viereisen seinän typykälle, kehonkielestä päätellen,

tai kenties kyse oli liiallisesta grillaamisesta ilman aurinkovoidetta.

Oma soppani oli kuitenkin saapumassa keittiöön. 

Monesti kuulee sanottavan, että nykytaiteilijat jäävät helposti

vanhojen legendojen varjoon, kuten Picasso, Gallen-Kallela tai Warhol.

Tällä kertaa viimeksi mainittu kuitenkin valaisi työmaatani kirkkaasti.

 Tai jos ei Campbell's -lamppu antaisi tarpeeksi valoa,
niin ainakin kattoon asennettu spottivalorivistö sen tekisi.

Kiinnostavuutta seinän suhteen lisäsi se, että ruokailuhuoneesta 

katsottaessa maalaus olisi ikäänkuin oviaukon muodostamissa raameissa.

Hain taustamateriaalia googlaamalla samuraikuvia, joiden pohjalta
keittiösoturin rakentaisin. Melkoisen vaikuttavia hahmoja tulikin vastaan:

Suunnitelmat oli selkeät, vain toteutus puuttui.

Sovittuna päivänä asukkaat lähtivät evakkoon ja seinämaalari tuli taloon.

Sitten vaan teltta pystyyn ja maalia seinään.

Luonnostelun hoidin kuitenkin ensin klassisesti lyijykynällä.

Välillä täytyy myös huolehtia verensokerista, eli tilasin pizzan ja limpparia, 

siinä vaiheessa seinä oli jo melko hyvällä mallilla.

Lopussa kiitos seisoo ja Nieminen kumartaa.

Tilaajan toivomuksesta seinälle saapui aavistuksen luonnoksen

 tuimaa lihakirveen heiluttajaa kiltti-ilmeisempi keittiömestari.

Ruokailuhuoneesta katsoen Sushi Samurai sijoittui aika mukavasti.

Mietin pitkään jalkaterien toteutusta, jatkaisinko ne jalkalistan yli vai 

jättäisinkö taakse, vai muuttaisinko jalkojen asentoa?

Ratkaisin asian jättämällä keittiömestarin valmistautumaan "kynnyksen ylitykseen",

tullessaan kirsikkapuiden ääreltä keittiöön.

Tilaaja oli toteutukseen ilahduttavan tyytyväinen,
tästä lähtien ensimmäisenä heränneelläkin olisi aamupalaseuraa.

Sain myös yllättävän kutsun, perheellä on ollut tapana juhlistaa lähestyvää joulua

ystäviensä kanssa vähän ennen joulua ja tällä kertaa juhlan osana tulisi 

olemaan seinämaalauksen paljastus. Siis ihan kuin sarjakuvissa...

Eipä siinä, muutama viikko myöhemmin palasin oman perheeni kanssa paikalle

ja glögimuki kourassa verho vedettiin pois Sushi Samurain edestä.

Yksi asia jäi hitusen harmittamaan, kuvakulma nimittäin.

Meikäläisen vempaimilla en huoneen rakenteen takia koko kuvaa saanut raavittua

suoraan edestä,  ehkä kalansilmälinssi olisi auttanut, varsinkin kun se fisukin 

oli jo valmiiksi tarjoilulautasella.

Illan edetessä Samurai toimi keittiön puolella seuramiehenä, 

kun isäntäväki tarjoili jouluherkkuja ja munatotia.

Loppumusaa etsiessä ei löytynyt kunnollista samurai-räppiä, joten 

otetaan kotimaista ninjailua sen sijaan. Aika hauska video, etenkin kun näyttää 

olevan kuvattu graffitien täyttämällä vanhalla tikkutehtaalla Tampereella.

どうぞ召し上がれ 

Ninjameininki-Varo ninjaa