Ajoittain on hauskaa, kun esiin pulpahtaa esiin tuttuja juttuja vuosien takaa,
eli tässä tapauksessa vanhoja kavereita ja aiempia harrastuksia.
Tällä kertaa tuli viesti Siuntiosta, kaveri nuoruusvuosilta pyysi käymään punttiksella.
Kesäkuun puolivälissä lähdin käymään yökylässä. Matkalla tuli vastaan myös entisestä
työpaikasta muistuttava tienviitta, rajahommissahan tuli vuosikymmen vietettyä.
Ehkä parasta niissä vuosissa oli nimenomaan mahdollisuus urheilla ajoittain myös
työajalla. Varsinkin yövuoroissa oli oikein mukava kesyttää rautaa, kun lentoliikenne
hiljeni yötä vasten ja lentojen välissä kerkesi jumpalle valtion maksaessa liksaa.
Saapuessani Siuntion Kylpylään huomasin, kuinka mukavasti parkkipaikan
ensimmäinen rivi näytti olevan liputuksella merkitty punaisille autoille varatuksi.
Kottero ruutuun ja suunta kohti kellaria.
Homman nimi oli kuntosalin kustomointi.
Kylpylän palveluista yksi tärkeimpiä on punttisali, joka palvelee kansainvälisiäkin
vieraita ja moneen makuun. Yhtälailla salia käyttää kaukoidästä saapuvat turistit kuin
kotimaiset eläkeläiset kunnossa pysyäkseen. Sen lisäksi monen muunkinlaista
sukankuluttajaa siltä väliltä.
Kohteena oleva seinä oli kieltämättä vähän karun näköinen.
Pinnat oli saaneet osumaa muutamasta kohtaa aika reippaasti aktiivisten voimailijoiden
toimesta ja ennen kuin itse pääsin seinien kimppuun, rautakourainen rakennusmies
Sami tasoitteli seinäpinnat sileäksi.
Takapihalle parkkeerattu rekka täyttyi vanhoista voimailulaitteista
ja viikon loppupuolella oli tulossa uudet leikkikalut hikijumppaajille.
Kannoin omat käsipainoni salin puolelle ja aloitin tilan suojauksen Samin kanssa.
Parin tunnin ahkeran teippaamisen ja muovittamisen jälkeen pääsin asiaan.
Ensin liitupiirrosta seinään ja luonnoksen valmistuttua spraymaalilla perään.
Kantavana ajatuksena tällä kertaa oli muutama erilainen treenaajahahmo,
joiden lisäksi ihan perinteistä graffitia helppolukuisena treenaajien yläpuolelle.
Pohtiessani hahmojen asentoja mietin tilaan sopivia liikesarjoja, joita seinään tekisin.
Totuttuja maastaveto- ja penkkipunnerrusliikkeitä miettiessäni tuli mieleen, että
nykyisin saleilla on myös yksi uusi liike, jollainen on syntynyt älypuhelinten
mahdollistamana: saliselfie-poseeraus.
Päätin maalata selfiehemmon seinään, jonka kanssa sitten kukin puntinvääntäjä
voi halutessaan ottaa kaverikuvia treenin lomassa.
Koska seinällä oli kuitenkin mukavasti korkeutta, oli hahmojen
ylle tuleva graffiti toteutettava tikkailta. Saisin siis taiteillessani jälleen
hyvän aerobisen treenin eikä stepperille olisi käyttöä tällä salikäynnillä.
Piissin väriksi valitsin punaisen, hotelliketjun sävyihin sopien. Sisäkaton
huopalevyt olisi ollut suhteellisen työläs teipata peittoon ja jos niitä ei olisi suojannut,
huokoisen rakenteensa ansiosta ne olisi olleet hyvin pian myös punaiset. Suojauksen
sijaan päädyimme riisumaan ne maalauksen ajaksi kokonaan pois.
Parin päivän tiiviin ojentajan & koukistajan treenaamisen ja aktiivisen aerobisen
porrasjumpan seurauksena lopulta kuntosali tuli väritetyksi. Lopputuloksena
on melko mukava kokonaisuus, joka hauskasti monistuu sivuseinien peileistä.
Lopputuloksen kävin kuvaamassa samalla, kun vietimme juhannusta perheen kanssa samassa paikassa. Pientä hienosäätöäkin kävin vielä yöllä suihkuttelemassa seinään,
kun tuorein silmin katsoessa pari kohtaa kaipasi muokkausta. Nyt se on valmis.
Paluu spotille oli kaikin puolin mukava, sillä pitkästä aikaa rääkkäsin myös kroppaa
muutenkin kuin vain oikean käden etusormea koukistellen. Pakko myöntää,
että punttikselle on ollut ehkä jopa ikävä, kun aiemmin tuli treenattua reilu
vuosikymmen hyvinkin aktiivisesti. Viime vuodet kuitenkin on kuluneet enemmän
spraykannun kuin käsipainon parissa, mutta nyt kun uinuva salikärpänen on
ravistettu jälleen hereille, täytyy sitä alkaa ruokkia lisää.
Loppuun sitä aitoa oikeaa ja originaalia kuntosaliräppiä, jonka
tahtiin on hyvä kesyttää rautaa Ruudolfin tapaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti