Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hendecorate. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hendecorate. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. maaliskuuta 2013

MC Matre with coffee


Moi.

Pitäis alkaa kasata juttua kaksikosta jotka tunnetaan nimillä  Paleface ja MC Matre , joiden yhteisen levyn julkkareissa oltiin eilen vaimon ja muutaman frendin kanssa. Ajattelin ensin pohjustaa tarinaa kyseisten sankareiden historialla, mutta se on kieltämättä hankalaa. Pale-Karrista kun tiedätte jo varmaan lähes kaiken sen minkä itsekin, eli hankala tuoda uutta esiin. Matre puolestaan on itselleni niin uusi tuttavuus että hänestä en paljon osaa kertoa... vielä.

Mutta katotaan jos tästä joku tarina kehkeytyisi.

Karriin tutustuin muutamia vuosia sitten ja matkan varrella ollaan yhteistyötä tehty useammankin kerran erilaisten projektien parissa. Niistä jutuista täytyy varmaan postata oma pätkä joskus. Nyt kuitenkin ilmestyi se Food For The Gods ja hemmetin hyvä tuotos onkin. Hyvähenkistä tarinaa ja hip hopin historialle kunniaa tekevää tyylittelyä. Levy on ollut kovassa soitossa itselläni ja etenkin "Sacred Order Of The Pen"- biisi sai korvat valumaan hunajaa; mielettömän mahtava kattaus kotimaisia enkkuräppäreitä "vauvasta vaariin"-tyylillä. Jo pelkästään tuo kipale on merkittävä kimpale suomihopin uutta historiaa.

Myös "Writing On The Wall" on jo aiheensa puolesta tärkeä biusa oman intohimoni suhteen, kannattaa kuunnella. Siksikin oli kiva saada Karrilta tekstari, jossa hän pyysi "jotain spesiaalia annettavaa" Matrelle julkkareiden kunniaksi. Lupasin toimittaa yhdestä aiemmasta projektista jääneen t-paidan, mutta toki halusin myös henkilökohtaisemmin ilahduttaa sympaattiselta ja maanläheiseltä vaikuttavaa muusikkovierasta. 

Piirtämällä siis. 
En osaa oikein kuvailla ominta piirrostyyliäni, mutta Redrama:n käyttämä "Non Genre" kuvaus voi olla tässäkin aika lähellä. Aika paljon tykkäilen sarjakuvista, pilapiirroksista, karikatyyreistä jne, joten jotain sekamelskaa niistä hämmentelen. 
Poimin Matren kotisivuilta muutaman mallikuvan ja tein pari luonnosta. Kun homma alkoi olla loppumetreillä, halusin vielä tuoda jollain tavoin levyn teemaa "ruokaa jumalille" mukaan duuniin, mutta koska en viitsinyt tärvellä piirrosta esim. maksalaatikolla, niin taituin juoman puolelle. Muistin nähneeni kahvilla väritetyn graffitisketsin joskus vuosia sitten ja sitä tekniikkaa päätin kokeilla. Taiteilija käytti itsestään nimeä Tarraliima ja tuolta se kyseinen kaunokainen löytyy ihailtavaksi: Tarraliiman Kahvi

Keräsin tarvikkeet läjään: kahvia parilla eri vahvuudella, kahvinporoja sekä suihkepullon. Sitten jätin piirroksen tekeytymään:

vaiheessa

kuivatettuna
Valmis
Teeman mukaisesti fotasin kehystetyn duunin kahvinkeittimen vieressä ja pistorasiakin oikeestaan sopii kuvioon, koska aika energisen oloinen kaveri vaikutti Matthew olevan. Kuvan saatuaan hän reagoi reippaasti nauraen ja ilmeisesti tykkäsi kuvasta. Kysyin juoko hän kahvia, koska taustan maalaukseen sumppia käytin. "Not much" oli vastaus. No, ei mennyt sikäli ihan napakymppiin...

Ai miltäkö mikkihirmumme sitten näyttää livenä? Pale saa sen osoittaa:

"Tossa se ämkolme nyt teille tarinoi"
"YO FINLAND!!"

Keikka itsessään oli hyvä ja meininkiä riitti. Porukkaa oli lavalla yllin kyllin ja voin kertoa että hauskaa piisasi. Hyvän lisämausteen tietty antoi myös silmäkarkki lavan takakankaana, joka on Jani Leinosen käsialaa. 


Aika mässy, näin ruokatermejä käyttäen. 

Nyt palaan vielä alussa käyttämääni luonnehdintaan Matresta, eli "maanläheinen"-sanaan. Senhän voi käsittää monella tavalla ja tässä yksi niistä:


Encoren sankarimme vetivät yleisön seassa...
Loppuun lainaan Palefacen antamasta haastattelusta lauseen joka sopii kuvatekstiksi täydellisesti, turhat starailut sikseen, samalla pallolla tässä ollaan:

"Hip hop on viime aikoina ollut aivan liian itsekeskeistä tähtien hommaa. Näin sen ei pitäisi olla. Sellainen ei edusta hip hopin arvomaailmaa."

Juuri näin. 
Ei mulla muuta.



torstai 21. helmikuuta 2013

Lenkkarikustomointia: case Malmi Vice

Kevät alkaa hiipiä maisemiin ja kiiltävää asfalttia silmällä pitäen prätkäjätkät ja jenkkiauto- harrastajat puunaavat menopelejään kesäkuntoon selkä hiessä ympäri maamme autotalleja. Ne kenellä ei välttämättä ole ajokorttia, mutta vauhdinhurma viehättää; rukkaavat fillareita tai rullalautoja tuoreempaan kuosiin. Nyt en kuitenkaan tarkoita mitään perus munamankeleita tai karvanoppa Corolla-porukoita... vaan niitä katuhärveleitä, joissa on rokkenrollia, kiiltävää kromia ja ehkä pari kuhmua siellä täällä.

Katukulttuuriin kuuluu osaltaan myös tyylikäs vaatetus. Täsmennyksenä jälleen, että en tarkoita mitään goretexeja, hugobosseja tai muitakaan automarketin tai ostoskeskuksen supertrendiuutuus härpäkkeitä.

Rokkiasenteeseen on aina kuulunut tietty yksilöllisyyden korostaminen. Miettikää vaikka Hanoi Rocksia, olisiko bändin menestys ja maine ollut samaa luokkaa, jos kaverit olisivat esiintyneet esim. Leviksen viisnollaykkösissä ja purjehduskengät jalassa, kuten valtaväestö silloin kasarilla kulki? Ei varmasti. Mutta kun Andy McCoy laittoi ompelukoneen surisemaan ja kustomoi bändille sellaisia kuteita, joita ei voinut ostaa mistään, oli paketti heti kiinnostavampi. Samaa asennetta löytyy eri alakulttuurigenreistä vaikka millä mitalla ja kun mietitään hip hop -kulttuuria niin ei taida sellaista vaatekappaletta olla, jota joku räppipää ei jossain vaiheessa olisi maalannut omanlaisekseen. Kiitollinen täytyy olla aiemmille sukupolville, jotka on keksineet, että vaatteisiinkin voi peinttailla.

Nyt puhutaan kustomoinnista. Ja vielä tarkemmin kenkäsellaisesta. Sain tehtäväksi toteuttaa kulttimainetta nauttivaan Skatemaniacs -porukkaan kuuluvan "managerin" tilaamat lenkkarit. Jos et tiedä mikä Skatemaniacs on, niin  SMC Hoodrats pitäisi jo kuulostaa tutummalta.

Kotiseuturakkaus on hieno asia, jota voi korostaa vaikka tatuoimalla postinumeron käsivarteen tai maalaamalla oman kaupunginosan nimen kenkään, kuten tällä kertaa kävi. Kun puhutaan Helsingin kaupunginosasta nimeltä Malmi, niin itselleni tulee mieleen juurikin SMC, Pablo Films sekä Malmi Vice. Hyvä ja aktiivinen kolmikko, joka on saanut paljon aikaan usealla rintamalla. Mikä parasta; kuitenkin kundit on vain vähän isommiksi kasvaneita lähiön räkänokkia jotka aiemmin kohelsivat Malmilla skeittilaudat kolisten.

Mennään vihdoin asian ytimeen.. Käsittelyyn tuli siis blancot Adidakset mallia Stan Smith, tai ihan tarkasti ottaen Stan Smith 2. 
Malmi Vice -logo tuo tietysti mieleen Don Johnsonin, Miamin uimarannat ja flamingot. Nopeasti miettien luultavasti alkuperäistä  tv-sarjan logoa suunniteltaessa on saattanut olla mielessä samat asiat.
Tilaaja toivoi simppeliä meininkiä, "ei taustoja eikä liian täyteen" eli jälleen less is more -ajatelumalli toimii sopivasti.

sisäsyrjät


ulkosyrjät

edestä
Lähtökohta siis oli neitseellisen valkoinen:

Ennen operaatiota


Jotain vastaavan tyyppistä tai ainakin alkeita tämän taitailun pariin on mahdollisuus kokeilla huomenna perjantaina Kannelmäen Nuorisotalolla josta tarkempi info alla:



Loppuun olen välillä linkitellyt musavideoita ja nyt jos koskaan se on suorastaan pakollista. Tässä tapauksessa se on oltava se kaikkein Legendaarisin orkesterin herkuista, jossa vilahtelee myös Malmi Vice-tarroja, AdduMalmi -paita liehuu ja tarinaa kerrotaan niin Malmilta kuin Kantsustakin.


Hienoja miehiä.