Kevät alkaa hiipiä maisemiin ja kiiltävää asfalttia silmällä pitäen prätkäjätkät ja jenkkiauto- harrastajat puunaavat menopelejään kesäkuntoon selkä hiessä ympäri maamme autotalleja. Ne kenellä ei välttämättä ole ajokorttia, mutta vauhdinhurma viehättää; rukkaavat fillareita tai rullalautoja tuoreempaan kuosiin. Nyt en kuitenkaan tarkoita mitään perus munamankeleita tai karvanoppa Corolla-porukoita... vaan niitä katuhärveleitä, joissa on rokkenrollia, kiiltävää kromia ja ehkä pari kuhmua siellä täällä.
Katukulttuuriin kuuluu osaltaan myös tyylikäs vaatetus. Täsmennyksenä jälleen, että en tarkoita mitään goretexeja, hugobosseja tai muitakaan automarketin tai ostoskeskuksen supertrendiuutuus härpäkkeitä.
Rokkiasenteeseen on aina kuulunut tietty yksilöllisyyden korostaminen. Miettikää vaikka Hanoi Rocksia, olisiko bändin menestys ja maine ollut samaa luokkaa, jos kaverit olisivat esiintyneet esim. Leviksen viisnollaykkösissä ja purjehduskengät jalassa, kuten valtaväestö silloin kasarilla kulki? Ei varmasti. Mutta kun Andy McCoy laittoi ompelukoneen surisemaan ja kustomoi bändille sellaisia kuteita, joita ei voinut ostaa mistään, oli paketti heti kiinnostavampi. Samaa asennetta löytyy eri alakulttuurigenreistä vaikka millä mitalla ja kun mietitään hip hop -kulttuuria niin ei taida sellaista vaatekappaletta olla, jota joku räppipää ei jossain vaiheessa olisi maalannut omanlaisekseen. Kiitollinen täytyy olla aiemmille sukupolville, jotka on keksineet, että vaatteisiinkin voi peinttailla.
Nyt puhutaan kustomoinnista. Ja vielä tarkemmin kenkäsellaisesta. Sain tehtäväksi toteuttaa kulttimainetta nauttivaan Skatemaniacs -porukkaan kuuluvan "managerin" tilaamat lenkkarit. Jos et tiedä mikä Skatemaniacs on, niin SMC Hoodrats pitäisi jo kuulostaa tutummalta.
Kotiseuturakkaus on hieno asia, jota voi korostaa vaikka tatuoimalla postinumeron käsivarteen tai maalaamalla oman kaupunginosan nimen kenkään, kuten tällä kertaa kävi. Kun puhutaan Helsingin kaupunginosasta nimeltä Malmi, niin itselleni tulee mieleen juurikin SMC, Pablo Films sekä Malmi Vice. Hyvä ja aktiivinen kolmikko, joka on saanut paljon aikaan usealla rintamalla. Mikä parasta; kuitenkin kundit on vain vähän isommiksi kasvaneita lähiön räkänokkia jotka aiemmin kohelsivat Malmilla skeittilaudat kolisten.
Mennään vihdoin asian ytimeen.. Käsittelyyn tuli siis blancot Adidakset mallia Stan Smith, tai ihan tarkasti ottaen Stan Smith 2.
Malmi Vice -logo tuo tietysti mieleen Don Johnsonin, Miamin uimarannat ja flamingot. Nopeasti miettien luultavasti alkuperäistä tv-sarjan logoa suunniteltaessa on saattanut olla mielessä samat asiat.
Tilaaja toivoi simppeliä meininkiä, "ei taustoja eikä liian täyteen" eli jälleen less is more -ajatelumalli toimii sopivasti.
 |
| sisäsyrjät |
 |
| ulkosyrjät |
 |
| edestä |
Lähtökohta siis oli neitseellisen valkoinen:
 |
| Ennen operaatiota |
Jotain vastaavan tyyppistä tai ainakin alkeita tämän taitailun pariin on mahdollisuus kokeilla huomenna perjantaina Kannelmäen Nuorisotalolla josta tarkempi info alla:
Loppuun olen välillä linkitellyt musavideoita ja nyt jos koskaan se on suorastaan pakollista. Tässä tapauksessa se on oltava se kaikkein Legendaarisin orkesterin herkuista, jossa vilahtelee myös Malmi Vice-tarroja, AdduMalmi -paita liehuu ja tarinaa kerrotaan niin Malmilta kuin Kantsustakin.
Hienoja miehiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti