maanantai 2. kesäkuuta 2014

Koulunkäyntiä ja tunnilla piirtelyä


 Oma kouluvuoteni loppui vasta eilen.
Sain viimein palautettua viimeiset kotitehtävät Metropolian 
Kulttuurituotannon ensimmäiseltä vuodelta. 

Useamman viikonhan moni niistä oli myöhässä, mutta valitettavasti
 akuutimmat hommat menee monesti ohi koululäksyjen. 
Kun on menossa ja tulossa kaikenlaista ja idiksiä pukkaa, 
niin välillä hommat pakkautuu.
Paljon tuli myös uutta tietoa talteen ja hyvä niin.


Aina ei silti jaksa ihan täysillä keskittyä ja sitten alkaa kynä laulaa.
Sitä se on ollut aina ala-asteelta saakka.
Koulukirjat ja vihot saa uutta kuviota ja kuvista on kaiken aikaa. 
Samalla pystyy kuitenkin kuuntelemaan ja ehkä jotain jää mieleen.


Ihan luvan kanssa jokaisen piti tehdä nimilappu opettajia varten.


Luokkakaverit joutuu tietty malleiksi tietämättään. 
Ilkka on ahkera osallistuja tunneilla ja tässä kuvassa 
keskustelee tunteella sienifestivaalien järjestämisestä.


Luennoitsijoita pitää tietysti piirtää.
Piraattipoliisina tunnettu Antti Kotilainen kävi kertomassa 
tekijänoikeuksista jollain tunnilla. 
Miehellä oli oikeasti päällään farkkupaita ja bootsit, 
pykälät pistoolikoteloissa tuli mielikuvituksesta,
samoin kuin muut tilpehöörit.

(alla Kotilainen Hesarin sivuilta vertailun vuoksi)

http://hs13.snstatic.fi/webkuva/taysi/560/1369978346414?ts=261



Taiteiden tuntemuksen tunnilla oli luennoimassa leffalehtori Antti Pönni.
Alla koulun tietokannoista poimittu malli.

https://wiki.metropolia.fi/download/attachments/30245730/
Antti.jpg?version=1&modificationDate=1314271289000

Joku voi olla sitä mieltä että koulussa ei pitäisi piirrellä oppitunneilla.
Niin varmaan sanoi Mauri Kunnaksenkin vanhemmat ja opettajat.
Alla näytteeksi hänen Trigonometrian kirjansa kansi.
Ja mitä siitä tuhertelijasta tulikaan, kumpaakohan mestari on tarvinnut enemmän, 
trigonometriaa vai kuvitustaitoa?

Kuva Minä, Mauri Kunnas- kirjasta

Voihan sitä koulussa paperin sijasta taulullekin piirrellä, 
jos tilannetaju osuu kohdalleen.
Viime vuonna olin Laajasalon Opistossa
Graafisen suunnittelun ja kuvallisen viestinnän linjalla.


Siellä opettaja Vesa Ilmarannalle kävi pikku moka.
Hän kertoi jotain sarjakuva-asioita ja piirsi tussitaululle vahingossa 
permanent -tussilla valkotaulutussin sijaan neliön paperiarkkia kuvaamaan.
Kun oppitunti oli ohi, päätin repiä pikku huumoria aiheesta 
ja lisäsin alle valkotaulutussilla "kyltin" jossa teoksen ja taiteilijan nimet.



Välillä myös luokassa vieraillessa voi jättää viestejä.
Pari vuotta sitten olin pikkukundin kevätjuhlia seuraamassa.
Kun juhlasalissa homma oli ohi, kiiruhdin luokkaan jo edeltä ja kerkesin 
saamaan aikaan kesätoivotuksen koko luokalle todistustenjaon ajaksi.
Hymyt irtosi.

Loppuun ikivihreä klassikko vuodelta 1972 



lauantai 31. toukokuuta 2014

It's time to PARTY!


Vaikka viime blogauksessa maailmanmestaruusjuhlat jäi väliin,
  on kevät aina juhlien aikaa, etenkin eri asteisissa kouluissa.
Monella perheellä on tänään tai huomenna monenlaisia valmistujaisjuhlia.
Meidän perheessä serkkujen kekkerit jää väliin,
 koska ystäväpariskunnalla on ristiäiset ja häät samana päivänä.

Vaimon kanssa poikkesimme muutama viikko sitten 
myös toisenlaisissa juhlissa, Signmarkin levyjulkkareissa. 
Silent Shout -nimiseltä levyltä löytyy myös hauska kappale Kings and Queens.
Aikamoisia kunkkuja ja kunkuttariahan kaikki valmistuneetkin ovat.

Maalasin videon kuvausta varten graffitin, jossa lukee PARTY. 
Jos teidän perheenne kuuluu siihen porukkaan joka haluaisi Suvivirren vaihtoon,
vaikka tämä biisi voisi olla juhliinne sopiva.


Toteutin maalaamishomman Teurastamon pihalla.
Siellähän videota oli määrä seuraavana päivänä kuvata.
 Tälläkin kertaa kävi niin että juttu tapahtui oikeastaan hetken mielijohteesta.
Marko pyysi mukaan videon kuvauksiin avustajaksi,
 mutta en päässyt aikataulusyistä mukaan.


Tuli kuitenkin mieleen pihalla oleva yksittäinen "maalausseinä"
ja ehdotin että tekisin videolle vähän silmäkarkkia sekaan.
Marko kun  on "aika" helposti innostuva, niin idea meni läpi.


 Mitään luonnoksia ei taas ollut, mutta värikästä tekstiä siihen toivottiin.
Poikkesin maalikaupassa poimimassa satsin iloisia ja kirkkaita värejä.
Kun pohjat oli suihkittu, mietin mitä highlighteja sinne sekaan vetelisi.


Ympärilleni katsellessa sain inspiraation puihin ripustelluista
lintumaalauksista. Lainasin pöllön rintahöyhenistön muotoa vähän soveltaen.
Lisäksi saippuakuplamaisia palleroita sekä kiilteet ja siinä se.


Iltahan venyi taas pidemmälle kuin aurinko kesti, 
mutta salamalla nappasin kuvan kuitenkin.


Päiväkuvakin tuli myöhemmin käytyä näppäämässä.


Piissi näkyy osana "Kings and Queens"-videota yhdessä kohtauksessa.
Tallenteen teemaa en ala tässä aukomaan enempiä, 
jos hankit levyn itsellesi se viestikin kyllä selviää.

Markon levyissä on erikoinen bonus, jota ei kovin monella muulla löydy.
Joka biisistä on myös video, koska suuri osa faneista sekä artisti itse on kuuro.
Videoiden avulla sekään ei ole musiikin esteenä.


Tällä kertaa en linkittele musavideota, koska sitä ei netistä löydy.
Hanki levy niin näet videotkin.
Levyn löydät vaikkapa Signmarkin virallisen kotisivun kautta:

Paljon onnea myös kevään Kuninkaille ja Kuningattarille,
Tämä kesä on Teidän!


maanantai 26. toukokuuta 2014

Hopee ei oo häpee, mut dumarit on!

Sunnuntai iltana oli toiveet korkealla ja kultajuhlat tulossa.
Ajattelin viettää tällä kertaa erilaisen finaalin,
 lähdin vaihteeksi kisastudiokierrokselle. 


Hyppäsin rattiin ja suuntasin lähimmälle ostarille.
Muutama kippola siellä löytyy, joista valitsin pikkuruisen Haagan Helmen.


Intialaistaustainen omistaja on ottanut sisustuksessakin 
asiakaskuntaa huomioon. 


Matsi alkoi kiihkeästi, leijonat olivat janoisia.


Heti kärkeen Malkin laittoi törkypelin käyntiin ja veti poikittaisella Haulaa kaulaan.
Tuomaristo oli laittanut pillin taskuun ja peli jatkui...


Itse jatkoin Kannelmäkeen, määränpäänä maineikas Britannia.


Täällähän olikin tunnelmaa, porukkaa kuin pipoa ja hyvä meininki!


Maalikin tulla tupsahti.
Peli tasan.



Jätin Kannelmäen taakse ja suuntasin Malmille.


Malmintorissa oli myös hyvä meininki. 
Porukkaa vähän vähemmän kuin Britanniassa. 
mutta kyllä täälläkin juhlittiin.


Palola vetäisi Suomen johtoon 2-1 ja laittoi 
malmilaisten lipun liehumaan ja äänijänteet auki.



Toisen erän päätteeksi hörppäsin cokikseni loppuun ja jatkoin Kurviin.


Kolmessa Kaisassa oli aika vaisu tunnelma. 
Saattaa johtua siitäkin, että peli alkoi kääntyä naapurille.


Limpparia tilatessani tuli maali ja peli oli 2-4.


Venäjän johtaessa seeprat löysivät vihdoin taskustaan pillin.
Suomi muutti asumaan jäähyboksiin.


Kontaktilajissa luonnollisesti tapahtuu,
pelin loppu oli jäätävää sukeltelua.


Ottelun parhaat pelaajat 


Sen pituinen se.


Mestarit läjässä, onnea heille.


Leijonat odottivat kallella kypärin jäältä pois pääsyä.
Mä lähdin torille.


Ei ollut tungosta, eikä tuuletuksia.
Muutamia kulkijoita siitä kulki ohi,
 mutta juhlatunnelma oli poissa.


Pussikaljaseurue oli varautunut uimareissuun varaamalla altaanreunan, 
vaatteet pysyivät kuitenkin päällä.


Joku sentään juhli sen verran hopeaa että uitti toista nilkkansa.


Tuuletukset oli harvassa, mutta joku siellä riemuitsi.
Oikean reunan venäläismies lauloi jotain ja juhli itsekseen.


Suomalaisten kultahaaveet oli yhtä hukutettu 
kuin Kolera-altaan kuollut lokki.


Mestaruusjuhlia sen sijaan vietti kullattu kaksipäinen kotka.


Ja se yksi venäläinen: Rene Vladimir.
Nähdessään Ilta Sanomien kuvausryhmän lähestyvän, 
hän hyppäsi lähteeseen. 
Toimittaja kyseli tunnelmia ja kehotti Reneä uimaan.
Mies vastaa: "Uimaan?!"
Kahlaamista ja kämmenien kastelua kummemmaksi se ei kehittynyt.
Mutta sukeltelunhan olikin hoitanut jo se joukkue.


Juhlatunnelman voit tsekata linkistä:

Olin nähnyt tarpeeksi.
Ajoin Suvilahteen sumuttamaan "ison mielipidekoirjoitukseni".


Kultajuhlien sijaan laitoin raitapaidat riviin hopealautaselle.
Duuni oli valmis klo. 04.30 ja lähdin nukkumaan.
Sen verran olin väsähtänyt, että unohdin laittaa tuomaristolle kulmakarvat.


Aina ei voi voittaa, mutta hyvin se joukkue kasvoi turnauksen aikana.
Vaikka ei ihan mestaruutta tullutkaan, niin jos mä olisin J-P Siili, 
olisin jo varaamassa oikeudet tehdä turnauksesta leffa...
Tulisi hyvä tarina pelaajakieltäytymisineen, arpapeleineen, 
kurkunleikkauseleineen, mikrofonivalmennuksineen, 
sekä ennenkaikkea Suomen joukkueen hienon tarinan ansiosta.

Loppuun ei tule tällä kertaa musaa, mutta 
Nyholm ja Rantanen tiivistävät pelin kulun 
antamalla varsin reippaan palautteen finaalista useammalekin taholle.


Ens vuonna se kulta taas tulee.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

MM-kiekko: Leijona vs Karhu 2014

Kirjoitan tätä lauantai-sunnuntai välisenä yönä klo. 02.15 
Suomen jääkiekkomaajoukkueen Tsekkivoiton jälkeen. 
Täysin selvin päin. 
Fiiliksissä.
Suomi voittaa huomenna taas kiekkokultaa!

Hypätään 3 kuukautta taaksepäin...
Istun pikkusällin kanssa bussissa matkalla Rovaniemen rautatieasemalta Kittilään.
Puhelin soi.

"No sen on Nyyholmin Tuomas Ilta Sanomista moro.
Mitäs kuuluu?"

"Moi, ihan jees, ollaan poitsun kanssa Lapissa 
matkalla hiihtoloman viettoon Leville.
Mitäs mielessä?"

"Aha, mulla ois ollu sulle hommia … mut jos oot lomalla ni
pitää varmaan keksii jotain muuta."

"No mitä sä meinasit?"

"Leijonathan pelaa seuraavaks Venäjää vastaan.
 Veskun kanssa mietittiin sellasta kuvaa, jossa suomen pienet pelurit 
kaataa Venäjän suurta ja ilkeää karhua kumoon. 
Mutta pystyks sä sieltä sellasta tekeen?"

"Kuulostaa tosi hyvältä, mutta ei mulla oo mitään piirrosvälineitä mukana. 
Mutta jos mä selvitän saanko jotkut kynät hankittua jostain ja 
soitan sulle tunnin päästä kun ollaan perillä majapaikassa."

"Ok, tehään näin."

Saavutaan vuokramökille ja lähden ystäväni Janin kanssa kylälle
 selvittämään mistä löytyis kyniä ja paperia ja saisko piirrosta 
jossain skannattua meilattavaksi toimitukseen.
Paketti puuvärejä löytyy Levin S-marketista ja Hotelli Levitunturista 
saan selville että skannauskin on järjestettävissä tarvittaessa. 
Piirrospaperia löytyy Janin 5 v. tyttären matkatavaroista. 
Soitan Nyysteenille, lupaan hoitaa piirroksen yön aikana kasaan 
ja toimittaa aamupäivästä toimitukseen.


Luonnoksesta lähdetiin.


Lopputulos.
Nyholm kommentoi että muuten tosi hyvä,
 mutta karhu olisi saanut olla vielä ilkeämmän näköinen. 
Teresa oli kuitenkin jo aamulla sanonut: "Hui miten pelottava karhu"
 joten aika jees lopputulos annetulla varoitusajalla ja välineistöllä.


Lehdessä.
Ja niinhän siinä sitten kävi että se karhu kaatui 3-1.
Tilanteen kunniaksi otin vielä foton mökin pihalta, 
olin pakannut varmuuden vuoksi spraymaaleja mukaan
ja kuvateksiksi sopii:
"Suomen maalit kaatoivat Karhun!"


Nyt vaan sama henki päälle ja karvaista petoa kuonoon!


Vaalipäivitys 2014: Käytä ääntä!

Tänään on taas aika suunnata uurnille pelaamaan arvauspeliä ja 
koettaa saada poliittiseen peliin joukkuepelaajia eikä siirreltäviä pelinappuloita.
Yritän nyt välttää liian syvälle menemistä, mutta tämä  
maailman kovuus ja armottomuus vaivaa itseäni suunnattomasti.

Lapsi- ja nuorisotyöstä leikataan ja säästetään, 
äänestäjiä houkutellaan muukalaisvihaa lietsomalla ja
koulukiusaajahenkisesti pilkkaamalla erilaisia ihmisiä.
Maailma pyörii sen ympärillä, mitä itsekkäät ja ahneet pelurit päättää.
Hemmetin puupäät.

Nykyaikana tarvitaan uusia keinoja, mutta ennenkaikkea
väsymätöntä taistelutahtoista asennetta, jolla
 lompakko ja optiosalkku edellä elämän ohituskaistaa ajajat
sekä yli-isänmaalliset omasta mielestään "roturealistit"
voidaan voittaa.

Oma aseeni näitä vihollisia vastaan on rakkaus.
Nuoria ja heikompia kohtaan osoitettu hyväntahtoisuus ja 
luottamus; halu auttaa ja ottaa huomioon.
Voit kutsua sitä vaikka "Porkkanamenetelmäksi"

Ne itsekkääät koulukiusaajapelurit 
optiosalkkuineen ja kiitospaitoineen sen sijaan ansaitsevat keppiä.
Tai oikeastaan parrua...


Maalauksesta tehtiin myös youtube-video.
Sen kuvasi toinen telttahousu, Keravan Graffitipäällikkö,
kollegani Jouni Väänänen.


Juttu purkitettiin tietysti Keravalla, myöhään illalla.
Jone editoi ja kasasi filkan sekä valitsi musan.
Kiitos Jouni, kiitos myös Taiska, jonka biisi kyseessä.


Hyvää matkaa vaaliuurnille, käytä se lappusi oikein.