Hopee ei oo häpee, mut dumarit on!

Sunnuntai iltana oli toiveet korkealla ja kultajuhlat tulossa.

Ajattelin viettää tällä kertaa erilaisen finaalin,

 lähdin vaihteeksi kisastudiokierrokselle. 

Hyppäsin rattiin ja suuntasin lähimmälle ostarille.

Muutama kippola siellä löytyy, joista valitsin pikkuruisen Haagan Helmen.

Intialaistaustainen omistaja on ottanut sisustuksessakin 

asiakaskuntaa huomioon. 

Matsi alkoi kiihkeästi, leijonat olivat janoisia.

Heti kärkeen Malkin laittoi törkypelin käyntiin ja veti poikittaisella Haulaa kaulaan.

Tuomaristo oli laittanut pillin taskuun ja peli jatkui...

Itse jatkoin Kannelmäkeen, määränpäänä maineikas Britannia.

Täällähän olikin tunnelmaa, porukkaa kuin pipoa ja hyvä meininki!

Maalikin tulla tupsahti.

Peli tasan.

Jätin Kannelmäen taakse ja suuntasin Malmille.

Malmintorissa oli myös hyvä meininki. 

Porukkaa vähän vähemmän kuin Britanniassa. 

mutta kyllä täälläkin juhlittiin.

Palola vetäisi Suomen johtoon 2-1 ja laittoi 

malmilaisten lipun liehumaan ja äänijänteet auki.

Toisen erän päätteeksi hörppäsin cokikseni loppuun ja jatkoin Kurviin.

Kolmessa Kaisassa oli aika vaisu tunnelma. 

Saattaa johtua siitäkin, että peli alkoi kääntyä naapurille.

Limpparia tilatessani tuli maali ja peli oli 2-4.

Venäjän johtaessa seeprat löysivät vihdoin taskustaan pillin.

Suomi muutti asumaan jäähyboksiin.

Kontaktilajissa luonnollisesti tapahtuu,

pelin loppu oli jäätävää sukeltelua.

Ottelun parhaat pelaajat 

Sen pituinen se.

Mestarit läjässä, onnea heille.

Leijonat odottivat kallella kypärin jäältä pois pääsyä.

Mä lähdin torille.

Ei ollut tungosta, eikä tuuletuksia.

Muutamia kulkijoita siitä kulki ohi,

 mutta juhlatunnelma oli poissa.

Pussikaljaseurue oli varautunut uimareissuun varaamalla altaanreunan, 

vaatteet pysyivät kuitenkin päällä.

Joku sentään juhli sen verran hopeaa että uitti toista nilkkansa.

Tuuletukset oli harvassa, mutta joku siellä riemuitsi.

Oikean reunan venäläismies lauloi jotain ja juhli itsekseen.

Suomalaisten kultahaaveet oli yhtä hukutettu 

kuin Kolera-altaan kuollut lokki.

Mestaruusjuhlia sen sijaan vietti kullattu kaksipäinen kotka.

Ja se yksi venäläinen: Rene Vladimir.

Nähdessään Ilta Sanomien kuvausryhmän lähestyvän, 

hän hyppäsi lähteeseen. 

Toimittaja kyseli tunnelmia ja kehotti Reneä uimaan.

Mies vastaa: "Uimaan?!"

Kahlaamista ja kämmenien kastelua kummemmaksi se ei kehittynyt.

Mutta sukeltelunhan olikin hoitanut jo se joukkue.

Juhlatunnelman voit tsekata linkistä:

IS TV: Torilla tavattiin- yksi venäläinen

Olin nähnyt tarpeeksi.

Ajoin Suvilahteen sumuttamaan "ison mielipidekoirjoitukseni".

Kultajuhlien sijaan laitoin raitapaidat riviin hopealautaselle.

Duuni oli valmis klo. 04.30 ja lähdin nukkumaan.

Sen verran olin väsähtänyt, että unohdin laittaa tuomaristolle kulmakarvat.

Aina ei voi voittaa, mutta hyvin se joukkue kasvoi turnauksen aikana.

Vaikka ei ihan mestaruutta tullutkaan, niin jos mä olisin J-P Siili, 

olisin jo varaamassa oikeudet tehdä turnauksesta leffa...

Tulisi hyvä tarina pelaajakieltäytymisineen, arpapeleineen, 

kurkunleikkauseleineen, mikrofonivalmennuksineen, 

sekä ennenkaikkea Suomen joukkueen hienon tarinan ansiosta.

Loppuun ei tule tällä kertaa musaa, mutta 

Nyholm ja Rantanen tiivistävät pelin kulun 

antamalla varsin reippaan palautteen finaalista useammalekin taholle.

Videotuomarit tykittävät tuomaripelistä

Ens vuonna se kulta taas tulee.