keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Lappeenrannan 5000m2 : muraali muksujen avulla

Viimeksi kerroin etsineeni lapsuuteni piirroksia ja nyt kerron miksi. 
Poikkesimme pääsiäisenä perheeni kanssa Lappeenrannassa, jossa oli käynnissä 
13.2.-28.3.2016 välisen ajan äärimmäisen kiinnostava 5000 m2 taidenäyttely.
Siellä kului muutama tunti betonia nuuskiessa, mutta ei mennä siihen vielä,
avaan vähän taustaa ensin.



Lappeenrantalainen kuvataiteilija Jouko Lempinen oli kuullut vuonna 2014 
että vanha kaupunginteatteri tultaisi purkamaan ja sai siitä hienon idean:
massiiviset tilat voisi hyödyntää ennen puskutraktoreita ennennäkemättömän
monipuolisesti taiteen keinoin. Itse kuulin asiasta vasta viime vuoden loppupuolella,
jolloin Jouko ja Kaakon taiteen taidejohtaja Anna Vilkuna olivat paiskineet 
hommia projektin eteen jo pitkälti toista vuotta. Mutta hyvä että paiskivat, sillä 
kokonaisuus oli erittäin mielenkiintoinen ja varmasti monelle taiteen tekijälle 
hieno mahdollisuus saada kädenjälkeään esille. 

Itselleni Lappeenranta on ollut valitettavan kaukainen kohde tähän saakka,
vaikka tiesin kaupunkia leikkikenttänään pitäneestä parivaljakosta Ttursk & Rusac. 
Luin vekkuleista aikoinaan hyvinkin elinvoimaselta Basson foorumilta, jossa 
graffitikeskusteluun ilmestyi 10 vuotta sitten kuvia omalaatuisista tarroista
ja kekseliäistä katutaidevirityksistä. Siksikin oli hauska nähdä kuinka tarroittelijoiden 
herättelemä kaupunkikulttuuri on jo niin voimakasta, että näin suuri taide-elämys 
on mahdollista toteuttaa Lappeenrannan kokoisessa kaupungissa.

Sain kutsun tapahtuman osana järjestettyyn PROS Katutaideseminaariin
puhujaksi ja tiedustelin mahdollisuutta päästä itsekin vähän suihkimaan kun
kerran paikalle olin parin kollegan kanssa menossa. Lupa järjestyi hienosti
ja matkasimme paikalle yhdessä Janne Siltasen ja Kaih a.k.a. Soved kanssa
maaliskuun puolivälissä.


Tontille saavuttuamme oli ensimmäiseksi kartoitettava seinäpinnat sopivaa
spottia etsiessämme. Siinä yhteydessä piti tietysti myös käydä katolla betonia
hiplaamassa. Siellä erityisesti näyttämötornin pinta kutkutteli kovasti, mutta päädyimme
 kuitenkin maalaamaan katutasoon ohikulkijoiden iloksi. 


Janne Siltanen

Kaih a.k.a. Soved


Sumutteluamme seurasi toimittaja Pyry Sarkiola, 
joka myös haastatteli YLElle aiheesta sisällä Osmosekin maalaamassa huoneessa. 
Juttutuokiossa myös selviää, miksi omasta maalauksestani kadulla tuli 
ylläolevan kuvan mukainen. Vierailumme Leprassa kesti vain päivän verran, vaikka 
olisi toki tehnyt mieli maalata enemmänkin teatteriseiniä.
Maalaussormi jäi kutiamaan köröttellessämme kohti pääkaupunkia.

Seuraavana sunnuntaina napsahti uutisvirtaan Terhi Tampereelta,
 jonka kommentit virpovista lapsista rasismin vastaisen viikon alla sai huomiota
varsin laajalti, eikä syyttä. 


Reagoin uutiseen pääsiäisen keinoin maalaamalla munia. 
Sitten sain uuden sankarin, kun Valtteri 11v kertoi ihonvärinsä aiheuttamista
vastenmielisistä kokemuksista. Näiden tilanteiden aiheuttajina on hyvin
monesti aikuiset ihmiset, jotka kantavat sisällään silkkaa pahuutta.

Halusin jollain tavalla vielä ottaa kantaa ihmisoikeuksia konkreettisesti koskeviin 
aiheisiin ja kysyin Annalta pääsisikö Teatterille vielä kerran maalaamaan?
Saatuani luvan pyytelin facebookin kautta lasten piirroksia, joista voisin kasata 
teemaan sopivan maalauksen Lappeenrannan katolle.

"Hei hoi muksulliset! 
Tartteisin jeesiä yhteen seinämaalaukseen. Pitäis saada alle kouluikäisen lapsen piirtämänä 
tyttö ja poika, joista tyttö hymyilee ja poika murjottaa. Mulle itselleni ei duunista ole liksaa
 luvassa, mutta jos sun lapsen piirroksesta saan tarvittavat mallit, 
palkkio on luvassa vaikkapa jätskipaketin tai karkkilaatikon muodossa."

Sainkin mukavasti paluupostia ja kuvia tuli enemmän kuin pystyin käyttämään
luonnokseen ja seinälle. Joissain oli myös pientä taustatarinaa mukana:
"Sofian juuret ovat Lappeenrannan vierestä Lemiltä. Sofian mummi on käynyt koulut 
ylioppilaaksi asti Lappeenrannassa." Piirroksen poika sopikin mainiosti tilanteeseen
asentonsa puolesta. Halusin kuitenkin ottaa mukaan mahdollisimman monta piirrosta, 
niin muokkasin hahmoa hieman.


Pojan hiukset otin Sulon piirroksesta


Lennin kaarevat suut lähti mukaan matkaan.


Saanalta tuli pojan nenän muoto


Pojalle korvat ja raitapaidan poimin Eemililtä


Samoin myös tytön housujen malli tuli Eemililtä.


Tytölle tuli mekko ja hiukset Ronjalta


Kädet Sofialta, jonka kasvot oli myös todella kauniit. 
Halusin kuitenkin vielä lapsellisemmat kasvot, joten mukaan lähti vain nenä.


Silmien muoto tuli Lukakselta.


Kaikki palaset yhdistettynä luonnos oli lähes valmis.
Pojalle laitoin pajunoksan käteen, virpomista kuvaamaan.



Sitten vaan varustus kuntoon ja pikkumuksujen oikeuksia puolustamaan.
Muumihenkselit kannattelivat toppahousujani, mutta koska olin menossa katolle, 
läheiseni toivovat usein että käyttäisin turvavaljaita korkealla maalaillessani.


Tavallaan siis käytin, ainakin yhtä valjasta. Jotta sain tikkaat roudattua katolle.


Tikapuut niskaan ja ylöspäin.


Pikkuhiljaa hahmot alkoi siirtymään seinälle. 



Ensin päät ja sitten kroppia säätämään.


Anna kävi välillä kurkkimassa kuinka homma etenee ja lähes kaikki tekovaiheen fotot 
ovatkin hänen ottamiaan.



Maaliahan sinne hujahti muutamakin kannullinen. 
Tällä kertaa kokeilin vanhojen tuttujen Belton Molotowin ja Montana 94:n lisäksi 
myös Paine Art Supply:n tuotteita, joista perus Ironlak oli jo tuttu, mutta 
Yard Master uusi tuttavuus. Niiden lisäksi mekon sitruunankeltaisen pohjan
telailin lateksilla.


Aurinko oli jo laskemassa kun sain duunin valmiiksi. 


Vielä oli kuitenkin kiitettävä työkavereita:


Näyttelyn viimeisenä päivänä Jouko ja Anna kävivät napsimassa vielä pari 
valokuvaa lopputuloksesta, kesäisessä auringonpaisteessa.


Toivon maalauksen muistuttavan meitä aikuisia käyttämään harkintaansa,
 kun lapsia ja heidän toimintaansa arvostellaan. Jos lapsesta saakka opetetaan että
 ihonväri, sukupuoli tai vanhempiesi edustama uskonto estää sitä tai tätä,
niin ennakkoluulot ja eriarvoisuus lisääntyy. Ja mitä enemmän muksut kärsivät 
ympäröivistä ristiriidoista, sitä vaikeammaksi vastakkainasettelu maassamme 
muodostuu. Fakta on kuitenkin se, että uskoit tai edustit sitten ihan mitä tahansa 
uskontoa tai rotuoppia, on kanssaihmisten kanssa tultava toimeen.
Jo ihan itsesikin vuoksi.

Ikävää vain, että samaan aikaan kun sunnuntaina maalasin muksuja seinälle, 
Kiemunki oksensi lisää sammakoita, disauttaen myös Valtteria. 
Mutta ei anneta sen häiritä, ehkä tädillä on paha mieli ja se vaan haluaa huutaa
sen harmituksen maailmalle. Tuskin tällä maalauksella sitä metelöintiä 
pystyy lopettamaan, mutta itse koetan suhtautua kaikenlaisiin 
kiemunkeihinjahirvisaariin samoin kuin Touretten oireyhtymän kantajiin. 
Jätän huomioimatta enkä ainakaan ala tuijottaa.


Kaikesta huolimatta aurinko paistaa ja kevät on täällä, nautitaan siitä 
vaikka näyttely loppui. 5000 m2-näyttelyn näki lopulta yli 4000 katsojaa, joka on 
valtava määrä taiteelle altistettuja ihmisiä! Jos et kerennyt paikanpäälle, ovat 
ulkoseinien maalaukset nähtävillä yhä. Virpojamuksut näkee parhaiten vastapäisen
 kirjaston ylätasanteelta. Ja jos joku sinne kiipeää, ottaisin mielelläni vastaan 
kuvan sieltäkin saakka, jotta teatterirakennuksen alaosaa näkyisi myös. 
Näyttelyn sivuilla kerrotaan myös miksei projekti ollut pidempään auki:
"Moni kävijä kysyi, että eikä näyttelytapahtuma voisi jatkua, kun rakennusta ei puretakaan heti. 5000m2 jouduttiin suunnittelemaan niin, että vanha teatterikiinteistön purku alkaisi jo toukokuussa eikä jatkoaika ole sen vuoksi mahdollista."

Jos vaikutuit Lappeenrannan 5000m2 -näyttelystä, 
tee omalle paikkakunnallesi vastaava projekti, tai ehdota niille, jotka sellaisen 
voisivat saada aikaan. YLE:n Kulttuuricocktail etsii parhaillaan seuraavaa
näyttelytilaa ja haluaa tehdä projektista ohjelmaa. Koodaa sinne ja kysy lisää.

Loppuun lykätään räppiä, todella maukas possebiisi, jossa ollaan myös ihonvärin ja
ihmisoikeuksien puolesta puhisemassa. Hauska läppä on myös se, että kun Kiemunki on Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin 1. varapuheenjohtaja, niin kaikkia
alueen ihmistaimia hän ei ole kerennyt mädättää, sillä räppivideon alussa Lielahden
koulun 2. ja 5.-luokkalaiset juttelevat aiheesta aivan eri kypsyydellä,
kuin eduskunnassa työskentelevä Terhi 50 v.



 Notkea Rotta, Asa, Ailu Valle, VilleGalle, Shaka Kampara, Haamu, Hannibal, Kosola, 
Solonen, Särre, Rauhatäti, Julma H, Are, Iso H., Jodarok, Palefacel, Xmies, 
Felix Zenger, ja DJ Beha.



torstai 24. maaliskuuta 2016

Salaisen pistoolin salaisuus (kirjoittanut & piirtänyt Pete 8 v. )

Heti kärkeen sori että edellispostauksesta on jo kuukausi. 
Kaikenlaista tekeillä niin tää blogaaminen jää ekana vähän sivuun.

Viime aikoina kotimaassa ja Euroopassa on tapahtunut todella pahoja asioita,
 joissa on ollut ilkeitä ihmisiä aseita heiluttelemassa, kuka milläkin motiivilla. 
On ollut kotimaisia rosvoliigoja, kuten Salon rahankuljetusryöstöyritys, 
on ollut kansainvälisiä terroristeja kuten Brysselin pommi-iskut .

Olen itse viikonloppuna toteuttamassa isohkon seinämaalauksen erääseen toiseen
teemaan liittyen, jonka takia kaivelin omia lapsuuden piirustuksiani malliksi. 
Piirustuslaatikon pohjalta tuli vastaan myös faijan tallettama kuvakertomus 
jonka olen piirtänyt ja kirjoittanut tokaluokkalaisena, vuonna 1982. Koska teema ja 
aihe sopii myös nyt ympäröivään maailmantilanteeseen, laitan sen tässä jakoon 
pääsiäisen ratoksi. Rivien välistä on havaittavissa, että tuohon aikaan luin paljon 
3 Etsivää-kirjoja sekä Mustanaamio-sarjakuvia , joista jotain oli jäänyt mieleenkin.
Koska käsiala ja kirjoitusvirheet on aika hankala lukea, suomennokset kuvien yllä.

SALAISEN PISTOOLIN SALAISUUS


Oli aamu kun Pete heräsi.
Lehdessä luki: PANKKI RYÖSTETTY
Pete puki, otti hanskat ja hyppäsi autoon, painoi tallan pohjaan ja lähti.



Kun Pete oli tullut rähjäisen talon luo, hän huomasi keltaisen auto sen pihalla.
Hiipi sisään ja näki rosvon huoltamassa prätkäänsä.
Pete huusi: "ANNA RYÖSTÄMÄSI RAHAT TAI KUOLE!"
Rosvo hyppäsi ikkunasta ulos suoraan autoonsa ja painoi lusikan pohjaan ja lähti.
Pete hyppäsi perässä ja ajoi rosvon eteen ja 
PUMM RÄISKIS KOLI KOLIN 
ja loppu.



Tarinasta ja toteutuksesta on pääteltävissä, että edelleen 41-vuotiaana kiinnostaa
 samat asiat: seikkailu, piirtäminen, vääryyksiin reagoiminen, ilkeyden vastustus, 
hyvän puolesta taistelu. Nykyään vaan piirtäminen tapahtuu seinään ja tarinankerronta 
tänne blogiin. Ehkä kirjoitusvirheitäkään ei ole enää niin paljon.

Hyvää pääsiäistä kaikille, pyhien aikana on hyvä viettää aikaa perheen kesken 
ja vaikka piirtää tai lukea yhdessä lasten kanssa. 
Lopuksi teemaan sopiva musavideo, jossa kuultavan "Ota Konna Kii"- biisin
 on kirjoittanut uusimmassa Risto Räppääjä- elokuvassa näyttelevä 
Samuel Shipway ollessaan itse 8-vuotias. 




sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Aikuiset vs. nuoret, ahneus vai rakkaus?

Olipahan taas viikko uutisrintamalla. Keskiviikkona Helsingin Sanomat 
kertoi lastensuojelujohtajan törkeistä kavalluksista, jotka 47-vuotias mies
oli tehnyt vuosien 2008-2013 aikana. Pomon taskuun eksyneet eurot 
oli tarkoitettu14-18- vuotiaiden vastaanottoyksikön käyttöön nuorten hyvinvoinnin 
lisäämiseksi. Hyvinvointiin ne kyllä kuluikin, sillä nuorten rahoilla mies hankki 
mm. untuvatyynyjä, urheiluvälineitä, merkkivaatteita ja sykemittarin. 
Itselleen.

Oma syke räjähtää aina tällaisista uutisista tappiinsa, etenkin kun toiminnan 
seurauksista kärsii nuoriso tai lapset. Aloin luonnostelemaan hyvinkin kiukkuista 
maalausta aiheesta, mutta lopulta en kuitenkaan sitä toteuttanut. 
Vaikka kiukku laantui, niin pettymys pysyi. Jotenkin halusin kuitenkin reagoida 
maalauksen keinoin asiaan. 

En sitten tiedä onko hyvä vai huono, että reagoin näihin, mutta jonkunlainen hannukarpo tai robinhood tästä maasta nykyään puuttuu,  joten ehkä mä voin sitä 
tonttia ainakin ajoittain hoitaa graffitin keinoin. Perjantaina löysin uuden purkukohteen, 
joka sopi tilanteeseen täydellisesti ja kutsui syvemmälle sisuksiinsa.


Foto kuvastaa mielestäni hyvin tilannetta nykypäivän Suomessa(kin).
Kansakunnassa on monenlaisia kerrostumia, joista toiset on pohjalla ja toiset huipulla. 
Kaikkien yhteistä kerrostaloa nakertaa omaantaskuunvetäjät samaan aikaan kun toiset
 yrittää luoda uutta ja parempaa huomista.

Rahat kavaltaneelle miehelle luettiin 1,5 vuotta ehdollista vankeutta. 
Toisin sanoen juhlat voi kuitenkin kattohuoneiston yksityisissä saunatiloissa jatkua,
 kunhan et jää kiinni uusista kolttosista. Siellä setämies nyt bilettää 
sinivalkoisen Suomen piikkiin skumppaa ja bisseä kumoten. 
En tiedä onko kuuluuko ukkelin kalsarit Peakin valikoimiin, mutta oma pesämuna 
näyttää pysyvän käden ulottuvilla jopa saunaillassa kavereiden kanssa.


Kuitenkin pakko nostaa vielä positiivinenkin asia esiin, 
sillä kaikki lasten ja nuorten parissa toimivat ei onneksi ajattele vain itseään. 
Aiemmin viitattu sykemittarilukema liikahti jälleen, 
kun luin lauantain Hesarista ehkä Maailman parhaasta matematiikan opettajasta. 
Ehkä toivoa paremmasta huomisesta siis kuitenkin on vielä...
Juuri tällaiset ihmiset on oman elämäni sankareita ja roolimalleja, joille ei voi
 muuta kuin nostaa hattua ja arvostaa äärettömästi.

Loppuun tulee perinteistä poiketen räppivideon sijasta Maarit Rossin haastattelu, 
jolla hän on ehdokkaana http://www.globalteacherprize.org -kilpailussa.
Onnea kisaan ja kättä lippaan.



tiistai 26. tammikuuta 2016

HÄVETKÄÄ! Erä 2. Luvalliselta graffitiseinältä sensuroidun maalauksen paluu


Poikkeuksellisesti palaan edelliseen postaukseeni, jossa kerroin
kuinka Deoksen kanssa otimme kantaa luvallisella graffitiseinällä ja maalasimme
 Hävetkää!-graffitin Myyrmäkeen.
Syy graffititaiteen keinoin toteutettuun kannanottoomme oli 
Vantaan urheilupomojen juhlinta junioriurheilijoiden kustannuksella.

Yllätys tai ei, maalauksemme
sensuroitiin Vantaan kaupungin toimesta seuraavana päivänä.
Vantaan Sanomien sivulta otettu ruutukaappaus kertoo tilanteesta:


Toimenpide kääntyi kuitenkin toteuttajiaan vastaan ja saimme lukuisia viestejä huolestuneilta kansalaisilta, jotka hämmästelivät peittelyoperaatiota.
Arvostamme sananvapauttamme sekä luvallista graffitimaalaukseen tarkoitettua
seinää sen verran, että katsoimme velvollisuudeksemme restauroida maalauksen.
Kuvamateriaalia uudelleensynnytyksestä tuli taltioimaan Studio Musta-Valkoinen .


Ilmojen haltija oli myös puolellamme ja suurimmat lateksit oli valmiiksi 
valuneet ilmankosteuden ansiosta pois seinältä jalkakäytävän lumisohjoon.


Harjoitimme pientä pintaremonttia homeenpoistoaineen ja kylpypyyhkeiden 
avulla ja saimme pestyä lateksin melko mukavasti pois. Sen jälkeen 
hieman uutta ulkoasua pintaan ja toinen erä oli valmis.


Koko uudelleensynnytys on nähtävillä myös videona. 
Kiitos yhteistyöstä Studio Musta & Valkoinen ja Suomen sananvapaus.



sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Vantaan ahneet urheilupomot: HÄVETKÄÄ!

Tästähän tuliki  kantaaottava viikonloppu, vaan minkäs teet kun 
vallanpitäjät sekoilee rahankäyttönsä kanssa, niin asioille on tehtävä jotain
muutakin kuin voivotella. Joskus täytyy kostaa.

Perjantaina pamahti ilmoille sellainen uutinen joka sattui sydämeen lujaa.
Vantaan sanomien uutisesta selviää kuinka törkeästi

 On enemmän kuin paheksuttavaa kuinka väärinkäytetään nuorisourheiluun varattuja 
rahoja, etenkin kun asialla on aiemminkin samalla tavalla kunnostautuneet 

Erityisen inhottavaa tästä tekee sen, että myös meidän perhe on tehnyt satoja
 tunteja ilmaistyötä urheiluseuratalkoissa maksaaksemme junioreille treeniaikaa 
Myyrmäen urheiluhalleissa. Kun ottaa huomioon, kuinka merkittävässä määrin urheilupuistossa lapset ja nuoret hankkivat taitoja elämänsä varalle ja etenkin 
kuinka huonossa kunnossa ne kyseiset hallit on, alkaa veri kiehua.

Veskit haisee, hanat vuotaa, pölyistä ja nuhjuista on joka nurkassa. Toki täytyy muistaa että vaikeista ja vaatimattomista olosuhteista syntyy ne suurimmat sankaritarinat, mutta niillä kurkusta imailluilla tuhansilla euroilla olisi varmaan saanut halliolosuhteetkin hieman siedettävimmiksi.

Jos Vantaan pomojen omaantaskuunvetämiset kiinnostaa enemmän, 
kannattaa kurkkia myös aina hyvä informaatiokanava PunkInFinlandin Vantaa-topic.
Itse pakkasin auton ja kysyin lähtisikö kollegani DEOS kostoretkelle Myyrmäkeen.


Myyrmäen luvalliselle graffitiseinälle ajaessani oli tiet edellisen yön 
lumimyrskyn jäljiltä erittäin sohjoiset, mutta kuin tilauksesta paikalle saapui 
aura-auto ja pääsin hienosti kunnossapitolaitoksen saattueessa toteuttamaan visiotani.

Eikä hyvä tuuri siihen loppunut.
Juuri kun olimme Deoksen kanssa saaneet tarvikkeemme levitettyä ja lumilapiolla 
hankea pienemmäksi, myös seinänvierusta putsattiin auraamalla. 
Kiitosta sinne suuntaan!


Talviolosuhteissa maalaaminen on aina vähän eksoottisempaa,
eikä hirveän suuria hinkkauksia oikein pysty toteuttamaan, eli vedimme 
melko ronskisti ja löysin rantein seinää uusiksi. Paikalle pamahti myös vanha 
tuttumme, Valokuvaaja Olli Berg joka napsi hyvät making of-kuvat maalauksesta.

Foto: Olli Berg
Valokuvantarkkoja naamoja nyt ei tällä kertaa voinut alkaa hinkkaamaan,
mutta jonkunlaiset kasvot näille urheilukansan pettureille oli saatava.

Foto: Olli Berg
Vahva urheilumies Deos huolehti kirjaimista miehekkääseen tyyliinsä.

Foto: Olli Berg
Lopputuloksena seinälle saatiin suora ja selkeä viesti liituraitaluihuille.
Siellä ne röyhkimykset nyt punastelevat Myyrmannin edessä kaiken kansan nähtävillä.
Ja tietysti ne nimet pitää naamoille saada, että viesti varmasti menee perille.
Vasemmalta oikealle:

Toivottavasti edes tajuavat olla häpeissään, mitä kyllä vahvasti epäilenkin.
Itse en mielelläni turvaudu tämän väkevämpiin voimakeinoihin, mutta jos joku 
baarikansan edustaja vaikka näihin todistettavan vahvasti kurkkuaan kostuttaviin 
veijareihin törmää vaikka grillijonossa, niin mun puolestani voi vaikka 
ojentaa ketsuppia. Nenästä.

Foto: Olli Berg
Loppuun viisaita sanoja aiheesta musiikin keinoin tarjoile Jaakko Teppo.




perjantai 22. tammikuuta 2016

Lapsille taidetta hinnalla millä hyvänsä? Case Kiiski 20 000

Lukiessani toissapäivänä 20.1.2016 Hesarin Kulttuurisivuilta 
meinasi niin sanotusti tulla kahvit sieraimista.
Oli pakko tarkistaa olinko lukenut oikein. Ikävä kyllä olin.


Lastensairaala on kaunis ajatus ja tulee tarpeeseen. 
Siihen en nyt ala puuttumaan olisiko se pitänyt rakentaa verovaroin vai lahjoituksin 
vai miten ikinä, pian se nyt onneksi kuitenkin on olemassa. Vaan millainen siitä onkaan tulossa sisustuksen suhteen? Kun ajatellaan että sen kohderyhmä on sairaat lapset, 
eikö olisi ihan kohtuullista että muksuilla olisi viihtyisä ympäristö? Mielestäni kyllä. 
Silloin olisi mukavaa jos rakennuksen sisustussuunnittelussa toimittaisi lapsia 
ajatellen, eikä siltä pohjalta kuinka jotkut tahot voisi tienata mahdollisimman paljon. 

Suomen Taideyhdistys on hienolla eleellä lahjoittanut 20 000 € taiteen hankkimiseksi
sairaalaympäristöön. Olisi mielenkiintoista kuka on se, joka rahan käytöstä päätti.
Veikko Hirvimäen "Kiiski" on tässä yhteydessä aika mielenkiintoinen hankinta. 
Taidetta se on tietysti, enkä halua taiteilijaa tässä kritisoida, mutta hinta ja 
sijoituskohde aiheutti voimakkaan reaktion. Teki mieli kyseenalaistaa asiaa somessa, 
mutta maltoin mieleni. Torstaina en enää pystynyt. Kirjoitin facebook-sivulleni:

Mietin jo eilen tän postaamista, mutta koitin vaan purra kieltäni. Pakko se on sanoa ääneen. Uuden henkilöauton hinnalla (20.000€) hankitaan Lastensairaalan kattoon killumaan ruma puinen kala! Hienoa. Sillä summalla edustamani tahot olisi maalannut talosta niin mielikuvituksellisen satumaan kuin muksut olisi toivonut, vaikka ipanat mukana maalaamassa.

Sen jälkeen soitin kaverille, joka pyyteli jo syksyllä maalaamaan hänen autonsa,
saisin kuulemma vapaat kädet toteutukseen. Kiisken hinnasta tuli idea joka 
piti toteuttaa välittömästi.


Ajoin Hyvinkäälle ja autoja harrastava Samu polkaisi lumen alla lepäävän 
Mazdansa käyntiin. Pakkasista huolimatta 323 heräsi heti.


Suuntasimme autoharrastajaporukan tallille, jossa alkaisi pian tapahtua.




 "Muovi Turbo Garage"- hallilla käärittiin hihat ja leikkaussaliavustaja Samun 
kanssa valmistelimme potilaan operaatioon.


Muutamien yön tuntien aikana annoin veijarille uutta elämää
spraymaalin avulla. Huvikseen ja halvalla.


 Aamuviideltä homma oli ohi. Poistin maskit ja koetin saada siedettäviä kuvia 
ahtaassa sisätilassa, jotta ne voisin teillekin jakaa tuoreeltaan.


Toiselle kyljelle tuli itkevä pikkupoika, jota harmittaa, kuinka joku kehtaa rahastaa 
lapsilla näin selkeästi. Vaikka Kiiski varmasti taidetta onkin, niin hei, 20 000! 
Ehkä teoksen paikka olisi ollut paremminkin vaikka jossain aikuisten museossa. 
Toiselle kyljelle saapui sitten se Kiiski, joka ulkomuodollaan voi enemmänkin pelottaa 
kuin lohduttaa sairaalan pieniä potilaita. Ainakin kuvan tyttö on hädissään.


Koska se nyt kuitenkin oli hankittu henkilöauton hinnalla sairaalaan, on se tästä 
lähtien myös ilahduttamassa ympäristöä missä Samu ikinä liikkuukin.


Tiedän että taiteen tehtävä on puhuttaa ja aiheuttaa reaktioita, joten todennäköisesti 
joku voi tempauksestani vetää ns. herneet sieraimiin. Hallilla niitä näytti olevan jo 
valmiiksi pussillinen, ehkä Samun on hyvä ottaa ne hansikaslokeroon, 
jotta voi sitten jakaa halukkaille kiesillä kurvaillessaan.


Loppuun vielä teemaan sopien kysytään, että paljonkos se kala nyt sitten onkaan?
Hyvää viikonloppua ja menkää vaikka pilkille. Se on ilmaista.