Kesähelle paahtaa parhaimmillaan ja silloin voi alkaa janottaa. Jos jano yltyy oikein kovaksi niin limukka jeesaa. Siksi tänään aiheena on old school limsa-automaatti.
Kirjahyllyssäni on muutama itselleni tosi tärkeä leffa, jotka katson vähintään kerran vuodessa, jottei aikuisuus pääse liikaa puraisemaan. Yksi niistä elokuvista on Big-Isoksi yhdessä yössä. Tom Hanksin esittämä Josh muuttuu 12-vuotiaana 35-vuotiaan kroppaan toivomuksensa takia ja siitä seuraa sellaista "aikuisuutta", jollaista itsekin haluan vaalia. Mies muuttaa asumaan yksin ja asunnosta löytyy mm. niin jättitrampoliini, flipperi, kuin limsa-automaattikin.
Kirjahyllyssäni on muutama itselleni tosi tärkeä leffa, jotka katson vähintään kerran vuodessa, jottei aikuisuus pääse liikaa puraisemaan. Yksi niistä elokuvista on Big-Isoksi yhdessä yössä. Tom Hanksin esittämä Josh muuttuu 12-vuotiaana 35-vuotiaan kroppaan toivomuksensa takia ja siitä seuraa sellaista "aikuisuutta", jollaista itsekin haluan vaalia. Mies muuttaa asumaan yksin ja asunnosta löytyy mm. niin jättitrampoliini, flipperi, kuin limsa-automaattikin.
Tästä johtuen kymmenen vuotta sitten annoin vaimolle mahdollisuuden valita, kun muutimme omistusasuntoon. Kämppään tulisi sijoittumaan joko flipperi tai limsa-automaatti. Lopulta voiton vei limukone, koska se mahtui pienempään tilaan sekä siitä "oli oikeasti vähän hyötyäkin".
Kun aloin limuautomaattia sitten etsimään, en missään nimessä halunnut mitään liian "uutta ja kiiltävää", eli kaikki mallit 1980-luvusta eteenpäin oli poissuljettuja. Onneksi löysin Keltaisen Pörssin kautta sopivan yksilön keski-suomesta ja sain kärsineen veteraanin jopa kotiinkannettuna, koska kyynärpääleikkauksen jälkeen en voinut itse käsi kantositeessä paljon nostella.
Kone siis saapui kerrostalokolmioomme ja siinä keskellä olohuonetta väkersin hissun kissun spraymaalin ja pikku siveltimen kanssa peltiveijarin taas uuteen kevääseen. Kaveri oli saanut vähän maistaa nyrkkiäkin etulevyn kolhuista päätellen, mutta lopulta vaiva palkittiin.
Ruokavaliokin oli tulokkaalla vanhempaa mallia, joten kävin Suomen Pankista ostamassa satasella markkoja. Kassatäti hieman ihmetteli toimintaa, kun niihin aikoihin mummonkolikon kulkusuunta oli yleisimmin sisään kuin ulos tiskiltä.
Limukoneen saatuani sen kaveriksi oli hankittava muutama seuralainen. Divarista löysin uusvanhaa tuotantoa olevan "retrokyltin", joka oli otettava myös käsittelyyn. Peltilätkä asfaltille ja muutaman kerran nastarenkailla yli, niin johan alkoi tapahtumaan. Vähän vasaraa perään ja suolavesiliuosta niskaan , jonka jälkeen pari viikkoa parvekkeella niin kyltin kunto alkoi olla toivotunlainen.
Mutta vielä jotain amerikanmeininkiä halusin haeskella. Hain erään luhistuneen ladon seinästä lankun, johon kiinnitin pari jostain hankkimaani ruosteista kettinkiä. Näin aikaansaatuun "mainoskylttitelineeseen" kiinnitin ikälopuilla ruostenauloilla rangaistun kyltin parvekkeelta ja koko viritys sitten limukoneen ylle kattoon killumaan.
Tietysti tyhjille pulloillekin vielä tarvitsi teemaan sopivan säilytyspaikan. Eräästä autiotalosta oli tarttunut matkaan muutama Hartwallin puukorin raato, ja niistä hieman yhdistelemällä sain pari kokonaista kasattua.
Vaikka luulinkin homman olevan jo paketissa, niin myöhemmin kirppiksellä tuli vastaan seinäpuhelin, joka toisti samaa teemaa, joten matkaan vaan.
Vuosien saatossa kerääntynyt limsakokonaisuus oli tarkoitus pitää yhdessä aina, tietysti toiveena oli että jossain vaiheessa piirros ja maalaus businekset olisi sillä tolalla että voisin pitää jossain toimistoa, jonne kokonaisuus istuisi näppärästi ruokkimaan aivotoimintaa nesteytyksen muodossa. Haavemaailma ei aina mene ihan kuten on kuviteltu ja siitä syystäkin tilanne on se, että kun oma rivitaloneliö vaihtuu vuokrakolmioon ja työhuonettakaan ei edelleenkään ole, niin tästä rakkaasta colakombosta on luovuttava.
Yhdessä koimme hienoja hetkiä kymmenen vuoden aikana, parhaat muistot on Kaivokselasta, jossa aina ennen taloyhtiön saunavuoroa Pätkä kanssa "ostettiin" saunajuomat olohuoneesta kylpytakin taskuun. Ja vaikka se ei millään muotoa tarkoituksellista ollutkaan, niin kyllähän synttäri- ym.juhlissa lapsivieraiden ilmeet oli vilpittömästi hämmästelevän ihailevia; "Siis onks teillä limukone kotona?!" Pihankin lapsilla riitti kuulemma asiassa kummastelemista. Joskus aikuisvieraat kummastelivat miksi moinen viritys on hankittu. Mutta hei, jotkut panostavat kotiteatterilaitteisiin tai vinyylisoittimiin, meillä riittää perustelkkari ja cd-soitin mutta limut säilytetään automaatissa. Näinkin asiaa joillekin perustelin.
Jos aihe lämmittää ja tiedät uuden kodin limukoneelle kavereineen tai vaikka yksi kerrallaan, niin tässä taktiset koodit, joista löytyy keinot omaksi hankkimiseen Tori.fi:n kautta:
Joku saattaa myös ihmetellä, miksi maalasin koneen Pepsin väreihin, enkä siihen toiseen. Vastaus ei ole Kola-Ollin legendaarisessa tokaisussa, vaan koska tykkään itse olla mieluiten "altavastaajan" puolella enkä valtavirran mukana.
Oikeastaan juuri siksi lempikiekkojoukkueenikin on HIFK, eikä se venäläishallin punakeltaporukka ja myös osittain samasta syystä ei vaatekaapistani löydy yhtään swoosh-logoa, vaan Kolmen Raitaa kukkii henkarissa ja kenkäkaapissa.
Tämä poitsu näyttää olevan kanssani samaa mieltä juomapuolesta ;)
Loppuun tottakai taas musaa, youtubesta kaivettu herkullinen Pepsimainos, jossa myös hyvä meininki meneillään: Michael Jackson Pepsi Generation
Kesä on kuuma, limuautomaatti cooooooool.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti