Poitsulla on tänään synttärit, joten sen kunniaksi pari seinäsessarijuttua...
Graffitikulttuurissa on se(kin) hyvä puoli, että sen avulla voi juhlistaa monenlaisia tapahtumia "vähän isommalla onnittelukortilla". Seinillä on nähty maalauksia synttäreiden johdosta, vauvauuisten ansiosta, hääjuhlan kunniaksi ja tietysti myös hautajaisten takia osanotto- aiheisia maalauksia.
Jos joku olisi pitänyt kirjaa vaikka siitä, kuinka monet polttaripiissit esim. Suvilahti-Kalasatama-akselilla on yhteensä toteutettu näiden 2009-2013 vuosien aikana, niin aika mones ruutuvihko varmaan olisi jo käytössä.
Meidän perheessä on ollut tapana kesäisin maalailla isä-poika-meiningillä kerran-pari vuodessa. Monesti sillä tavoin on juhlittu pikkusällin synttäreitä, joita tänäänkin taas vietettiin, nyt jo kolmattatoista kertaa. Tällä kertaa tosin ei tahrittu sormia maalilla vaan vähän tavanomaisemmin juhlistettiin hattaran parissa Lintsillä.
Mutta muutamia sessareita on hyvällä fiiliksellä vedelty aiempina vuosina suihkemaalauksen merkeissä eri kaupungeissakin ja tässä muutamat fliksut parilta reissuilta Suvari-Kalis-akselilta.
Suvilahteenhan seinä tuli 2009, joten sopivasti ukkelin yhdeksänvuotis -synttäreille. Iskä veti linjat ja pikku-ukko fillasi.
Muutaman tunnin jälkeen seinässä oli molempien suosikkidekkari Nikke Knatterton
ja villejä sällejä kuvaava ritsa sekä synttärikakunlohko kynttilöineen kertoi että YSI tuli täyteen. Äiti hoiti huoltotehtäviä ja toi välillä juotavaa ettei helle haitannut liikaa maalaripoikia.
Viime kesänä poitsu ehdotti että mentäisi tekemään yhteinen setti, johon pienempi lippispää vääntäisi yksinään letterit ja isompi lippispää vastaisi charactereista. Teemaa vähän pohdittiin pidemmin ja päädyttiin kunnioittamaan kotimaista lastenkirjallisuutta. Risto Räppääjä on hauska hahmo ja mainion hulvaton kirjasarja, joten siirrettiin Risto ja Nelli parimetrisinä vanerille. Mallikuvat löytyi oman kirjahyllyn kautta:
Kuten muistatte kenties, niin viime kesä oli kohtalaisen sateinen, siitä syystä maalauspäivänäkin saatiin homma käyntiin vasta iltapäivästä, joten ei mennyt ihan tuubiin sillä kertaa. Mutta yrittää täytyy, ja hauskaa pidetään vaikka hampaat irvessä.
Fonttirakentaja sai hommansa valmiiksi jo kun olin itse vasta puolimatkassa. Vähän alla olevan kuvan ottamisen jälken rouva tuli poimimaan nuoremman suhikijan iltapalalle ja pehkuihin. Minä jäin hoitamaan homman loppuun.
Pari tuntia myöhemmin tilasin emännän poimimaan itsenikin viimein pehkuihin.
Seuraavan aamun päiväkuva kertoi kuitenkin että ukkelit kävi kyhäämässä ihan onnistuneet setit.
Tänä vuonna ei (vielä) ole kaksistaan seinälle keretty, toki paljon muuta sitten onkin tehty sen sijaan. Mutta kesä on yhä kesken; vielä kerkeää vaikka mitä!
Loppuun tietty räppiä... kesällä elämä ei ole ollenkaan hassumpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti