Toukokuun lopulla avasin taidenäyttelyni Hotelli Katajanokan pohjakerroksessa, entisen vankilan entisöimattömässä eristyssellissä. Parin kuukauden aukiolon aikana vieraskirja onkin saanut kivasti mustaa valkoiselle. Näyttely on paikallaan vielä kuukauden, elokuun loppuun saakka, joten jos et ole käynyt kurkkaamassa niin vielä ehtii. Viimeisen kuukauden kunniaksi avaan nyt muutamien kuvien avulla tekohetkien tunnelmia. Näyttelyn nimihän oli "Here 2 Stay?"
Nimen taustasta sen verran avausta, että nimi on johdettu Legendaarisesta junanvaunuun maalatusta graffitista, jossa luki nimenomaan "HERE TO STAY" Näyttelyn nimen valinnalla haluan osoittaa kunnioitustani Suomi-graffitin pioneereille.
Sen lisäksi kyseinen teksti sopii hyvin kuvaamaan myös vankilaoloja; kuka sinne jäädäkseen menisi?
Taustaa näyttelyn syystä ja synnytyksestä voi lukea tästä blogitekstistä.
Näyttelyn työt on kasattu kevät talven aikana, poikkeuksena yksi työ, joka oli jo ensimmäisessä näyttelyssäni vuonna 2006 Korjaamon Baarissa. Rakennuspalikoina silloisessa näyttelyssä oli paljon purettavista rakennuksista ja autiotaloista kerättyä materiaaleja. Tämän ainokaisen nimi on "Vankeutta 1,5 vuotta" Silloisessa näyttelyssä teemana oli "Työrauha Katutaiteelle" ja koetin näyttelyni avulla omalta osaltani kyseenalaistaa vielä voimissaan olleen"Stop Töhryille"- projektin. Työ koostuu kahdesta taulusta, jotka on toteutettu öljyväreillä vanerilevyille.
Duunin nimi menee vähän ristiin työssä mainittavien vankeusrangaistusten kanssa, teoksessa lukee "1v 5kk", joka tietysti on vähän eri kuin 1,5 vuotta. Mutta sillä nimellä se on kulkenut alusta saakka, joten lainataan vaikka Pilatusta tässä vaiheessa: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin".
Tuoreemmatkin näyttelytyöt on myös aikaansaatu roskalavalöytöjen ja purkutalojen suosiollisella avustuksella. Muina työvälineinä oli perinteisempien paletin ja siveltimen sijasta mm. tällaista arsenaalia:
Töitä selliin vein kaikkiaan 19 kpl. Puhe oli aluksi n. kymmenestä, mutta ideoita puski sen verran että muutama piti jättää toteuttamattakin ajanpuutteen takia. Joistakin duuneista tuli tehdessä huomattavasti monimutkaisempia kuin oli tarkoitus, esim. "Vapaa Kahleista" sai interaktiivisen osuuden, kun tuli mieleen liittää osaksi työtä vanhasta kaiuttimesta löytynyt iso magneetti. Niinpä lopullisessa työssä kännykän ja vieterin välinen kettinki voi joko roikkua ilmassa tai nojata taulun taustalla olevaan magneettiin, katsojan mieltymyksen mukaan.
Vankilassa ei kännykkä soi, eikä kalenteri juoksuta tienestejä metsästämässä. Siinä mielessä kiven sisällä on vapaampi kuin perus arjen oravanpyörässä.
Mitäs siitä vanhasta kaiuttimesta sitten tuli?
"Pakokeino 2 & 3" Kahdella tavallahan tuon narun avulla pääsee pois kaltereiden takaa...
Signeerasin ylläolevan työn raaputtamalla kuvassa näkyvään boksin vasempaan alakulmaan, samaan tapaan nimmaroin "365"-duuninkin:
Kyseinen kolmekuusvitonen näytti alkuun tältä:
Pohjalle lastulevyä joka alun perin oli Nokia- housessa työpisteiden välisermi. Muuttofirman työkeikkojen aikana muutama vuosi sitten eri kokoisia sermejä viskattiin roskiin isot määrät ja otin nipullisen talteen, taidetarkoituksiin. Numerot puolestaan on Osuuspankin puretusta toimitalosta kerrosten porrastasanteilta, matkamuistona tältä reissulta.
Toinen vähän erikoisempi signeeraustapa on myös neulominen. Eri katutaiteiden muodoista diggailevana halusin antaa kädenojennuksen neulegraffitiharrastajille, tehden kirjaimellisesti kankaalle toteutetun työn näyttelyyn. Kirppiksiltä on vuosien varrella tullut kerättyä joitakin kledjuja talteen pelkästään printtien kangaskirjainten takia ja tässä yhteydessä niille löytyi viimein käyttöä, vähän punkzine-henkeen kankaalle ripottelemalla. Duuni syntyi riippumatossa loikoen, neulomalla takaterassilla kevätauringossa lumihangen yllä. "Hende Was Here" työn taustakankaaksi valitsin Marimekon Jokapoika- paidasta selkäosan, koska loppupeleissä ihan kuka tahansa meistä voi joutua lusimaan vähänkin huonommalla onnella. Kohtalo ei aina ole ihan omissa käsissä. Vaikkapa joku ex-heila tai kateellinen työkaveri tms. voi nopeasti antaa perättömän ilmiannon sinusta ja seuraukset voi olla vaikka kuinka vakavat. Tai käyt duunissa ja pomo jättää verosi eteenpäin tilittämättä ja saat syytteen veronkierrosta. Tai jotain muuta vastaavaa, onhan näitä tarinoita kuultu.
Entäs jos sinne kiven sisään sitten joutuisi? Omasta syystä tai ilman syytä? Mitä seurauksia sillä olisi perheeseen, tai muuhun siviilielämään? Näitä ajatuksia mietiskelin tehdessäni "PerHe"-duunia. Alku sanasta on ihanaa, pehmeää ja söpöä, mutta kun sinä lähdet lusimaan ja He jäävät kotiin niin säröily ja säkenöinti hajottaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Sen verran totista urheilua näyttelyn kasaaminen oli, että vanha tuttu kolmikko"verta, hikeä ja kyyneleitä" oli tässäkin pelin hengessä mukana.
Erästä työtä varten piti vaivata sukulaismiestä, joka vietti Riihimäen Vankilassa useammankin elinkautisen; vartijana.
Halusin tehdä entiseen vankilaan sellaisen taulun, josta välittyisi
niin maan perusteellisesti maalaisjärkeä ja rentoa virkamiesmäisyyttä. Sankarina duunissa olisi siis Artturi Sakari Reinikainen. Tähän työhön olisi sukulaismiehestä ei hiuskarvan, vaan viiksikarvan verran apua. Pyysin häntä saksimaan muutamia viiksikarvojaan, jotta saisin pensselin harjaksista muodostuvaan ylähuulikarvoitukseen ainutlaatuista aitoutta muurien sisäpuolelta. Niinpä posti toikin pian kirjekuoren jossa huolella elmukelmuun pakattuna oli parikymmentä osittain jo harmaantunuttakin viiksikarvaa.
Viiksien lisäksi homma sisälsi monta muutakin työvaihetta. Aluksi luonnostelu ja pohjaväritys pastelliliiduilla, siihen päälle spraymaalia siveltimillä ja viimeistely maalitusseilla. Konstaapelin suikkaan vielä aito suomileijona- nappi suoraan virkapuvusta, niin se oli siinä. Taustan jätin maalaamatta, jotta lastut näkyy kunnolla. Halusin tuoda esille sen näkökulman, että maamme virkamiehissä (oli sitten kyseessä vaikkapa poliisi, Kelan konttorirotta, tai muu elämääsi vaikuttava ulkopuolinen päätöksentekijä) on liikkeellä aika monia elämäänsä kyllästyneitä puupäitä, mutta onneksi myös rentoja mutta reippaita Reinikaisen sielunveljiä löytyy joka ammattikunnasta. Niinpä sieltä löytyy tarvittaessa myös tuki ja turva.
Mitä taas tukeen tulee, niin talvella vankilalla ensi kertaa poiketessa tuli yksi idea ihan seinästä repäistynä:
Katajanokkalaista katutaidetta vuodelta 1903.
Niinhän sitä sanotaan että linnaan mennään lukemaan tiilenpäitä. Sanoista tekoihin:
Kävin poimimassa Kalasataman rakennustyömaan jätekasasta puolikkaita tiiliä, jotka vasaralla ja hiomakivellä muokkasin tarkoitukseeni sopiviksi, raameiksi löysin purkutalosta vääntyneen metallisen kehikon ja tein laastista valoksen käyttäen pohjana taas vanhaa sermiä, josta vain pintakankaan olin skalpeerannut pois.
Siinä sitä lukemista nyt löytyy.
Monihan on linnassa lukenut itselleen ammatinkin, ahkerimmat lusijat varmaan useitakin.
Tiiliin liittyy myös toinen duuni, johon materiaalia kerääntyi myös vähän sieltä täältä. Alunperin piti tulla vähän toisenlainen kollaasi, mutta kun perheen kesken käytiin lomalla Nizzassa niin kivikkoisesta uimarannasta löytyi sen verran tyylikkäästi meriveden silottelemia tiilenpalasia että ne sopivat teokseen kuin viila kakkuun, joten matkalaukkuun kertyi pari kiloa merivedessä marinoitunutta Nizzalaista tiilimurskaa.
Pohjalle laitoin toisesta valtionlaitoksesta (Sotilassairaala Tilkan lopettamishuutokaupasta) peräisin olevan työtuolin istuinosan. Vähän sommittelua ja eri rosoisia tiilenpaloja sekä Pispalan tikkutehtaalta poimittuja metalliromuja yhdistämällä kerron kuinka vankilan toimintamalli perustuu rikollisten "särmien hiomiseen" vankeustuomion aikana.
Isompikin muurinpala oli lillumassa rantavedessä joka kiinnosti ottaa mukaan, mutta "ehkä" se oli turhan kookas matkamuistoksi.
En tiedä mistä ylläoleva murkula oli leikattu, mutta jos leikkauksista puhutaan, niin näyttelystä löytyy myös teos nimeltä "Gold Cut". Terminä Kultainen leikkaus liittyy geometriaan ja kuvataiteeseenkin, mutta tässä yhteydessä se liittyy enemmänkin leikkauksen suorittajan lompakon paksuuteen...
Varsin epäselvää horinaa, tiedän. Mutta ehkä kuva tekoprosessista avaa asiaa enemmän:
Näin kirppiksellä nyrkkeilysäkin, jonka merkki oli Gold Cup. Hämmentelin hehkulamppua hetken aikaa kaljun alla ja lopulta palaset kolahteli kohdilleen.
Lusiessa vangit helposti suunnittelevat kuinka kostaa ja kenelle tuomion aiheuttama kärsimys. No nyrkkeilysäkkihän on klassinen vihanpurkamisen kohde.
Gold Cup muuttuu yhtä kirjainta vaihtamalla leikkaukseksi ja leikkaamalla firmojen kuluja valkokauluspukumiehet ovat saaneet aika paljon epätoivoa ja katkeruutta kylvettyä lompakoidensa lihottamiseksi. Ja kun ihminen on epätoivoinen, seuraa epätoivoisia tekoja, jotka pahimmassa tapauksessa palkitaan tällaisilla kakkukesteillä.
Aiemminhan jo kerroin
Murhaajamaton tekoprosessista ja kun pari päivää sitten kävin näyttelyä siistimässä, niin huomasin että ihan mukavasti on matosta maalipinta kulunut tummemmaksi ja mitä nyrkkeilysäkkiin tulee, niin kivastihan tämän fotaamisen jälkeen siihen silmälasien kohdalle oli kuoppaa tullut.
Näiden yhdeksän esitellyn teoksen lisäksi siis 10 muutakin paikanpäällä, käy kurkkaamassa ja tutkimassa sisäistätkö tulkintojani. Myynnissäkin ne on, jos joku niin paljon miellyttää.. vaikka aika tummanpuhuviahan aiheet on tällä kertaa.
Avajaisia vietettiin 22.05. ja ajoittain oli jopa tungosta, kuten kuvasta näkyy. Mutta nyt kesähelteillä vierailu kiven sisällä voi virkistää, myös hotellin terassi on auki päivittäin.
Loppuun vielä näyttelyn virallinen Making Of-video, joka on Felt Fotografin Larin käsialaa, räpit sylkee MC Scure
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti