Elämä Lapselle: Signmark graffiti by Zulu Nation Finland

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen 18.30...
Eilen siihen aikaan istuimme porukalla Hartwall Areenalla pukuhuoneessa

käymässä suullisesti vielä tehtäväjakoa läpi. En ollut valmistautumassa jääkiekko-otteluun,

 enkä hevoskilpailuun. Olimme siellä lasten takia, tekemässä hyvää 

ja kantamassa kortemme kekoon Lastenklinikan kummien tärkeän työn tukemiseksi

Elämä Lapselle - konserttiin. 

Signmark laittoi viestiä ja kertoi menevänsä tapahtumaan keikalle. 

Hän kysyi olisiko mahdollista toteuttaa esiintymisen aikana lavashowna graffiti, 
jossa lukisi SIGNMARK. Vastaavaa ajatustahan oli pyöritelty Markon kanssa jo aiemmin,
 ennen levyjulkkarikeikkaa Tavastialla. 
Silloin homma ei onnistunut mutta nyt saattaisi natsata järjestäjille. 

Kysyin "Kauanko on aikaa maalata? Ja kuinka iso pinta? "
Marko vastasi: “ Biisi kestää 3minuuttia, 51 sekuntia, pintaa 2x3 metriä”

Kiireeksihän se menisi, mutta lupasin järjestää asian. Tosin pituutta halusin saada puolet lisää, ettei maalaus ihan postikortin kokoiselta näyttäisi katsomosta käsin. Pintamateriaalina toimisi vanha ystävämme pakkauskelmu a.k.a. Kiristekalvo.

Toissapäivänä tähän aikaan kävimme tsekkaamassa lavan ja puitteet. Pari kuvaa piti ottaa treenimielessä, jotta saimme suunniteltua työjärjestyksen mahdollisimman sujuvaksi.

Kun me mittailimme kelmuraameja, Chike ja Vera tsekkasivat soundit.

Tarvitsin mukaan muitakin maalareita ja päätimme toteuttaa homman 
Universal Zulu Nation- nimen alla, paikallisen jaostomme voimin. 
Maalaamaan tulisivat itseni lisäksi kollegat Aleksi ja Juha

Sekoitimme myös vähän pakkaa ja neljänneksi peinttaajaksi saapui Ahki Pale, 

alias Paleface.  

Eilen sitten vedettiin vielä kenraaliharjoitus roolituksesta, kun teline oli kelmutettu ja sketsattu.  Päätimme pitää duunin mahdollisimman simppelinä, koska alle neljässä minuutissa ei ihmeitä tehdä. Jos kyseessä olisi ollut kokopitkä keikkasetti, niin viritystä ja väritystä olisi tietysti rakennettu rakkaudella ja huolella kuin sitä kuuluisaa kahvimerkkiä. 

Vuosien varrella sitä kokopitkää 
toimintamalliakin on koetettu toistuvasti muutaman artistin kanssa, 
mutta vielä ei ole tärpännyt. Nyt sitäkin touhua 

pääsimme starttaamaan ja heti Hartwall Areenalla. 
Ei huono.

Esiintyjäkattaus oli varsin laaja, lavalla näkyisi artisteja moneen makuun.

Hallin etuovilla innokkaimmat fanit olivat olleet leiriytyneinä jo ainakin yhden yön,

eturiviin pääsyllä on aina hintansa. Olisi ollut ihan kiinnostavaa tietää, oliko porukka 

Anna Abreun vai Isac Elliotin faneja, vai kenties Robinereita?

 Bäkkärillä pitäisi tietysti olla artisteille kylmäkaappi täynnä juotavaa. 

Nyt oltiin kuitenkin hyväntekeväisyyskeikalla ja tarjoilut oli kollektiivisesti toisessa tilassa, 

joten otimme kaapin toiseen käyttöön...

Graffitihan on niin cool elämäntapa, että kannut oli syytä viilentää ennen näin kuumaa keikkaa.

Värit oli valittu mustalta kelmulta hyvin erottuvaksi, tapahtumajulisteen

värimaailmaa mukailevaksi. Pian pilliin vihellettiin ja liikahdimme lavaa kohti.

Markon tulkit olivat yleisössä, 
joten pyysin Saijaa räpsimään muutaman kuvan keikasta.

Tästä se lähtee...

Signmark in da house!

Featuring Adam Tensta, Vera Fey, 

 Chike Ohanwe,  Nora Mahmoud

ja meidän maalarisedät

Lavalla uurasti myös mies kameroimassa, 

keikan kuvasi hovikuvaajamme Faruk Nazeri

Eturivissä laulu raikasi ja kädet heilui, 

takarivissä tölkit suhisi. 

Tarkalleen 3 minuuttia, 51 sekuntia myöhemmin biisi loppui, 

joten kannutus loppui vaikka piissi jäi tietysti kesken.

Mutta tilanteen mukaan pelataan.

Vedon jälkeen kelmu rullattiin takakäytävälle ja 

pakollinen poseerausrumba käynnistyi.

5:1 Zulus Helsinki

Marko & Chike

Myös yllärikuvattava takavasemmalta,

Robin ja Celina

Bäkkärillä vielä possekuva.  Poislukien Juha, 

joka unohti lasit lavalle ja lähti etsimään linssejään.

Lapset on tärkeä asia myös monelle esiintyjälle, yllä olevassa 

kuvassa eturivi on lapsellisia ja takarivistä myös Marko on isä.

Fotailujen jälkeen kävimme syömässä yhdessä ja sen jälkeen tsekkaamaan keikkoja.

Teeveeväki touhusi täysillä

Kiekkojoukkeen kaukalossa kun oltiin, 

niin toki lauteilla yksi Koutsi pitää löytyä.

JVG:n mukana oli myös mies, jolla on maailman kaunein etunimi:

Pete Parkkonen

Yleisön pikkutypyt oli ihan liekeissä fiiliksestä

...mutta vielä enemmän fileissä oli Chike, joka löysi äitinsä katsomosta!

MG kävi Woppaamassa

Artistien tyylikkäin puku oli Jannika Beellä. 

Oli toki biisikin ihan jees. 

Iskällä alkoi koti-ikävä painaa ja ryhmän kiitoskättelyn jälkeen 

tähtäsin exitin suuntaan. Käytävällä kulkiessa huomasin lämpiössä 

Lastenklinikan Kummien toiminnanjohtaja

Anne Knasterin, joka jutteli ikisöpön Teemu-nallemaskotin kanssa. 

Sen verran lapsenmielinen ukkeli olen, että pitihän nallen kanssa 

päästä vielä pönötyskuvaan. Kysyin kohteliaasti ovensuusta "En kai häiritse?"

Jolloin nallen takaa kurkkasi toinenkin Teemu, sukunimeltään Selänne.

Selitin nopeasti että isot pehmeät maskotit on sellainen objekti joiden kanssa 

aina haluan kaverikuvan, mutta toki Teemukin voisi tulla kuvaan mukaan.

Se oli sellanen seikkailu.

Meidän slottihan ei tullut livelähetykseen, mutta kiitos Farukin, 

voit kurkkia sen youtubesta tuon linkin takaa:

Signmark feat. Adam Tensta: Impossible is my thing (Elämä Lapselle -konsertti)