Koivu, Selänne & Peltonen ja peliura paketissa

Kuluneella viikolla uutisoitiin Saku Koivun lopettavan arvostettavan pelaajauransa.

Nyt puolen vuoden aikana on aika monet merkittävät hokkarit lyöty naulaan, joten 

oli aika tarttua taas kiekolliseen kirjoittamiseen. Keväällä  kauden päätteeksihän 

Ville Peltonen teki saman tempun, muutama viikko sitten oli

Teemu Selänteen vuoro ja nyt myös Kapteeni Koivu teki ratkaisevan päätöksen. 

Kuva: Kari Kuukka / IL

Siinä on sellainen porukka, jota täytyy kiittää voimakkaista elämyksistä 

kiekkokatsomoissa ja kotisohvilla. Tietysti "joukkue voittaa ja joukkue häviää",
mutta yksittäisistä pelaajista Teemu sekä Tupu-Hupu-Lupu-ketjun kolmikko,
jossa yhtenä kolmesta oli Jere Lehtinen , on olleet itselleni eniten samaistuttavissa.
Fanittaessa se samaistuminen kohteeseen merkitsee mielestäni tosi paljon.
Pelaajista eniten seurasin Villen uraa miehen EVU ja IFK -taustan ansiosta,
niille seurajoukkueille sydän on sykkinyt.

Lopettamisuutisoinnissa on pelimiesten statistiikat 

ja uroteot on jo niin monesti lueteltu, että siihen itselläni ei ole lisättävää. 

Mutta pari tarinaa taustalta löytyy...

En herroja henkilökohtaisesti tunne, mutta yhdessä jutussa sain olla mukana, 

nimittäin Vancouverin Talviolympialaisten Jääkiekkoturnauksen uutisoinnissa.
 Kävi niin, että Ilta Sanomien Tuomas Nyholm soitti tammikuussa 2010, 

kun olin lentokentällä työvuorossa. Tuomas kysyi olisinko käytettävissä Olympialaisten Leijonajoukkueen esittelytekstien kuvitukseen. 

No todellakin olin!

Aikaa toteutukseen oli muistaakseni 2 viikkoa ja tehtävänä joukkueellinen pelaajia.

Päivät meni päivätöissä, yöt piirtäessä urakalla pelureita. Koska aikataulu
oli niin tiukka, piti kasvojen yksityiskohtaisuudesta hieman tinkiä.

En entuudestaan toimittaja Nyholmiakaan paremmin tuntenut,
mutta olin tavannut hänet elokuussa 2009 Myyrmäen jäähallin pihalla.

 Sieltä haettiin muksulle motivaatiota tulevaan treenikauteen, ammattilaisten treenejä seuraten. Junioripelaajille on iso juttu, että heidän omassa hallissaan NHL-pelurit treenaavat aina vaihtelevilla kokoonpanoilla ennen Amerikkaan paluutaan.

Pojat päivystivät hallin sivuovella treenien jälkeen ja odottivat suihkunraikkaita 

esikuviaan vihot ja mailat kainalossa, jos saisivat nimmareita ruinattua.

Itse istuskelin autossa tai nurtsilla ja luin lehteä tai muuten vaan kuluttelin aikaa.

Välillä räpylään tarttuikin pelaajia ja uunituoreet nimmarit hallussaan kundit siirtyivät
aina takaisin ovelle odottamaan seuraavaa pelimannia.

Pikkupoikien lisäksi paikalla oli välillä muitakin odottajia,
kuten Nyholm ja muutama muu toimittaja. Päätin mennä jutulle

 ja kerroin Tuomakselle piirteleväni myös karikatyyrejä sekä seuraavani urheilua.
 Jätin numeroni miehelle, jos vaikka joskus löytyisi tarvetta yhteiselle tekemiselle.

Tammikuun lopulla se luuri sitten pirisi.
Sovittiin että toimittaja-kijailija Nyholm sekä tutkaparinsa
  Suomen paras jääkiekkotoimittaja Vesa Rantanen laatisivat pelaajista tekstirungon
sisältäen pelityyliä, erikoisuuden jota seurata, sekä persoonallisuutta.
Tekstiestä meikämandoliino synnytti piirrokset ja koko paketti julkaistiin netissä vähän kerrallaan. Projektin nimi oli Leijonaprofiili ja kuvien yllä oli saatteena seuraava otsikko:

IS julkaisee olympialaisten aikana joka päivä kaksi tai kolme kappaletta vähän erilaisia pelaajaprofiileja Suomen olympiajoukkueen jääkiekkoilijoista. Kuvituksena on karikatyyri, joka aina paljastaa jotain oleellista urheilijasta.

Piirsin kuvat kaikista 24 pelurista sekä valmentaja Jukka Jalosen heitä käskyttämään.
Tässä ajankohtaisimmat Sankarit karikatyyriversioina, linkistä kuvan alta näet varsinaisen Leijonaprofiilin.

Koska Lehtinen lopetti ensimmäisenä, hänen profiilinsa aloittaa:

IS-Leijonaprofiili: Jere Lehtinen

Teemu arpoi jo tuolloin uransa jatkuvuutta, mutta muutama viikko sitten se loppui.

IS-Leijonaprofiili: Teemu Selänne

Kesällä kuulin Sakusta huhun hevosmiesten tietotoimistosta 

(enkä nyt tarkoita Jaajo Linnonmaata) joka olikin lopulta puppua.

IS-Leijonaprofiili: Saku Koivu

Jostain syystä nettiversioista on pudonnut vuosien aikana pois 4 miestä ja valkku,

 joukossaan myös Ville Peltonen. Kuvan kopio kuitenkin pöytälaatikosta löytyy.

Profiili hänestäkin oli, mutta sen puutteessa näytän oman aarteeni mieheen liittyen:

Näppäämäni foto 1995- kultajuhlista avoautosaattueessa Jeren kanssa,

 Mestaruuscolleget päällä. Torilla tavattiin ja onneksi ryysin lavan edustalle...

Aarrearkistoista löytyy mestaruuden kunniaksi painetun lehden ja

nykyisin toimimattoman VHS-kasetin lisäksi riekale Villen collegepaitaa, 

jonka hän heitti yleisöön torijuhlassa.

 Paidasta käytiin kova taistelu, mutta sain kun sainkin osuuteni. 

Juhlassa ammuttiin ilmaan myös kullanvärisiä konfetteja,

 joista yhden teippasin talteen videokoteloon.

Loppuun tulee toki musaa. Mutta ei dengliderinniä, vaan Leijonien
kunniaksi toisen rodun kissapeto; Walesin Tiikerinäkin tunnettu Tom Jones.
Hän jamittaa YLE:n koosteessa Torinon 2006 Olympialaisista,
 joissa tämä nyt eläköitynyt nelikko oli Kirkkainta Timanttia.

Tom Jones -If I Only Knew

Kiitos niistä hetkistä, toivottavasti jatkossakin nälkää löytyy yhä lajin parissa
ja miehet jaksavat jakaa tietotaitoa pikkujunnuille nimmareiden lisäksi.