Luin juuri lehdestä, kuinka eri lajeilla harrastusmahdollisuudet Helsingissä
menee hieman epätasapainossa esim. tyttöenemmistöisen heppaharrastuksen
ja poikavaltaisen jääkiekon suhteen.
Graffititaiteen hallivuoroista ei yllättäen ollut puhetta lainkaan.
Näin marraskuulla lumisateita odotellessa olisi toki ihan kiva,
jos sisätiloissa sijaitseva luvallinen maalausseinä olisi olemassa.
Sitä odotellessa tyydyn vain "keepin' it real" purkutaloissa.
Pitäjänmäessä oli vielä kesällä pystyssä muutama valkotiilinen teollisuusrakennus,
joita olin vuosikaupalla tiiraillut "sillä silmällä". Tontilla sijaitsi aiemmin
Vehon autokauppa, joka oli rakennettu jo 1950-luvulla. Tien toisella puolella
olleessaFilmtown videovuokraamossa poikettiin usein viikonloppuisin hakemassa muovikassikaupalla irtokarkkeja ja leffoja.
Aution Vehon pihalle ilmestyi loppukesällä purkufirman kalustoa ja aloin
"Kohdealueelta tullaan purkamaan kaikki nykyiset neljä rakennusta. Alueelle rakennetaan neljäkerroksinen rakennus, joka täyttää koko alueen rakennuksen ympäri kulkevaa liikenneyhteyttä ja pysäköintipaikkoja lukuunottamatta."
Muutaman päivän päästä purku oli käynnissä kunnolla,
joten lähdin käymään yökylässä.
Hyvinhän siellä näytti tilaa olevan seinillä, osittain parissakin tasossa.
Varsin houkuttelevia spotteja löytyi useita.
Kellarikerroksessa oli ollut pukuhuone ja sinivalkoisten lavuaarien rivistö
oli taskulampun valossa varsin kuvauksellinen.
Pukuhuoneessa oli merkeistä päätellen käyty keskustelua ikuisuusaiheesta
"vessan valo, päällä vai pois". Vanhempien ikäluokkien keskuudessa
sähkön käytön hinta puhuttaa yhä.
Ylimmässä kerroksessa oli pidetty jonkunlaista ullakkovarastoa.
Vintillä oli pakko ihailla vanhanajan käsityönä pystytetyn talon
rakenteita; tiiliseinää, savupiipun tyveä ja paksuja puuparruja.
Näitä ei enää tehdä.
Pölystä päätellen sylinterikansille ei hetkeen ole ollut kysyntää.
Alakerroksissa oli sijainnut kahvio.
Ajatus automyyjien ja korjaamoreiskojen kahvittelusta antoi kivan lisän inspiraatiooni.
Olin ottanut työvälineet mukaan, joilla oli tarkoitus synnyttää seinälle HULK,
jonka olin aikonut laittaa repimään taloa hajalle.
Kahviosta kertova ikkunateippi vähän muokkasi ideaa.
Hulk sai voimansa radioaktiivisen gammasäteilyn seurauksena,
kaunis tiilirakennus puolestaan purettiin päätöksen mukaan
maaperän pilanneiden imeytyneiden öljyhiilivetyjen takia.
Jonkunlaista veljellistä kohtaloa näillä mielestäni oli.
Tarkoitus oli yllättää videovuokraamon asiakkaat purkutalosta paljastuvalla
supersankarilla, jos purkaminen edistyisi toivomassani järjestyksessä ja
etuseinä kaatuisi pois tieltä.
Alueellahan kiersi myös vartijoita, joten kovin suurta valospektaakkelia
en halunnut järjestää. Otsalamppu maassa puolella teholla hoiti
lähes riittävän valaistuksen.
Jonkun aikaa siinä suihkuteltuani sain Hulkin kesytettyä, sen sijaan
että kaveri olisi tuhonnut rakennusta, hän kiittikin kohteliaasti
kahviontätejä appelsiini-pillimehusta ja kirsikkamuffinsista.
Foto jäi vähän huonolaatuiseksi salamaheijastusten takia, mutta kunhan
viikonloppu koittaisi, tulisin ottamaan päiväkuvat.
Purkumiesten vapaapäivänä vierailin uudestaan.
Ikävä kyllä jouduin passaamaan kaikki ohjeistukset, joita vierailijoille oli annettu.
Isäntää en nyt alkanut kyselemään, nehän oli vapailla.