Väinämöistä sämplättynä

Kulttuurissa on kautta aikain tehty versioita toisten taiteilijoiden teoksista.

Käännösiskelmät on merkittävä osa kotimaista musiikkihistoriaa ja hip hop-

kulttuurissa sämpläys (eli musiikkikappaleen jonkin osan kierrätys osana
uutta teosta) on myös aiemmin ollut hyvin yleistä, kunnes käytäntö mutkistui
tekijänoikeusoikeudenkäyntien myötä. Nykyisinkin sämpläystä tapahtuu, mutta
usein neuvottelun kautta. Muusikkojen liitto ohjeistaa nettisivuillaan
 sämpläyksen reunaehtoja. Toinen termi aiheeseen liittyen on plagiointi ,
eli olemassaolevan teoksen käyttäminen luvatta ja esim. omana tuotantonaan.

Kuvataiteen puolella tapahtuu myös sekä sämpläystä että plagiointia.
 Juuri hiljattain ilmestyi kirja taideväärennöksistä Suomessa, 

jossa taidekauppias kertoo suuren väärennösvyyhdin taustat ja seuraukset.
Hyvin kiinnostava kokonaisuus nykypäivänä, ikivanhassa rikollisuuden lajissa.
Kuvataiteessa sämpläys näkyy vaikkapa tunnettujen sarjakuvahahmojen
versiointeina osana uutta teosta. 

Parhaillaan Helsingissä puretaan Kannelmäen vanhaa ostoskeskusta ja 

kuten arvaatte, kävin kylässä työmaalla. Seinille on jo kerääntynyt monenlaista 

suihkemaalausta muilta tekijöiltä ja päätin sämplätä sekaan vähän kulttuurihistoriaa
sekä silmäniskun paikallisille. Löysin rakennuksesta autotallin jossa oli
kivan monitasoinen ja vaihteleva rakenne, josta tuli esiintymislava mieleen.

Tein version Akseli Gallen-Kallelan klassikkoteoksesta "Sammon puolustus",

jonka taiteilija maalasi vuonna 1896. Tiivistin teoksen päähenkilöihin, jotka laitoin

taistelemaan purettavasta rakennuksesta. Väinämöinen tahtoisi maalata seiniä, mutta

purkufirmaa edustava Louhi moukaroi niitä palasiksi. Toki olisi ollut hauska versioida 

koko maalaus suuremmalla väkimäärällä, mutta yössä on rajallinen määrä tunteja ja 

taskulampun valossa yksityiskohtien säätäminen olisi ollut varsin hidasta. 

Ehkä joskus palaan aiheeseen.

Wikipediasta aukesi myös alkuperäisen teoksen tausta:

"Tarinan mukaan Sammon puolustus oli tilausteos. Sen valmistuttua maalaus sijoitettiin rikkaan talon ruokasaliin, mutta palautettiin kuitenkin melko pian takaisin taiteilijalle. Syyksi kerrottiin, että talon emännän mielestä maalaus oli liian provosoiva, väkivaltainen ja värikäs katsottavaksi."

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Sammon_puolustus.jpg

Omaa duuniani ei tarvitse palauttaa, vaikka se toki vähän provosoikin. 

Murusiksi se menee kuitenkin varmaan viikon-kahden sisällä.

Mallikuvaa netistä kaivaessani, tuli vastaan myös muita teoksen versiointeja.

Sinänsä hauska sattuma, että muutama oma esikuvani on myös sämplännyt

Sammon pelastusta enemmän tai vähemmän uskollisesti alkuperäiselle.

Kuva: f4acf1e8313dc3cbe553fdc83f11e1be.jpg

Mauri Kunnaksen versio Koirien Kalevala ilmestyi 1992 ja kirjassa 

hauveleiden aluksessa vilskettä ja vilinää riittää yksityiskohdissa valtavasti. 

Aku Ankka-piirtäjänero Don Rosa puolestaan versioi tyylikkäästi Kalevalaa 1998 ja 

tarinan mukaan inspiraation lähteinä Rosalla oli Gallen-Kallelan teosten lisäksi

myös yllä oleva Koirien Kalevala. Rosa taiteili kirjansa kanteen 

alkuperäiselle uskollisemman version pienemmällä variaatiolla.

https://kauppa.akuankka.fi/is-bin/intershop.static/WFS/SMF-AkuAnkanKauppa-Site/SMF/fi_FI/large/products/000000000001093747_1.jpg

Syvemmältä kirjan sisällä varsinaisessa tarinassa versiointi 

lähtee lapasesta ja kuva saa lisää mausteita ja mielikuvitusta, ottaen kunnolla 

etäisyyttä alkuperäisteokseen.

Kuva: http://geekgirls.fi/wp/wp-content/uploads/2015/03/Sammon-puolustus.jpg

Ensimmäisiä oman fanituksen kohteitani oli ala-asteella Elvis, joka yllättäen 

on myös näemmä taistellut Louhea vastaan. Tämän teoksen on toteuttanut

Markku Laakso vuonna 1999.

Kuva: https://www.flickr.com/photos/jodavid/7632162448

Useampiakin versioita hienosta maalauksesta löytyy googlaamalla.

 Jos Kannelmäen seinäpiirrokset kiinnostaa, käy kurkkimassa aidan raosta

 kuinka purku etenee. Joka päivä seinää kaatuu.

Loppuun vähän rankempaa Kalevala-henkistä tulkintaa, kun 

Amorphis kertoo mustasta talvipäivästä, vähän kuten nytkin loskaisen

 asfaltin keskellä. Livevideo sopii hyvin teemaan myös lavalla olevan taustakankaan 

kuvioinnin suhteen, siipiniekka sielläkin liihottaa. 

Amorphis - Black Winter Day - Live at Wacken Open Air 2015

Punatulkun kanssa piiputtelemassa

Hyvää kuluvaa vuotta 2017!

Vaikka blogaamisen tahti onkin vähentynyt vähän tärkeämpien 

prioriteettien takia, kyllä näitä yhä tulee ajoittain kirjoitettua. Vaikka jos oikein

ajan hermolla olisi niin blogaamisen sijasta tulisi vlogata ja snäpätä ja vähän päälle.

Itse diggailen enemmän tarinankerronnasta ja valokuvista. Jää tilaa mielikuvitukselle

ja aukot tarinassa voi täyttää jokainen haluamallaan tavalla. 

Loppiaisen aikoihin olin menossa tsekkaamaan erästä purkutaloa jälleen

kerran, jota olin kurkkinut jo aiemmin pääsemättä sisään. Tällä kertaa joku 

oli kuitenkin avannut ovet ja pystyin kävelemään sisään. Talon seinät ja ikkunat ovat jo 

osittain pirstaleina, joten sisälle oli myös satanut lunta. 

Se helpottikin mukavasti kulkuani, lähdin katsomaan minne jalanjäljet vie.

Ensin löytyi maanpinnan alapuolelta hämyinen pesäkolo, joka oli nähtävästi sini-oransseihin haalareihin sekä keltaisiin liiveihin ja kypäriin sonnustautuneiden arjen ahertajien tukikohta.

Kuten kaikki ornitologit ja pesäbongarit, tarkastelin ympäristöä saadakseni

varmuutta pesän aktiivisuudesta ja käyttöasteesta. Mehupurkkien ja banaaninkuorien 

lisäksi tämä laji näytti viihtyneen pesässä jo useamman sukupolven ajan, koska 

vanhimmat jätökset oli selkeästi vuosien takaa. Löydön perusteella pystyi myös 

päättelemään ahertajien vaeltaneen Helsinkiin alun perin Lahden seudulta, 

talvehtiakseen etelässä.

Jatkoin matkaa läpi kerrosten kohti korkeuksia ja päästyäni huipulle, löytyikin yksi

siipiveikko tupakoimassa lakritsapiippuaan kattoterassilla.

Ajan hengen mukaisesti talipallon kimpussa ahkerasti vieraillut punatulkku oli 

jättänyt nilkat paljaiksi muotitietoisena, mutta kuitenkin koetti huolehtia lämpimänä

pysymisestään pörröisillä korvalapuilla.

Punatulkku selvästi tarkkaili ympäristöään, kuin jotakuta odottaen.

Vai oliko se vain varuillaan, pelätessään jäävänsä kiinni tunteita kuohuttavasta

 lakritsipiipun polttamisesta, näinä terveyden ja hyvinvoinnin aikoina? 

Otin varmuuden vuoksi etäisyyttä veijariin, 

ettei se ainakaan minua säikähtäisi ja annoin siipiveikon tuprutella rauhassa. 

Pian paikalle lehahti pulu tarkkailemaan tv-antennin päälle, mitä katolla tapahtuu. 

 Selkeästi tämä häiskä oli lähetetty paikalle houkutuslinnuksi,

mutta kenen toimesta?

Varmaankin tarkoituksenaan saada minun huomioni kiinnitettyä, jotta toiset 

linnut pääsisivät yllättämään selän takaa ja joutuisin kiipeliin.

Oli aika ottaa ritolat ja poistua ennenkuin Punatulkkujen verilöyly alkaisi.

Kun pääsin kauemmaksi pesimäalueelta, selvisi että ehkä olin ollut turhan hätäinen. 

Katolla oli edelleen piipputipu blaadaamassa, eikä pulusta ollut enää

tietoakaan. Olin arvioinut uhan väärin ja katsonut liikaa elokuvia.

Joskus lintujen hyökkäys kuitenkin voi tapahtua, kuten loppuvideossa,

jossa bad-ass lokilta palaa käämi ja turistin Go-Pro -kamera saa kyytiä.