Joulun aikaan monilla on tapana käydä haudoilla muistamassa menneitä sukupolvia ja laskea kynttilöitä tai kukkalaitteita haudoille. Silloin voi vähän hiljentyä ja miettiä hyviä muistoja menneiltä vuosilta. Samaa tietysti voi harrastaa muinakin päivinä. Niinpä ajattelin aloittaa vuoden kunnioituksella menneitä aikoja kohtaan ja toteutin oman neuvoni, jonka lokakuussa postasin: Stop Töhryille- muistomerkki -kirjoituksessa ja vein haudalle "kukkia".
Yhden miehen operaation nimi siis oli "Havuseppele Hautamuistomerkille".
Idea oli ollut kirkkaana mielessä jo kauan, mutta toteutuksen halusin jättää vuodenvaihteeseen, koska en halua rinnastaa katutaidejuttuja raamatullisiin asioihin ja muutenkin mielestäni muistaminen on parempi suorittaa koko vuoden loputtua, jotta voi kunnolla katsoa menneeseen.
No, ensin siis piti hankkia seppeleeseen runko. Luonnollisesti sen piti olla terävästi aiheeseen liittyvää ja sopivasti skeneuskottava. Siispä lähdin rämpimään lumihankeen Pasilaan. Gallerian naapuriin rakennetaan parhaillaan asuinaluetta ja nykyään jo merkityksetön vanha verkkoaidan pätkä on kuorrutettu piikkilangalla. Aikoinaan aita esti radalle pääsyä asiattomilta, mutta voin kuvitella että siihen piikkilankaan on useammatkin housut tai rukkaset ratkenneet.
Muutama metri piikkilankaa kiepitettynä junaradan varresta
oli hyvä alku seppeleelle. Mitäs muuta tarvitaan? Havuja tottakai.
Pururadan varteen kaatunut kuusi tarjosi auttavasti oksistoaan.
Koska pelkkä havurinkula on kuitenkin aika tylsä, niin kukkia olisi kiva
olla. Ruusut tai tulppaanit vaan ei nyt juurikaan tähän kulttuuriin kuulu,
joten päätin soveltaa vähän ravintolakoulussa opittua lautasliinataittelua ja hyödyntää harrastekäytössä syntyvää jätettä askartelutyyppisesti. Niinpä pieni purkinpoimintakierros Kalasatamassa aikaansai graffitialuetta hivenen puhtaammaksi ja itselleni materiaalia seppeleeseen.
Tyhjät kannut laitoin uimaan, jotta saisin nyljettyä ne paremmin.
Kun takit oli riisuttu, niin narulle kuivumaan.
Pari erilaista ruusukemallia edustakoon erityyppisiä maalarikuppikuntia.
Samassa veneessä tässä ollaan, maalauspinnasta riippumatta.
Kunnon seppeleessä on tietysti mukana muutama nauha
tuomassa arvokkuutta ja koristellisuutta. (Tässä yhteydessä täytyy mainita, että olisin mieluusti käyttänyt useampiakin purkkimerkkejä kokonaisuuteen, mutta muilla valmistajilla on yleisempää maalata tuotemerkit purkin kylkeen, kuin liimata paperisia etikettejä.)
Aiemmin ei ole tarvinnut vastaavia kukkalaitteita rakennella, joten sori vaan arvon floristit mikäli viritykseni ei täytä EU:n määrittämiä havuseppele-direktiivejä.
Tällainen siitä siis tuli.
Tärkein kuitenkin oli vielä suorittamatta, eli muistomerkin luona vierailu ja pieni spotin siistiminen. Kyseistä hautapaasia kun ei mikään seurakunta tai kiinteistönhuoltofirma käy tietenkään huoltamassa, eikä tarvitsekaan. Parempi vaan kun ympärillä on vähän katkenneita risuja ja umpihankea.
Hoitamaton ympäristö ja kelmeä valo vain tuovat hyvää lisäarvoa karulle graffitimuistomerkille.
Siellä se lepäilee. Paperikukilla ja havunoksilla kuorrutettu piikikäs muisto.
Hip hop- kulttuuriin kuuluu olennaisena osana toteamus: "Know your history."
Tässä yhteydessä sen mainitsemisen syy on nimenomaan se, ettei unohdeta niitä maalareita, jotka "Stop Töhryille"-ja muiden kampanjoiden aikana silti kiipesivät kyseisten piikkilankojen yli ja ylläpitivät kulttuuria mm. Pasilassa, Pulussa sekä muissa gallerioissa ympäri pääkaupunkiseutua.
Uusi vuosi tuo toivottavasti Helsinkiin runsaasti uutta maalauspinta-alaa graffitiaitojen muodossa ja uskonkin että kun vuoden päästä käyn uudella muistokäynnillä Huopalahdessa, voi ehkä silloin jo kilistää skumppalasia betonipaasia vasten ja skoolata virallisille betoniseinä-maalauspaikoillekin.
Toivossa on hyvä elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti