Kaupan kassat ja tukka sekaisin

Maailma muuttuu ja kehitys kehittyy. Meneekö se nyt sitten parempaan vai huonompaan suuntaan?

Ruokakauppojen uusi ja tiukempi ikärajatarkistus alkoi toissapäivänä ja Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto kertoi Iltalehden haastiksessa syyn tähän: 

"–Paljon on keskusteltu siitä, että alkoholijuomien haittoja nuorille pitäisi vähentää. Tällä teolla kauppa haluaa osoittaa vastuullisuutensa" sanoo Luoto. 

So­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riös­tä joh­ta­ja Ka­ri Paa­so  vielä tarkentaa Hesarissa:

 "E­ri­tyi­ses­ti las­ten ja nuor­ten suo­je­le­mi­sek­si al­ko­ho­lin, tu­pa­kan, huu­maus­ai­nei­den ja ra­ha­pe­li­on­gel­mien ai­heut­ta­mil­ta hai­toil­ta".

Tässä on nyt vaan sellainen juttu, että nyt joutuu kyllä iskä olemaan oikeesti huolissaan tällaisesta kehityksestä. Tietysti tuo kuulostaa kauniilta ajatukselta, mutta kun asiaa katsoo toiselta kantilta, niin alkaa puntti tutisemaan. Nythän on nimittäin niin, että Kaikki nuoret tyypit tahtoo mennä sekaisin lauloi Tehosekoitinkin. Ja näin se menee; innolla yläasteella odotetaan, että täyttäisi 18 ja pääsisi baariin sekä festareita kiertämään jne. Jostain se viinipullo tai kymppisäkki on aina hankittu, jos promilleja on pipoon kaivattu. Kautta aikain hakija on ollut oma vanhempi tai isoveli, satunnainen ohikulkija tai puiston spurgu, tai sitten klassisesti härkää sarvista ja isosiskon henkkareilla omin jaloin. 

Nyt kun se keppanan hakeminen oikeasti vaikeutuu, niin vaihtoehto B) voi alkaa yhä enemmän kiinnostaa. Kuten Riihimäen- Hyvinkään paikallislehti Aamuposti uutisoi 19.10.2012: "Huumeita saa helpommin kuin alkoholia" Tai kuinka Helsingin Uutiset huolestui asiasta jo aiemmin, kesällä 01.07.2012: Kannabis leviää lapsille. En halua nyt lietsoa paniikkia, mutten myöskään hyssytellä. Teini-ikäisen pojan isänä ja nuorten parissa työskentelevänä vastuullisena (mutta rentona) aikuisena haluan kuitenkin hieman hämmentää soppaa...

Valitettavan moni vanhempi on niiiiin pihalla nuorten ajankäytöstä ja puuhailuista, että pahaa tekee. Liian moni "omaa aikaa" hamuava perheenisä tai äiti ei valitettavasti osaa lukea merkkejä lapsen hiisailuista, kun on niin kova kiire ravata golf-clubeilla tai joogatunneilla. Tai sitten on niin kiire lähikapakan ruukun pariin, ettei oikeastaan kiinnostakaan."Siellä kotona se meidän Lassi-Matias pelailee tietokonepelejä ja rakentaa koottavia". No niin kai. 

Omalla kohdallani vuosien varrella on ollut satoja tilanteita eri kaupungeissa kokeilla katufarmaseuttien tarjontaa: monesti joku on tarjonnut pilveä tai piriä ja ryynejäkin on ollut tyrkyllä vaikka minkälaisia. Niin apteekin Diapameja, kuin sitten vähän eri tarkoitukseen tarkoitettuja sinisiä pillereitäkin... Ja nämä tarjoiluehdotukset on olleet aivan tavallisissa paikoissa; keskellä kirkasta päivää kaupungilla, puistossa, urheilukentällä, tietysti joskus ravintolassakin, muttei kuitenkaan missään hämyisissä huumeluolissa. 

Päätin kuitenkin jo yläasteella, että pajarit, pulverit ja pillerit ei ole minua varten. Kaljan sekaan buranaa murentavat luokkakaverit lähinnä laittoi naurattamaan.

Vaikka tykkäänkin hullutella kaikenmaailman henkensävaarantamisilla ties mistä hyppien tai tyhmänrohkeasti kikkaillen, haluan mieluummin kokea sen jännityksen ja elämän ylipäänsäkin halliten oman tilanteeni.Totta kai on ollut silti tilanteita joissa Kuningas Alkoholi on näyttänyt voimansa ja joskus on hävettänytkin (2 kertaa). 

Mutta meitä on moneen junaan ja ymmärränkin, että jotkut toiset saavat kiksinsä kemikaaleista tai rentoutuksensa ruohosta, ei se ole minulta pois. Kaveripiiriini mahtuu monenlaista kulkijaa, myös muutamia kamapäitä löytyy. He kuitenkin kunnioittavat valintaani olla ilman heidän lääkkeitään.
Silti toivon että se porukka ei enää kasvaisi, koska harvoin myrkyistä hyvää seuraa. Tarkoituksena ei ole julistaa omaa mahtavuuttani, vaan haluaisin ettei päihdepolitiikka olisi noin yksisilmäistä, kuin se nyt tuntuu olevan ja yhä enemmän metsään menevän.
Siksi loppuun pieni kuvasarja , josta voi kenties jotain piiloviestiäkin löytää.

Kävin eilen eräällä suurehkolla kirpputorilla, jossa lastenkirjoja oli n. 20 hyllymetriä. Huomasin siellä muiden niteiden seassa kirjan nimeltä Marian pilvilinnat, 

joka ei kuitenkaan käsitellyt mitään huumehourujuttuja, vaan oli takakannen perusteella romaani tavallisen nuoren tytön elämästä . Huvikseni katsoin löytyykö muita opuksia, joiden nimen voisi mahdollisesti "tahallaan käsittää väärin". Lopulta pinossa olevien kirjojen nimistä muodostui kuviteltu tarina 16-vuotiaan tytön elämän valinnoista ja käänteistä.

Tarina alkaa Sue Limb nimisen kirjailijan tuotteesta ja  päättyy Tuija Lehtisen romaaniin.

Nuoret on nuoria, välillä hölmöilevät, joskus enemmän joskus vähemmän. Mutta läheltä olen nähnyt useammankin tarinankulun, joissa jännä maissipiipun maistelu on kehittynyt vakaviin vaikeuksiin. 

Ja ne on aina ikäviä tapauksia. Pidä siis homma hanskassa, tarkoittaa sitten Trippi itsellesi pillimehua tai jotain aivan muuta.

Tänään tällaista saarnaamista, seuraavalla kerralla taas vähän kevyempää.