Tuli poikettua pari viikkoa sitten toista kertaa Pori Jazzeilla.
Tiedossa oli duunikeikka ja matkatavarat oli sen mukaiset.
Aiemmin postaamani Karhu Olympic Trainer-lenkkarit
lähtivät mukaan ja ajattelin kaupunkiin päästyämme
näyttää pojille paikallisia maamerkkejä sukupuuhunsa liittyen.
Ensin poikettiin Karhunkadun kautta.
Ja tietysti myös kivisempää kantaisää,
Satakunnan Karhu -patsasta oli moikattava.
Porin keikan tilaajana oli Ulkoministeriö ja paikkana Porin Tori.
Tällä kertaa en nähnyt yhtään bändikeikkaa, mutta musa oli silti läsnä.
Homman nimi oli Suomi Areena ja Team Haloon kokoonpanoon
ohjelmakoordinaattori Anne Klemetti
sekä tulkit Sirpa ja Karoliina.
Marko ja Chike räppäsivät, Faruk kuvasi kesäkiertuematskua videolle,
mutta itse sain kenkää.
Toisin sanoen keskityin kustomointihommiin.
Ulkoministeriön teltalla otettiin joukkuekuva
"drive-in-kustomointikioskini" takana.
Homman juju oli taas se, että kuka vain voi tuoda yhden kenkänsä
ja minä viritän siihen kylkeen sitten "jotain kivaa".
Yhden siksi, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan.
Ensimmäinen lenkkari meni itseoikeutetusti ulkoministeri Erkki Tuomiojalle,
jonka vaimo oli tuonut maailmaa nähneen lenkkikengän huoltoon.
Rauhan miehenä tunnetun Tuomiojan kenkään tussailin luonnollisesti
sanan Peace, kiltin vaaleanpunaisella anarkisti A:lla varustettuna.
Seuraavana oli jonossa nuori neiti lilojen Crocsien kanssa.
Ratsastusta harrastavan typykän hoitohevosen nimi on Lovely Lady,
joten se tuli myös kenkään.
Outi toivoi "jotain naisellista".
Pari siskosta toi uudenkarheat kangaskengät,
joihin myös kuulemma olisi kiva saada jotain söpöä ja naisellista
Sitten oli vuorossa Otto, joka harrastaa pyöräilyä ja uintia.
Kengän koosta päätellen Otto myös pääsee aika lujaa altaassa ja maantiellä,
kokonumero oli muistaakseni 48.
Faruk otti salakuvan toimistonnurkasta.
Ja vielä Poritaustaiselle räväkälle naisihmiselle nimeltä Venla / Veera (?) uutta lookkia.
Muutamia muitakin tossuja tuli parin tunnin aikana väännettyä.
Tarkempi raportti torilta luettavissa
Kun virallinen osuus oli paketissa, jatkui vapaamuotoisempi kiertely,
Oton duuni piti fotailla kun kerran tuli vastaan kadulla.
Parkkipaikalta löytyi melko namukas menopeli.
Kehitys kehittyy ja traktoritkin vain kaunistuu. Jos hiluja riittäisi, haluaisin samanlaisen.
Anniksella piti käydä myös ilman muuta.
Sisääntuloväylällä katonrajassa oli tuttu telaus jäljellä, vuoden 2011 vierailulla
piti ottaa ylänakki haltuun. Näppärät duunit oli sen alapuolellakin.
Aina ei graffitissa tarvita kymmeniä värejä, eikä edes tiivistä seinäpintaa.
Kun homma on hallussa, pari kannua ja verkkoaita riittää.
Junnut HERÄTYS!
Ei näin.
Eikä näinkään.
Jukan duuneille on kiltisti sanottuna pissitty.
Anniksen seinät ovat toki kaikille vapaat mutta jos luvallisille seinille menet maalaamaan,
niin maalaa sitten kunnolla äläkä perseile.
Kaikki ei tietenkään ole seppiä syntyessään, mutta tekemällä oppii.
Close oli ollut kaukaa viisas ja piissi oli syntynyt niin ylös ettei
jämäkannusuihkijat yletä ilman tikkaita bommailemaan päälle.
Snitch oli myös osoittanut jälleen nerokasta tilankäyttöä.
Seinäpinnan ei tarvitse olla iso, jotta maalauksesta saisi tyylikkään ja hauskan.
Valitsin omaksi huvittelualueekseni vähän postikorttia isomman palasen betoniseinää.
Tällä kertaa tyydyin simppelisti liikennemerkkiin...
Blogin tunnusmerkki kun sopivasti täydensi edellisellä vierailulla maalaamaani
katolla tähystävää Palefacea. Kuten tästäkin näkyy, hyvä sijoitus kestää pitkään.
Matti maalasi 2011 saksofonistin, joka on krossattu niin ylös kuin käsivarsi riittää.
Mutta vielä sentään pää on pinnalla...
Vuoden 2011 vierailusta on GrafIndustrialin toimesta tehty videokin,
mun ja Matin lisäksi maalareina olivat Tare Brush ja T Money.
Video on Jannen käsialaa ja sen näet tuosta alta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti