Päätöntä menoa ja lapsenmielisyyttä tapahtumatuotannossa

Välillä omat vanhempani ovat huolissaan, 

kuinka jaksan kun meno vaikuttaa ajoittain aika päättömältä kaahaamiselta.

Mutta sellaista se kieltämättä joskus onkin.

En tunne minkäänlaista vetovoimaa päihteisiin tai kalliisiin merkkituotteisiin, 

eli sikäli huoli on aiheeton, mutta kaikenmaailman lapsellisuudet kiehtoo aina.

Kuten reikänaamaseinät:

Huvipuistoissa näihin klassisiin hassutteluihin aina törmää, 

ja kun törmää voi tulla pipi otsaan.

Nämä kaksi seinää on tavattu Linnanmäellä.

Olennainen osa hölmöilyä on tietysti seura. 

Olen pelannut siinä mielessä korttini oikein, että mulla on 

itse tehty spedeilykaveri, oma poitsu.

Powerparkissa poitsun sijasta kuvausseurana oli Hirmuinen Rölli.

Taannoisen Funk On ry:n kanssa olimme pari kertaa Summer Up- festareilla

maalaamassa ja vuonna 2012 Chill Out- alueen emäntänä toiminut 

Lahden Nuorisopalveluiden luottomimmi Erja toivoi alueelle

 perinteisempien maalausten lisäksi reikänaamoja.

Kaksi seinää sinne tulikin, joista toisen maalasin itse.

Teemaksi tuli klassinen "voimamiesteema", 

koska festareiden jälkeen duuni siirtyi nuorisotalon punttisalin seinälle.

Jos Erja tulee kadulla vastaan, kannattaa väistää...

habaa nimittäin löytyy.

Pikkusälli keksi hyödyntää reikänaamaa vielä vahvempana paperiversiona.

Toimii!

Mutta vaikka sitä jerkkua olisi ranteet pullollaan,

 kannattaa pitää Asenne kohdallaan ja surffata hyvässä seurassa.

Tämä surffari suuntasi Board Expon yleisön iloksi 2013.

Jos seura on väärää, saattaa putka kutsua ja vankilassa 

ei paljon hymyilytä, ainakaan Markkinointipäällikkö Pipsaa.

Kannattaa varoa ainakin Matkamessuilla, jos kyseinen 

kahleveijari tulee vastaan Hotelli Katajanokan osastolla

Teurastamolla puolestaan oli Food Market ja siellä

oli tarkoitus syöttää asiakkaille eksoottisia sirkkoja.

Terveysviranomaisille sellainen peli ei kelvannut, tietenkään. 

Stadin liekehtivin tuottaja Nina soitti ja pyysi hätiin, olihan sinne 

saatava sirittäjä tulille, vaikka sitten vähän eri tavalla.

Mistä tulikin mieleen, että välillä tapahtumajärjestämisbusineksessa

erilaisten lupien saanti tehdään tahallaan hankalaksi milloin mistäkin syystä.

Pelisilmän ja maalaisjärjen puutteesta kärsiville virkamiehille

 voisin suositella valokuvausta toisenlaisen taustamaalauksen kanssa:

On ollut myös mukava huomata, etten ole reikänaamaintohimoni kanssa yksin.

Myös puhemuusikoiden parissa lapsellisuus on plussaa,

elämää kun ei kannata ottaa aina ihan niin vakavasti.

Lopuksi puheenvuoron saavatkin Lampelan Seppo ja Salon Matti

Steen1:n levyltä Runoja kontrollihuoneesta. Levyn kansikuva 

on fotailtu Ruotsin Junibackenissa eli Astrid Lindgrenin 

teemapuiston reikänaamaseinällä.

Siinä oli sellainen täti, jolla se pelisilmä ja maalaisjärki oli kunnossa,

suosittelen iltalukemiseksi muksujen kanssa Peppiä ja Eemeliä.

Jotta meillä jatkossakin olisi avarakatseisia tapahtumajärjestäjiä ja muusikoita.

Steen1- Kelaa feat. Asa

Elämä Lapselle: Signmark graffiti by Zulu Nation Finland

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen 18.30...
Eilen siihen aikaan istuimme porukalla Hartwall Areenalla pukuhuoneessa

käymässä suullisesti vielä tehtäväjakoa läpi. En ollut valmistautumassa jääkiekko-otteluun,

 enkä hevoskilpailuun. Olimme siellä lasten takia, tekemässä hyvää 

ja kantamassa kortemme kekoon Lastenklinikan kummien tärkeän työn tukemiseksi

Elämä Lapselle - konserttiin. 

Signmark laittoi viestiä ja kertoi menevänsä tapahtumaan keikalle. 

Hän kysyi olisiko mahdollista toteuttaa esiintymisen aikana lavashowna graffiti, 
jossa lukisi SIGNMARK. Vastaavaa ajatustahan oli pyöritelty Markon kanssa jo aiemmin,
 ennen levyjulkkarikeikkaa Tavastialla. 
Silloin homma ei onnistunut mutta nyt saattaisi natsata järjestäjille. 

Kysyin "Kauanko on aikaa maalata? Ja kuinka iso pinta? "
Marko vastasi: “ Biisi kestää 3minuuttia, 51 sekuntia, pintaa 2x3 metriä”

Kiireeksihän se menisi, mutta lupasin järjestää asian. Tosin pituutta halusin saada puolet lisää, ettei maalaus ihan postikortin kokoiselta näyttäisi katsomosta käsin. Pintamateriaalina toimisi vanha ystävämme pakkauskelmu a.k.a. Kiristekalvo.

Toissapäivänä tähän aikaan kävimme tsekkaamassa lavan ja puitteet. Pari kuvaa piti ottaa treenimielessä, jotta saimme suunniteltua työjärjestyksen mahdollisimman sujuvaksi.

Kun me mittailimme kelmuraameja, Chike ja Vera tsekkasivat soundit.

Tarvitsin mukaan muitakin maalareita ja päätimme toteuttaa homman 
Universal Zulu Nation- nimen alla, paikallisen jaostomme voimin. 
Maalaamaan tulisivat itseni lisäksi kollegat Aleksi ja Juha

Sekoitimme myös vähän pakkaa ja neljänneksi peinttaajaksi saapui Ahki Pale, 

alias Paleface.  

Eilen sitten vedettiin vielä kenraaliharjoitus roolituksesta, kun teline oli kelmutettu ja sketsattu.  Päätimme pitää duunin mahdollisimman simppelinä, koska alle neljässä minuutissa ei ihmeitä tehdä. Jos kyseessä olisi ollut kokopitkä keikkasetti, niin viritystä ja väritystä olisi tietysti rakennettu rakkaudella ja huolella kuin sitä kuuluisaa kahvimerkkiä. 

Vuosien varrella sitä kokopitkää 
toimintamalliakin on koetettu toistuvasti muutaman artistin kanssa, 
mutta vielä ei ole tärpännyt. Nyt sitäkin touhua 

pääsimme starttaamaan ja heti Hartwall Areenalla. 
Ei huono.

Esiintyjäkattaus oli varsin laaja, lavalla näkyisi artisteja moneen makuun.

Hallin etuovilla innokkaimmat fanit olivat olleet leiriytyneinä jo ainakin yhden yön,

eturiviin pääsyllä on aina hintansa. Olisi ollut ihan kiinnostavaa tietää, oliko porukka 

Anna Abreun vai Isac Elliotin faneja, vai kenties Robinereita?

 Bäkkärillä pitäisi tietysti olla artisteille kylmäkaappi täynnä juotavaa. 

Nyt oltiin kuitenkin hyväntekeväisyyskeikalla ja tarjoilut oli kollektiivisesti toisessa tilassa, 

joten otimme kaapin toiseen käyttöön...

Graffitihan on niin cool elämäntapa, että kannut oli syytä viilentää ennen näin kuumaa keikkaa.

Värit oli valittu mustalta kelmulta hyvin erottuvaksi, tapahtumajulisteen

värimaailmaa mukailevaksi. Pian pilliin vihellettiin ja liikahdimme lavaa kohti.

Markon tulkit olivat yleisössä, 
joten pyysin Saijaa räpsimään muutaman kuvan keikasta.

Tästä se lähtee...

Signmark in da house!

Featuring Adam Tensta, Vera Fey, 

 Chike Ohanwe,  Nora Mahmoud

ja meidän maalarisedät

Lavalla uurasti myös mies kameroimassa, 

keikan kuvasi hovikuvaajamme Faruk Nazeri

Eturivissä laulu raikasi ja kädet heilui, 

takarivissä tölkit suhisi. 

Tarkalleen 3 minuuttia, 51 sekuntia myöhemmin biisi loppui, 

joten kannutus loppui vaikka piissi jäi tietysti kesken.

Mutta tilanteen mukaan pelataan.

Vedon jälkeen kelmu rullattiin takakäytävälle ja 

pakollinen poseerausrumba käynnistyi.

5:1 Zulus Helsinki

Marko & Chike

Myös yllärikuvattava takavasemmalta,

Robin ja Celina

Bäkkärillä vielä possekuva.  Poislukien Juha, 

joka unohti lasit lavalle ja lähti etsimään linssejään.

Lapset on tärkeä asia myös monelle esiintyjälle, yllä olevassa 

kuvassa eturivi on lapsellisia ja takarivistä myös Marko on isä.

Fotailujen jälkeen kävimme syömässä yhdessä ja sen jälkeen tsekkaamaan keikkoja.

Teeveeväki touhusi täysillä

Kiekkojoukkeen kaukalossa kun oltiin, 

niin toki lauteilla yksi Koutsi pitää löytyä.

JVG:n mukana oli myös mies, jolla on maailman kaunein etunimi:

Pete Parkkonen

Yleisön pikkutypyt oli ihan liekeissä fiiliksestä

...mutta vielä enemmän fileissä oli Chike, joka löysi äitinsä katsomosta!

MG kävi Woppaamassa

Artistien tyylikkäin puku oli Jannika Beellä. 

Oli toki biisikin ihan jees. 

Iskällä alkoi koti-ikävä painaa ja ryhmän kiitoskättelyn jälkeen 

tähtäsin exitin suuntaan. Käytävällä kulkiessa huomasin lämpiössä 

Lastenklinikan Kummien toiminnanjohtaja

Anne Knasterin, joka jutteli ikisöpön Teemu-nallemaskotin kanssa. 

Sen verran lapsenmielinen ukkeli olen, että pitihän nallen kanssa 

päästä vielä pönötyskuvaan. Kysyin kohteliaasti ovensuusta "En kai häiritse?"

Jolloin nallen takaa kurkkasi toinenkin Teemu, sukunimeltään Selänne.

Selitin nopeasti että isot pehmeät maskotit on sellainen objekti joiden kanssa 

aina haluan kaverikuvan, mutta toki Teemukin voisi tulla kuvaan mukaan.

Se oli sellanen seikkailu.

Meidän slottihan ei tullut livelähetykseen, mutta kiitos Farukin, 

voit kurkkia sen youtubesta tuon linkin takaa:

Signmark feat. Adam Tensta: Impossible is my thing (Elämä Lapselle -konsertti)

Koivu, Selänne & Peltonen ja peliura paketissa

Kuluneella viikolla uutisoitiin Saku Koivun lopettavan arvostettavan pelaajauransa.

Nyt puolen vuoden aikana on aika monet merkittävät hokkarit lyöty naulaan, joten 

oli aika tarttua taas kiekolliseen kirjoittamiseen. Keväällä  kauden päätteeksihän 

Ville Peltonen teki saman tempun, muutama viikko sitten oli

Teemu Selänteen vuoro ja nyt myös Kapteeni Koivu teki ratkaisevan päätöksen. 

Kuva: Kari Kuukka / IL

Siinä on sellainen porukka, jota täytyy kiittää voimakkaista elämyksistä 

kiekkokatsomoissa ja kotisohvilla. Tietysti "joukkue voittaa ja joukkue häviää",
mutta yksittäisistä pelaajista Teemu sekä Tupu-Hupu-Lupu-ketjun kolmikko,
jossa yhtenä kolmesta oli Jere Lehtinen , on olleet itselleni eniten samaistuttavissa.
Fanittaessa se samaistuminen kohteeseen merkitsee mielestäni tosi paljon.
Pelaajista eniten seurasin Villen uraa miehen EVU ja IFK -taustan ansiosta,
niille seurajoukkueille sydän on sykkinyt.

Lopettamisuutisoinnissa on pelimiesten statistiikat 

ja uroteot on jo niin monesti lueteltu, että siihen itselläni ei ole lisättävää. 

Mutta pari tarinaa taustalta löytyy...

En herroja henkilökohtaisesti tunne, mutta yhdessä jutussa sain olla mukana, 

nimittäin Vancouverin Talviolympialaisten Jääkiekkoturnauksen uutisoinnissa.
 Kävi niin, että Ilta Sanomien Tuomas Nyholm soitti tammikuussa 2010, 

kun olin lentokentällä työvuorossa. Tuomas kysyi olisinko käytettävissä Olympialaisten Leijonajoukkueen esittelytekstien kuvitukseen. 

No todellakin olin!

Aikaa toteutukseen oli muistaakseni 2 viikkoa ja tehtävänä joukkueellinen pelaajia.

Päivät meni päivätöissä, yöt piirtäessä urakalla pelureita. Koska aikataulu
oli niin tiukka, piti kasvojen yksityiskohtaisuudesta hieman tinkiä.

En entuudestaan toimittaja Nyholmiakaan paremmin tuntenut,
mutta olin tavannut hänet elokuussa 2009 Myyrmäen jäähallin pihalla.

 Sieltä haettiin muksulle motivaatiota tulevaan treenikauteen, ammattilaisten treenejä seuraten. Junioripelaajille on iso juttu, että heidän omassa hallissaan NHL-pelurit treenaavat aina vaihtelevilla kokoonpanoilla ennen Amerikkaan paluutaan.

Pojat päivystivät hallin sivuovella treenien jälkeen ja odottivat suihkunraikkaita 

esikuviaan vihot ja mailat kainalossa, jos saisivat nimmareita ruinattua.

Itse istuskelin autossa tai nurtsilla ja luin lehteä tai muuten vaan kuluttelin aikaa.

Välillä räpylään tarttuikin pelaajia ja uunituoreet nimmarit hallussaan kundit siirtyivät
aina takaisin ovelle odottamaan seuraavaa pelimannia.

Pikkupoikien lisäksi paikalla oli välillä muitakin odottajia,
kuten Nyholm ja muutama muu toimittaja. Päätin mennä jutulle

 ja kerroin Tuomakselle piirteleväni myös karikatyyrejä sekä seuraavani urheilua.
 Jätin numeroni miehelle, jos vaikka joskus löytyisi tarvetta yhteiselle tekemiselle.

Tammikuun lopulla se luuri sitten pirisi.
Sovittiin että toimittaja-kijailija Nyholm sekä tutkaparinsa
  Suomen paras jääkiekkotoimittaja Vesa Rantanen laatisivat pelaajista tekstirungon
sisältäen pelityyliä, erikoisuuden jota seurata, sekä persoonallisuutta.
Tekstiestä meikämandoliino synnytti piirrokset ja koko paketti julkaistiin netissä vähän kerrallaan. Projektin nimi oli Leijonaprofiili ja kuvien yllä oli saatteena seuraava otsikko:

IS julkaisee olympialaisten aikana joka päivä kaksi tai kolme kappaletta vähän erilaisia pelaajaprofiileja Suomen olympiajoukkueen jääkiekkoilijoista. Kuvituksena on karikatyyri, joka aina paljastaa jotain oleellista urheilijasta.

Piirsin kuvat kaikista 24 pelurista sekä valmentaja Jukka Jalosen heitä käskyttämään.
Tässä ajankohtaisimmat Sankarit karikatyyriversioina, linkistä kuvan alta näet varsinaisen Leijonaprofiilin.

Koska Lehtinen lopetti ensimmäisenä, hänen profiilinsa aloittaa:

IS-Leijonaprofiili: Jere Lehtinen

Teemu arpoi jo tuolloin uransa jatkuvuutta, mutta muutama viikko sitten se loppui.

IS-Leijonaprofiili: Teemu Selänne

Kesällä kuulin Sakusta huhun hevosmiesten tietotoimistosta 

(enkä nyt tarkoita Jaajo Linnonmaata) joka olikin lopulta puppua.

IS-Leijonaprofiili: Saku Koivu

Jostain syystä nettiversioista on pudonnut vuosien aikana pois 4 miestä ja valkku,

 joukossaan myös Ville Peltonen. Kuvan kopio kuitenkin pöytälaatikosta löytyy.

Profiili hänestäkin oli, mutta sen puutteessa näytän oman aarteeni mieheen liittyen:

Näppäämäni foto 1995- kultajuhlista avoautosaattueessa Jeren kanssa,

 Mestaruuscolleget päällä. Torilla tavattiin ja onneksi ryysin lavan edustalle...

Aarrearkistoista löytyy mestaruuden kunniaksi painetun lehden ja

nykyisin toimimattoman VHS-kasetin lisäksi riekale Villen collegepaitaa, 

jonka hän heitti yleisöön torijuhlassa.

 Paidasta käytiin kova taistelu, mutta sain kun sainkin osuuteni. 

Juhlassa ammuttiin ilmaan myös kullanvärisiä konfetteja,

 joista yhden teippasin talteen videokoteloon.

Loppuun tulee toki musaa. Mutta ei dengliderinniä, vaan Leijonien
kunniaksi toisen rodun kissapeto; Walesin Tiikerinäkin tunnettu Tom Jones.
Hän jamittaa YLE:n koosteessa Torinon 2006 Olympialaisista,
 joissa tämä nyt eläköitynyt nelikko oli Kirkkainta Timanttia.

Tom Jones -If I Only Knew

Kiitos niistä hetkistä, toivottavasti jatkossakin nälkää löytyy yhä lajin parissa
ja miehet jaksavat jakaa tietotaitoa pikkujunnuille nimmareiden lisäksi.