It's time to PARTY!

Vaikka viime blogauksessa maailmanmestaruusjuhlat jäi väliin,

  on kevät aina juhlien aikaa, etenkin eri asteisissa kouluissa.

Monella perheellä on tänään tai huomenna monenlaisia valmistujaisjuhlia.

Meidän perheessä serkkujen kekkerit jää väliin,

 koska ystäväpariskunnalla on ristiäiset ja häät samana päivänä.

Vaimon kanssa poikkesimme muutama viikko sitten 

myös toisenlaisissa juhlissa, Signmarkin levyjulkkareissa. 

Silent Shout -nimiseltä levyltä löytyy myös hauska kappale Kings and Queens.

Aikamoisia kunkkuja ja kunkuttariahan kaikki valmistuneetkin ovat.

Maalasin videon kuvausta varten graffitin, jossa lukee PARTY. 

Jos teidän perheenne kuuluu siihen porukkaan joka haluaisi Suvivirren vaihtoon,

vaikka tämä biisi voisi olla juhliinne sopiva.

Toteutin maalaamishomman Teurastamon pihalla.

Siellähän videota oli määrä seuraavana päivänä kuvata.

 Tälläkin kertaa kävi niin että juttu tapahtui oikeastaan hetken mielijohteesta.

Marko pyysi mukaan videon kuvauksiin avustajaksi,

 mutta en päässyt aikataulusyistä mukaan.

Tuli kuitenkin mieleen pihalla oleva yksittäinen "maalausseinä"

ja ehdotin että tekisin videolle vähän silmäkarkkia sekaan.

Marko kun  on "aika" helposti innostuva, niin idea meni läpi.

 Mitään luonnoksia ei taas ollut, mutta värikästä tekstiä siihen toivottiin.

Poikkesin maalikaupassa poimimassa satsin iloisia ja kirkkaita värejä.

Kun pohjat oli suihkittu, mietin mitä highlighteja sinne sekaan vetelisi.

Ympärilleni katsellessa sain inspiraation puihin ripustelluista

lintumaalauksista. Lainasin pöllön rintahöyhenistön muotoa vähän soveltaen.

Lisäksi saippuakuplamaisia palleroita sekä kiilteet ja siinä se.

Iltahan venyi taas pidemmälle kuin aurinko kesti, 

mutta salamalla nappasin kuvan kuitenkin.

Päiväkuvakin tuli myöhemmin käytyä näppäämässä.

Piissi näkyy osana "Kings and Queens"-videota yhdessä kohtauksessa.

Tallenteen teemaa en ala tässä aukomaan enempiä, 

jos hankit levyn itsellesi se viestikin kyllä selviää.

Markon levyissä on erikoinen bonus, jota ei kovin monella muulla löydy.

Joka biisistä on myös video, koska suuri osa faneista sekä artisti itse on kuuro.

Videoiden avulla sekään ei ole musiikin esteenä.

Tällä kertaa en linkittele musavideota, koska sitä ei netistä löydy.

Hanki levy niin näet videotkin.

Levyn löydät vaikkapa Signmarkin virallisen kotisivun kautta:

http://www.signmark.biz/merchandise/

Paljon onnea myös kevään Kuninkaille ja Kuningattarille,

Tämä kesä on Teidän!

Hopee ei oo häpee, mut dumarit on!

Sunnuntai iltana oli toiveet korkealla ja kultajuhlat tulossa.

Ajattelin viettää tällä kertaa erilaisen finaalin,

 lähdin vaihteeksi kisastudiokierrokselle. 

Hyppäsin rattiin ja suuntasin lähimmälle ostarille.

Muutama kippola siellä löytyy, joista valitsin pikkuruisen Haagan Helmen.

Intialaistaustainen omistaja on ottanut sisustuksessakin 

asiakaskuntaa huomioon. 

Matsi alkoi kiihkeästi, leijonat olivat janoisia.

Heti kärkeen Malkin laittoi törkypelin käyntiin ja veti poikittaisella Haulaa kaulaan.

Tuomaristo oli laittanut pillin taskuun ja peli jatkui...

Itse jatkoin Kannelmäkeen, määränpäänä maineikas Britannia.

Täällähän olikin tunnelmaa, porukkaa kuin pipoa ja hyvä meininki!

Maalikin tulla tupsahti.

Peli tasan.

Jätin Kannelmäen taakse ja suuntasin Malmille.

Malmintorissa oli myös hyvä meininki. 

Porukkaa vähän vähemmän kuin Britanniassa. 

mutta kyllä täälläkin juhlittiin.

Palola vetäisi Suomen johtoon 2-1 ja laittoi 

malmilaisten lipun liehumaan ja äänijänteet auki.

Toisen erän päätteeksi hörppäsin cokikseni loppuun ja jatkoin Kurviin.

Kolmessa Kaisassa oli aika vaisu tunnelma. 

Saattaa johtua siitäkin, että peli alkoi kääntyä naapurille.

Limpparia tilatessani tuli maali ja peli oli 2-4.

Venäjän johtaessa seeprat löysivät vihdoin taskustaan pillin.

Suomi muutti asumaan jäähyboksiin.

Kontaktilajissa luonnollisesti tapahtuu,

pelin loppu oli jäätävää sukeltelua.

Ottelun parhaat pelaajat 

Sen pituinen se.

Mestarit läjässä, onnea heille.

Leijonat odottivat kallella kypärin jäältä pois pääsyä.

Mä lähdin torille.

Ei ollut tungosta, eikä tuuletuksia.

Muutamia kulkijoita siitä kulki ohi,

 mutta juhlatunnelma oli poissa.

Pussikaljaseurue oli varautunut uimareissuun varaamalla altaanreunan, 

vaatteet pysyivät kuitenkin päällä.

Joku sentään juhli sen verran hopeaa että uitti toista nilkkansa.

Tuuletukset oli harvassa, mutta joku siellä riemuitsi.

Oikean reunan venäläismies lauloi jotain ja juhli itsekseen.

Suomalaisten kultahaaveet oli yhtä hukutettu 

kuin Kolera-altaan kuollut lokki.

Mestaruusjuhlia sen sijaan vietti kullattu kaksipäinen kotka.

Ja se yksi venäläinen: Rene Vladimir.

Nähdessään Ilta Sanomien kuvausryhmän lähestyvän, 

hän hyppäsi lähteeseen. 

Toimittaja kyseli tunnelmia ja kehotti Reneä uimaan.

Mies vastaa: "Uimaan?!"

Kahlaamista ja kämmenien kastelua kummemmaksi se ei kehittynyt.

Mutta sukeltelunhan olikin hoitanut jo se joukkue.

Juhlatunnelman voit tsekata linkistä:

IS TV: Torilla tavattiin- yksi venäläinen

Olin nähnyt tarpeeksi.

Ajoin Suvilahteen sumuttamaan "ison mielipidekoirjoitukseni".

Kultajuhlien sijaan laitoin raitapaidat riviin hopealautaselle.

Duuni oli valmis klo. 04.30 ja lähdin nukkumaan.

Sen verran olin väsähtänyt, että unohdin laittaa tuomaristolle kulmakarvat.

Aina ei voi voittaa, mutta hyvin se joukkue kasvoi turnauksen aikana.

Vaikka ei ihan mestaruutta tullutkaan, niin jos mä olisin J-P Siili, 

olisin jo varaamassa oikeudet tehdä turnauksesta leffa...

Tulisi hyvä tarina pelaajakieltäytymisineen, arpapeleineen, 

kurkunleikkauseleineen, mikrofonivalmennuksineen, 

sekä ennenkaikkea Suomen joukkueen hienon tarinan ansiosta.

Loppuun ei tule tällä kertaa musaa, mutta 

Nyholm ja Rantanen tiivistävät pelin kulun 

antamalla varsin reippaan palautteen finaalista useammalekin taholle.

Videotuomarit tykittävät tuomaripelistä

Ens vuonna se kulta taas tulee.

MM-kiekko: Leijona vs Karhu 2014

Kirjoitan tätä lauantai-sunnuntai välisenä yönä klo. 02.15 

Suomen jääkiekkomaajoukkueen Tsekkivoiton jälkeen. 

Täysin selvin päin. 

Fiiliksissä.

Suomi voittaa huomenna taas kiekkokultaa!

Hypätään 3 kuukautta taaksepäin...

Istun pikkusällin kanssa bussissa matkalla Rovaniemen rautatieasemalta Kittilään.

Puhelin soi.

"No sen on Nyyholmin Tuomas Ilta Sanomista moro.

Mitäs kuuluu?"

"Moi, ihan jees, ollaan poitsun kanssa Lapissa 

matkalla hiihtoloman viettoon Leville.

Mitäs mielessä?"

"Aha, mulla ois ollu sulle hommia … mut jos oot lomalla ni

pitää varmaan keksii jotain muuta."

"No mitä sä meinasit?"

"Leijonathan pelaa seuraavaks Venäjää vastaan.

 Veskun kanssa mietittiin sellasta kuvaa, jossa suomen pienet pelurit 

kaataa Venäjän suurta ja ilkeää karhua kumoon. 

Mutta pystyks sä sieltä sellasta tekeen?"

"Kuulostaa tosi hyvältä, mutta ei mulla oo mitään piirrosvälineitä mukana. 

Mutta jos mä selvitän saanko jotkut kynät hankittua jostain ja 

soitan sulle tunnin päästä kun ollaan perillä majapaikassa."

"Ok, tehään näin."

Saavutaan vuokramökille ja lähden ystäväni Janin kanssa kylälle

 selvittämään mistä löytyis kyniä ja paperia ja saisko piirrosta 

jossain skannattua meilattavaksi toimitukseen.

Paketti puuvärejä löytyy Levin S-marketista ja Hotelli Levitunturista 

saan selville että skannauskin on järjestettävissä tarvittaessa. 

Piirrospaperia löytyy Janin 5 v. tyttären matkatavaroista. 

Soitan Nyysteenille, lupaan hoitaa piirroksen yön aikana kasaan 

ja toimittaa aamupäivästä toimitukseen.

Luonnoksesta lähdetiin.

Lopputulos.

Nyholm kommentoi että muuten tosi hyvä,

 mutta karhu olisi saanut olla vielä ilkeämmän näköinen. 

Teresa oli kuitenkin jo aamulla sanonut: "Hui miten pelottava karhu"

 joten aika jees lopputulos annetulla varoitusajalla ja välineistöllä.

Lehdessä.

Ja niinhän siinä sitten kävi että se karhu kaatui 3-1.

Tilanteen kunniaksi otin vielä foton mökin pihalta, 

olin pakannut varmuuden vuoksi spraymaaleja mukaan

ja kuvateksiksi sopii:

"Suomen maalit kaatoivat Karhun!"

Nyt vaan sama henki päälle ja karvaista petoa kuonoon!

Vaalipäivitys 2014: Käytä ääntä!

Tänään on taas aika suunnata uurnille pelaamaan arvauspeliä ja 

koettaa saada poliittiseen peliin joukkuepelaajia eikä siirreltäviä pelinappuloita.

Yritän nyt välttää liian syvälle menemistä, mutta tämä  

maailman kovuus ja armottomuus vaivaa itseäni suunnattomasti.

Lapsi- ja nuorisotyöstä leikataan ja säästetään, 

äänestäjiä houkutellaan muukalaisvihaa lietsomalla ja

koulukiusaajahenkisesti pilkkaamalla erilaisia ihmisiä.

Maailma pyörii sen ympärillä, mitä itsekkäät ja ahneet pelurit päättää.

Hemmetin puupäät.

Nykyaikana tarvitaan uusia keinoja, mutta ennenkaikkea

väsymätöntä taistelutahtoista asennetta, jolla

 lompakko ja optiosalkku edellä elämän ohituskaistaa ajajat

sekä yli-isänmaalliset omasta mielestään "roturealistit"

voidaan voittaa.

Oma aseeni näitä vihollisia vastaan on rakkaus.

Nuoria ja heikompia kohtaan osoitettu hyväntahtoisuus ja 

luottamus; halu auttaa ja ottaa huomioon.

Voit kutsua sitä vaikka "Porkkanamenetelmäksi"

Ne itsekkääät koulukiusaajapelurit 

optiosalkkuineen ja kiitospaitoineen sen sijaan ansaitsevat keppiä.

Tai oikeastaan parrua...

Maalauksesta tehtiin myös youtube-video.

Sen kuvasi toinen telttahousu, Keravan Graffitipäällikkö,

kollegani Jouni Väänänen.

Juttu purkitettiin tietysti Keravalla, myöhään illalla.

Jone editoi ja kasasi filkan sekä valitsi musan.

Kiitos Jouni, kiitos myös Taiska, jonka biisi kyseessä.

Hyvää matkaa vaaliuurnille, käytä se lappusi oikein.

Kotkan graffitimaalarit Metro ja Rust

Bongasin Hesarista maaliskuussa artikkelin joka sai 

seinämaalarin ryntäämään kirjakauppaan.

Jari Järvelän haastattelu kertoi kirjailijan tuoreesta jännäristä 

Tyttö ja pommi, jossa pääosissa ovat graffitimaalari nimeltä Metro ja vartija Jere.

Yhdeltä istumalta en pystynyt kirjaa lukemaan arkikiireiden takia, 

mutta yöaikaan sitä ahmin luonnollisesti kustomoimani metrolampun valossa.

Suosittelen hankkimaan kirjan hyllyyn, 

tällaista herkkua on harvoin tarjolla.

En nyt spoilaa koko juonta, mutta kuten Järvelä itse on jo kertonut niin kirjahan alkaa 

junien maalauksella, joka johtaa Merikeskus Vellamon seinustalle,

 jonne Metron poikaystävä graffitimaalari Rust

pakenee "Rottia", vartiointiliikkeen miehiä.

Rust putoaa rakennuksen korkeimmalta kohdalta asfalttiin ja sen seurauksena

 kirjan tapahtumat vyöryvät vauhtiin.

Lukiessani kirjaa, muutenkin vahvaan eläytymiseeni vaikutti myös se, 

että viime kesänä tuli Kotkassa poikettua ensin juhannusta viettämässä 

ja sittemmin vielä Arto Tolsa Areenaa maalaamassa. 

Niillä reissuilla olin tutustunut öljysataman ympäristöön ja ihaillut karua kauneutta.

Kirjassakin siellä seikkaillaan. 

Alueen vanhat satamarakennukset ovat inspiroineet 

Järvelän kynää luomaan hengästyttäviä tilanteita betonirakennusten maisemissa.

Jonkinasteista toimintaa rakennuksissa vielä taitaa olla, 

joten en lähtenyt syvemmälle tunkeutumaan.

Pihapiirissä tuli vastaan myös sammutin,

 liekö sama joka kirjailijaa inspiroi?

Pari vieläkin isompaa betonirakennusta siellä myös sijaitsee.

Niiden sisällä lattia täyttyy kalkkipölystä ja katonrajassa menee kulkusillat 

päätähuimaavalla korkeudella.

Lieriöt ovat säilyneet pääsääntöisesti puhtaana, 

mutta pari maalaria on sinnekin löytänyt. 

Vasemmassa alanurkassa löytyy ikiaikainen klassikko,

satamaympäristössäkin monesti nähty kirkkovene.

Öljysatamassa on myös tätä nykyä skeittiparkki 

joka palvelee ilahduttavan monia urbaaneja urheilijoita.

Betoniparkin vieressä on tyhjä ja ränsistynyt satamarakennus, 

jossa ensimmäisellä käyntikerralla rikoin vahingossa kameranikin, 

kun kompuroin rikottujen seinärakenteiden seassa.

Talon pinnasta löytyy sulassa sovussa graffititaidetta ja 

vähän punk-henkisempää kantaaottavaa seinäkirjoittelua.

Sisäpuolella löytyy muutamia herkkuja, eri tyyleillä toteutettuna.

Ensimmäisellä kerralla vieraillessa paraatipaikalla sijaitsi mm.

Vaughn Bodēlta lainattu lizard-hahmo ja Nora -piissi.

Eilen sen tilalle oli tullut ilmeisesti paikallisten Kuosi kyhäys.

Halusin fiilistellä kirjaa ihan kirjaimellisesti, eli osoittaa kirjailijalle kiitollisuuttani

 hienosta ja kantaaottavasta tarinasta. 

Otin tilan haltuun.

Kirjassa Metro maalaa Rustin muistoksi muutamia juttuja, 

joista eräässä väritys on ruosteenomainen. 

Kirjailijan mukaan väritykseen oli käytetty keltaista,oranssia, punaista ja ruskeaa.

Krossasin edellisen duunin kromilla saadakseni metallisen taustan ja sketsasin kuparilla.

Päälle sitten käytin ohjeistettuja värisävyjä sekä harmaata varjostuksiin.

Punaista olisi voinut vähän pirskotella enemmänkin, 

mutten halunnut mässäillä liikaa veripisaroilla.

..RIP RUST..

Koska ei ollut auringonpaisteessa hirmuhoppu himaankaan,

kiertelin vielä hetken maalauksen jälkeen satama-alueella ympäristöä kuvaten.

Kalastajat olivat varmaan päiväunilla näin myöhään,

 mutta verkot oli levällään kuin Jokisen eväät.

Tietysti satamassa löytyy veneitäkin. 

En tiedä kuka kyseisen kiulun omistaa, mutta aika miehekkäästi se on nimetty.

Tämä maalari on kiteyttänyt Metron ajatukset seinään:

"Kotka needs paint!"

Toinen pidempi mietelause taas kuulostaa kirjan hahmoista 

ehkäpä Raittilan suusta lainatulta.

Paikallista väriä betoniseiniltä löytyy siellä täällä, 

seassa löytyy toki myös muualtakin tuttua jälkeä:

Stay Ice näyttää poikenneen mestoilla.

Tällä kertaa raportti jää tähän,

mutta Kotkaan tulen vielä jatkossakin poikkeamaan.

On se sen verran romanttinen ja inspiroiva ympäristö.

Loppuun aiheeseen liittyvää musaa;

 inspiraation antoi se ylempänä nähty vene nimeltä Hannibal.

Varsinkin ensimmäinen verse osuu aiheeseen kuin tkp rintalastaan.

Pahoinvointivaltio (Hannibal & Soppa & Pahat Viinit feat. Jodarok ja Jontti & Shaka)