lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 8

Näin joulun alla tulee aina ajateltua lämpimästi rakkaitaan; perhe, vanhemmat, Stiga, ystävät, jne. Kaikille tärkeimmilleen haluaa tietysti olla ystävällinen, luotettava ja muuten vain mukava. Siksi tämän päivän luukun täyttää pinkki, pörröinen rattikelkka.

Rakastuin Stigaan ala-asteella, kun muistaakseni joulupukki toi tuon "Ruotsin ylpeyden" lahjapaketissa. Musta rattikelkka kapeilla hopeanharmailla jalaksilla ja pehmeällä penkillä johdatti pikkupojan uuteen maailmaan, joka tulee säilymään ainaisesti sydämen yhdessä sopukassa. Jotkut rakastavat autojaan, moottoripyöriään tai ties mitä härveleitä. Niitä huolletaan ja puunataan pitkin talvea tallissa ja kun käytön aika tulee kevään myötä, niin harrastajat pakahtuvat ylpeydestä. Itseäni ei paljon autot tai muu monimutkainen mekaniikka kiinnosta, mutta kova vauhti ja vaaralliset tilanteet kyllä kuuluvat arkeen. Stiga on tähän hyvä lääke. Yksinkertainen väline, joka kestää kovaakin käyttöä ja on helppo korjata.
Stigailusta ja siihen liittyvistä aktiviteeteista voisin kirjoittaa enemmän ja monipuolisemminkin, mutta täytynee joskus myöhemmin talven aikana syventyä enemmän aiheeseen...

Nyt pysyttelen tässä pinkissä yksilössä. Vuosien varrella on tullut kustomoitua mitä erilaisempia tuotteita, vähän enemmän omannäköisiksi ja Stiga on yksi niistä. Vielä 10 vuotta sitten kaupasta saatavat rattikelkat oli aika tylsännäköisiä loppupeleissä. Mallisto ei suuremmin muuttunut, mutta nykyisin tuotekehitys ja ehkäpä yksilöllisyyden korostaminen massatuotteen sijaan on saanut aikaan sen, että kaupoissa on tarjolla perusmallien lisäksi myös erikoisempia mallivaihtoehtoja.

Vuoden 2006 jouluna halusin jakaa tämän ilonlähteeni myös toiselle tärkeälleni; kummityttö Venlalle. Pikkutypy oli saavuttanut jo 2 vuoden iän, joten aika oli kypsä (?) pikku hurjastelulle. Ostin perusstiigan ja kaikenlaisia tarvikkeita joilla viritys onnistuisi: pörrökangasta, dekkigrippiä, spraymaalia, jne. Sitten kävin töihin: purin osiin, maalasin, lakkasin, leikkasin, liimasin, jne ja lopputulos näytti tältä:







Saaja oli kuulemma tyytyväinen ja naapurit kateellisia. Ensimmäinen reaktio oli hienoa, jälkimmäisestä ei niin väliä. Sitä en tiedä kuinka vallattomaksi pinkki stiiga on päästetty luontoon, mutta uskon silti että hienoja hetkiä sekä hän että tyttö ovat saaneet kokea.

Sinänsä hauska juttu on myös, että myöhemmin markkinoille on tullut valmiiksi pinkkejä malleja, mutta vuonna 2006 se oli vielä harvinaista ja home made. Mutta ainahan sitä kaupan versiota voi vähän muokata, jos haluja riittää ja vanhemmat antavat luvan.



Jos ylläoleva malli kiinnostaa, voit hankkia sen tuolta.

                    Tällä erää ei mulla enää muuta; stiga kouraan ja mäkeen, muttei päin puuta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti