Koulusta lomaa: graffitia Malmilla

Jokainen koululainen (ja opettajatkin, kuulemma) odottavat joulun jälkeen aina yhtä asiaa. Hiihtolomaa. Pääkaupunkiseudulla se kuluu viikolla 8. Aiempina vuosina Funk On ry on saanut olla mukana nuorisotyön parissa mm. Reaktori-tapahtumassa, kun häppeningit oli vielä Kaapelitehtaalla pari vuotta sitten.

Tänä vuonna kuitenkin tuli parikin kyselyä eri järjestöiltä jotka kysyivät mahdollisuutta käyttää ryhmäämme nuorten hyväksi kohdistetun työpajatoiminnan vetämisessä. Istuimme alas, funtsimme vaihtoehtoja ja lopputuloksena oli muutaman toimijan ( 09HHR, Operaatio Pulssi, Helsingin NMKY) kesken rahoitettu maanantaista torstaihin kestänyt "päiväleirimäinen" Graffitikurssi Malmin Palloiluhallilla.

Etukäteis- palaveroinnin lomassa oli alkuun puhe 10 osallistujan kurssista. 

Maanantaina hallin tanssistudion täytti kuitenkin 14 ennakkoon ilmoittautunutta ja 4 ilmoittautumatonta, eli 18 kurssilaista. Päivien edetessä tuli muutama uusikin tulokas, eli kysyntää ammattimaisesti ohjatulle graffititoiminnalle tuntuu riittävän.  

Sopu tietysti tilaa antaa ja niin Henry Taavitsainen pääsi aloittamaan kurssin kertomalla 8-15 vuotiaille nuorille aiheesta "Katutaiteen historia".

Ahkerille opiskelijoille oli tarjolla eväitä elämään 

(vertauskuvallisesti sekä kirjaimellisesti). 

Kiitos muonituksesta Antti Olkinuora :)

Lähiöprinsessa Tanja oli myös messissä ohjaajatiimissä ja sai muistoksi kurssin isoilta pojilta LPS:ille omistetun luonnoksen.

Tiistain aloitti Mika kertomalla kuinka graffitin eri tyylisuunnat on kehittyneet vuosien varrella:

kaukana Bronxissa 1980-luvun alusta

ja lähempänä Kalasatamassa viime vuosina.

Esityksen jälkeen alkoi taas tussit sauhuamaan, nuorten purkaessa luovuuttaan.

Tarjolla oli myös matalamman kynnyksen osallistumismahdollisuus; värityskirja. 

Nykyään kun kovin monella ansioituneella maalarilla on jo lapsia, on joku keksinyt toteuttaa Graffiti-värityskirjoja  maineikkaiden maalareiden sketseistä. Mitä mainiointa oppimateriaalia! Ja miettikääpä tätä: jokaisella pikkufanilla on mahdollisuus värittää vaikkapa Suomen kuuluisimman graffititaiteilija EGS:in luonnosta; sehän on melkein sama kuin me 1980-luvun nuoret otatimme itsestämme valokuvia Ritari Ässän auton vieressä Sirkus Finlandian pihalla silloin kauan sitten. 

Isommilla pojilla oli loppuviikoksi muuta ohjelmaa sovittuna joten he pääsivät jo toisena päivänä helistämään kannuja.

Keskiviikkona oli tiedossa myös muillekin kurssilaisille "oikeata maalaamista". Ryhmäläiset saivat valita maalaavatko ikioman graffitin vai yhdessä kaverin kanssa. Ennen niin valkoiset seinät saivat hyvin väriä pintaan:

Henry teki sukkelasti tilausduuninkin 09HHR:lle

"Boyz n the Hood" tai Puksun Sällit. 

Tässä fotossa tiivistyy hyvin yhdistystoiminnan ylläpitämisen motivaatio. 

Kaikki muksut vaan ei tykkää hiihtämisestä.

Torstai oli suuri päivä. Alkuun oli mahdollisuus vielä viimeistellä aiemmat työt valmiiksi tai kokeilla maalitusseilla taulupohjien ja pöytien maalaamista. 

Kurssilla kerroimme myös, kuinka katutaiteen keinoja voi käyttää mielipiteensä ilmaisuun  sanomalehden yleisönosaston sijasta.

 ("EIKÄ"-sapluuna omista arkistoistani muutaman vuoden takaa)

Isoon saliin oli kurssin kruunuksi päätetty toteuttaa suuri yhteinen  maalaus. Teemaa oli mietitty pitkin kurssia ja lopulta maalattavaksi sanaksi päätettiin "MPH 09" joka siis oli lyhenne teemasta: "Malmin Palloiluhalli 09 HHR" Toteutukseen käytettävät kirjaimet valittiin äänestyksellä seinälle ripustetuista kurssilaisten luonnoksista.

Seinän äärellä lyijykynää kului luonnostellessa. Numerot sai luottotehtäväkseen päivän kokenein kurssilainen. Hienoa jälkeä kautta linjan! 

Foto: Tanja LPS

Alakerran luokkaan jäi vielä vetäjien terveiset seinälle, todisteeksi siitä että graffiti voi olla muutakin kuin suuria  kirjaimia ja värikkäitä hahmoja. Joskus voi jättää arvailtavaakin, kuten tekivät seuraavaksi puheenvuoronsa saavat kurssivetäjämme:

"Malmin graffitikurssista jäi erittäin positiivinen jälkimaku, mieleen tulvi paljon hyviä muistoja menneiltä vuosilta. Oma ensikosketukseni graffitiin tapahtui jokseenkin samoissa merkeissä kuin hiihtolomakurssilaisillakin, hieman yli kymmenvuotiaana kuvataideleirillä. Monen mutkan ja muutaman onnellisen sattuman kautta graffitista ja piirtämisestä jalostui lopulta unelmieni ammatti mainostoimistomaailmassa ja kiitollisena saamastani lahjasta hyppäsin mukaan Funk On Ry:n kelkkaan välittämään tietoa siitä uudelle sukupolvelle. Oli siis uskomattoman hienoa kokea kurssilaisten vilpittömän innostunut ja ennakkoluuloton asenne oppimiseen. Nuorten tekemistä seuratessani huomasin itsekin oppineeni uusia tyylejä ja ideoita. Nämä nuoret saavat vielä ihmeitä aikaan!"

-Henry-

”Kaikkein vaikuttavinta kurssilla oli 8-15-vuotiaiden lasten ja nuorten syvä keskittyminen kaikkeen tekemiseen, oli kyse piirroksien luonnostelusta, maalaamisesta tai esitelmien seuraamisesta ja niiden virittämästä keskustelusta. Näytti siltä ettei neljän päivän aikana kurssin osallistujat missään vaiheessa tai millään osa-alueella tinkineet tekemisen ja osallistumisen tarkkuudesta. Erityistä oli havaita, että kurssille osallistuvista oli puolet tyttöjä ja puolet poikia. Lisäksi kurssikyselyn mukaan oleellista oli tunnistaa, että kurssille osallistuttiin ylimääräisen vapaa-ajan vuoksi ja koska kurssi oli osallistujille ilmainen. Yhtä usein osallistujat olivat olleet jo aikaisemmin kiinnostuneita ”lajin” kokeilemisesta, ja nyt siihen tartuttiin kun kerran tarjoutui mahdollisuus. Kyselyn mukaan lähes kaikki osallistujat kertoivat oppineensa kurssilla uusia taitoja. Erityisesti ohjaajan näkökulmasta lämmittivät erään osallistujan terveiset: ”Kiitos kun olitte kärsivällisiä ja jaksoitte opettaa meitä. Pidin myös siitä, että kurssi oli vapaampi.” Kokonaisuudessa kurssista jäi tunnelmaksi seuraavaa: Kun lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita kuvataiteilusta, niin tekijöiden aika rientää tinkimättömällä ja intomielisellä siivellä läpi kaikkien uusien opittavien asioiden.”

-Mika-

Oli mahtavaa seurata vierestä kuinka lapset olivat aidosti innoissaan jostain mikä on itselleen niin tärkeää.

Oma kiinnostus graffiteja kohtaan vain lisääntyi kun sai olla esimerkkinä pienemmille ja aloitteleville taiteilijoille.. ihana tunne kun joku tulee kysymään neuvoa ja ohjeistusta. Lopuksi valmiita töitä katsellessa mieltä lämmittävää oli kuulla hyvää palautetta kurssista, eiks se mee niin että "totuus tulee lapsen suusta"?Kokonaisuudessaan kurssista jäi aivan mahtavat fiilikset, lasten innokkuus ja tekemisen meininki tarttui pakostakin ohjaajiin.

-Tanja-

Loppumetreillä puheenvuoron saa myös 09HHR:n edustaja, kun  Kaisa Niemisen kirjoittama juttu mm. graffitikurssin osallistujien ajatuksista on luettavissa tästä

Sen verran mukavasti ja tyylikkäästi homma sujui, että mikäli minä saisin päättää, se "hiihto"-liite loman edestä joutaisi Salppurin museoon Lahteen ja tilalle tulisi "Tee jotain uutta-loma". 

Kurssipalaute oli oikein mukavaa luettavaa, nuoret kiittivät kivasta kurssista ja harmittelivat että yhteinen aikamme loppui niin pian. Päällimmäiseksi itselleni jäi mieleen nuorten vilpitön yhteishenki ja into oppia uutta. Kirjoituksen päätteeksi siteeraan erästä pipopäistä nuorta herrasmiestä: 

"Eiks tänne vois jäädä yöks?"

Läppä tai ei, jotain yhteistä hienoa saavutettiin. 

Kiitos 10 000 lukijaa

Aloitin tän blogin pitämisen 22.10. 2012. Karvan päälle neljässä kuukaudessa lukukertoja on nyt ollut 52 kirjotuksella yhteensä 10 065 lukijaa. 

Kiitos vaan kaikille kovasti, ilmeisesti tälläinen tarinatuokiointi kiinnostelee.

Jotenkin suunnittelin etukäteen, että tota ohitettua tasalukua ois kiva juhlia jollain tosi mahtavalla postauksella. Sellaista nyt en ala säätämään, mutta laitetaan tarjolle ensimmäinen luonnos blogin nimestä vuodelta 2008 huhtikuulta, eli viiden vuoden takaa. Silloin se sanaleikki tuli mieleen jostain, piirsin luonnoksen ja jäi laatikon pohjalle, käyttöä vailla. Tohon aikaan ei ollut vielä edes Funk On ry:tä perustettu, eikä "Stop Töhryjä" lopetettu. 

Kun tässä saan kasattua lähipäivinä materiaalin läjään, niin kerron kuinka hiihtolomalla workshopattiin 4 päivää Malmin Palloiluhallilla ja opetettiin lapsille graffitia...viidessä vuodessa on onneksi tapahtunut kehitystä monessa suhteessa. 

Saa nähdä mitä sitten vuonna 2018...

Helsinki jäältä käsin: "Sea You" Lauttasaari

Käytiin sunnuntaina rouvan kanssa viettämässä laatuaikaa "tavallisten perheiden tapaan"; kävelyllä aurinkoisessa alkukevään säässä. Valittiin sellainen paikka, jossa ei olisi niin suurta ihmistungosta, kuin vaikka Kaivarin kävelyteillä tai Töölönlahdella. Siispä suunnattiin meren jäälle. Olihan jäällä muitakin kulkijoita, mutta ei ruuhkaksi asti. Raittiin ilman ja hyvän mielen lisäksi jäi muutakin käteen, sillä hyvä ystäväni Inspiraatio nimittäin tuli vastaan Lauttasaaren sillan alla. Mutta jätin Inspiksen rauhaan ja jatkoin päivän viettoa vaimon parissa.

Tänään maanantaina olisi pitänyt tehdä paljon: paperihommia on rästissä moneen suuntaan ja kouluunkin olisi pitänyt mennä, mutta jäin hoitamaan meilirumbaa ja lyhentämään "to do"-listaa. 

Aamumyslikippoa tyhjentäessä piirtelin puolihuolimattomasti mustekynällä noin kahden minuutin linjat huvikseni sanasta "Helsinki" sanomalehden etusivulle, samalla kun mietin erääseen tulevaan projektiin liittyviä kirjainmuotoja. Sälkkärit avatessani tajusin että keli on jopa eilistäkin parempi. Pari tuntia jaksoin säätää niitä "pakollisempia"... sitten se kiusaus voitti. Laitoin viestin Felt Fotografin Larille: 

-"Moi, onko kiirettä? Lähetkö messiin kuvaamaan, meen maalaan Larun sillan alle. About tunnin setti" 

Vastaus tuli pian: 

-"Koska?"

-"No vaikka 12.00"

-"AI TÄNÄÄN! No perskeles! Mennään vaan."

Eihän siinä sitten. Läppäri kiinni, kamat kasaan ja kiesin keula Lauttasaarta kohti. Sillan alustaa lähestyessämme Lari kysyi: 

"Kai tää jää kantaa noin kauas?" 

-"No tottakai, luota muhun." 

Onneksi luottamus on molemminpuolista. Eli kuvareppari kertokoon puolestaan:

Matkalla sillalle Lari kommentoi jalanjälkiä: "Kato joku on ulkoiluttanut pulua"

"Mitäs täs, duuniin matkalla"

Semmonen siit nyt tuli 

Rotsi auki?

Hah, no ei. Kunhan spedeilen.

Kaikki loppuu aikanaan ja jäljet oli tietysti korjattava. Ja kaunis (?) harmaa betoni sai "töhryt" pois pinnaltaan.

Kivaa oli, nenäkarvat kiittää aerosolikylvystä. Mä kiitän kivasta säästä ja luotettavasta valokuvaaja -ystävästäni. Hauska läppä on, että tutustuin Lariin Helsinki-Vantaan lentoasemalla ysärin puolivälissä, jolloin iLari oli tarjoilija ja mä kokkina  Fly Inn- ravintolassa. Mutta niistä ajoista joskus lisää...

Kohta se kesä alkaa taas olemaan tonteilla.

 Onneks.

Lenkkarikustomointia: case Malmi Vice

Kevät alkaa hiipiä maisemiin ja kiiltävää asfalttia silmällä pitäen prätkäjätkät ja jenkkiauto- harrastajat puunaavat menopelejään kesäkuntoon selkä hiessä ympäri maamme autotalleja. Ne kenellä ei välttämättä ole ajokorttia, mutta vauhdinhurma viehättää; rukkaavat fillareita tai rullalautoja tuoreempaan kuosiin. Nyt en kuitenkaan tarkoita mitään perus munamankeleita tai karvanoppa Corolla-porukoita... vaan niitä katuhärveleitä, joissa on rokkenrollia, kiiltävää kromia ja ehkä pari kuhmua siellä täällä.

Katukulttuuriin kuuluu osaltaan myös tyylikäs vaatetus. Täsmennyksenä jälleen, että en tarkoita mitään goretexeja, hugobosseja tai muitakaan automarketin tai ostoskeskuksen supertrendiuutuus härpäkkeitä.

Rokkiasenteeseen on aina kuulunut tietty yksilöllisyyden korostaminen. Miettikää vaikka Hanoi Rocksia, olisiko bändin menestys ja maine ollut samaa luokkaa, jos kaverit olisivat esiintyneet esim. Leviksen viisnollaykkösissä ja purjehduskengät jalassa, kuten valtaväestö silloin kasarilla kulki? Ei varmasti. Mutta kun Andy McCoy laittoi ompelukoneen surisemaan ja kustomoi bändille sellaisia kuteita, joita ei voinut ostaa mistään, oli paketti heti kiinnostavampi. Samaa asennetta löytyy eri alakulttuurigenreistä vaikka millä mitalla ja kun mietitään hip hop -kulttuuria niin ei taida sellaista vaatekappaletta olla, jota joku räppipää ei jossain vaiheessa olisi maalannut omanlaisekseen. Kiitollinen täytyy olla aiemmille sukupolville, jotka on keksineet, että vaatteisiinkin voi peinttailla.

Nyt puhutaan kustomoinnista. Ja vielä tarkemmin kenkäsellaisesta. Sain tehtäväksi toteuttaa kulttimainetta nauttivaan Skatemaniacs -porukkaan kuuluvan "managerin" tilaamat lenkkarit. Jos et tiedä mikä Skatemaniacs on, niin  SMC Hoodrats pitäisi jo kuulostaa tutummalta.

Kotiseuturakkaus on hieno asia, jota voi korostaa vaikka tatuoimalla postinumeron käsivarteen tai maalaamalla oman kaupunginosan nimen kenkään, kuten tällä kertaa kävi. Kun puhutaan Helsingin kaupunginosasta nimeltä Malmi, niin itselleni tulee mieleen juurikin SMC, Pablo Films sekä Malmi Vice. Hyvä ja aktiivinen kolmikko, joka on saanut paljon aikaan usealla rintamalla. Mikä parasta; kuitenkin kundit on vain vähän isommiksi kasvaneita lähiön räkänokkia jotka aiemmin kohelsivat Malmilla skeittilaudat kolisten.

Mennään vihdoin asian ytimeen.. Käsittelyyn tuli siis blancot Adidakset mallia Stan Smith, tai ihan tarkasti ottaen Stan Smith 2. 

Malmi Vice -logo tuo tietysti mieleen Don Johnsonin, Miamin uimarannat ja flamingot. Nopeasti miettien luultavasti alkuperäistä  tv-sarjan logoa suunniteltaessa on saattanut olla mielessä samat asiat.

Tilaaja toivoi simppeliä meininkiä, "ei taustoja eikä liian täyteen" eli jälleen less is more -ajatelumalli toimii sopivasti.

sisäsyrjät

ulkosyrjät

edestä

Lähtökohta siis oli neitseellisen valkoinen:

Ennen operaatiota

Jotain vastaavan tyyppistä tai ainakin alkeita tämän taitailun pariin on mahdollisuus kokeilla huomenna perjantaina Kannelmäen Nuorisotalolla josta tarkempi info alla:

Loppuun olen välillä linkitellyt musavideoita ja nyt jos koskaan se on suorastaan pakollista. Tässä tapauksessa se on oltava se kaikkein Legendaarisin orkesterin herkuista, jossa vilahtelee myös Malmi Vice-tarroja, AdduMalmi -paita liehuu ja tarinaa kerrotaan niin Malmilta kuin Kantsustakin.

Skatemaniacs/ LS57 skedeleffan intro

Hienoja miehiä.