Lumigraffiti 2012

No moi. Vaikka ei pitänyt mitään ilmoitella ennen uuttavuotta, niin suojasää sotki suunnitelmat. Kun kerran vihdoin tuli sellainen keli, että lumirakentaminen oli mahdollista niin piti poiketa Suvilahdessa. Oli yksi ajatuksenpoikanen mielessä, mutta se ei onnistunut kuten toivoin erinäisistä syistä johtuen. Joten piti soveltaa, kun kerran olin paikalle tullut ja se suojasää ei monesti kauaa kestä.

Niinpä värkkäsin pari eri versiota aiheesta Lumi-graffiti. Ensimmäinen versio on (kuten monesti nämä askarteluni ovat) tuttu ala-asteelta. Mutta ainahan se toimii; lunta seinään ja siinä se. Ongelmana tossa on, että kovin monimutkaista viritystä ei oikein kerkeä rakentamaan, kun märkä lumi on sen verran raskasta ettei se kauaa seinässä pysy.

Graffitiskenessä on muutamia klassikkoteemoja. Eräs niistä on "tiilitausta". Kirjaimellisesti tällä kertaa.

Poika varjoisalla kujalla? Pikemminkin setä Suvilahden seinustalla.

Toinen klassikkoteema graffaympyröissä on luonnollisesti "kaupunkitausta", eli kirjainten ja kaikenlaisten hahmojen takana siintävä, yleisimmin mustalla maalattu kaupunki-silhuetti. Tämän halusin nyt toteuttaa myös kirjaimellisesti, joten ei muutakun Kalasataman puolelle meren ääreen, lumilapio viuhumaan ja hanskat märiksi. Lumikirjaimia rakennellessa varsinkin E-kirjainten yläsakarat romahti sen verran useasti, että muutaman kerran oli lähellä ettei oma sisäinen HULKkini  tullut ja pomppinut aikaansaadut viritelmät murusiksi. Sain kuitenkin purtua hammasta sen verran, että lopulta ne hemmetin kirjaimet pysyi kasassa siedettävästi. Mietin kyllä rakennusvaiheessa, kuinka järjetöntä puuhaa: 38- vuotias perheenisä väsää lumisohjosta kirjaimia tapaninpäivä-iltana, kun muut perheenjäsenet syövät suklaata ja katsovat leffoja lämpimässä, jouluisessa rivitalokodissa.

Tällaista lopputulosta en lähtenyt hakemaan, mutta ehkä vielä joskus se korvienvälinen visio toteutuu kunhan tarpeeksi treenaa. 

Pitihän se poseerauskuvakin ottaa itselaukaisijalla, jotta jotain kokomääritystä kirjainten suhteen voi muodostella. 

Tälläista tänään, palataan paremmalla...

Joulukalenteri-bonus 24+1

No nyt on joulut juhlittu ja paluu arkeen odottaa kulman takana. Mutta koska vielä hetken aikaa rouvat ravaa välipäivä-alessa ja äijät paatuu kotosalla tai kapakassa, lykkään tilaajalahjana Joulukalenteriin bonus-luukun. Ja vaikka se bonus onkin, turha odotella mitään sätkäpaperikuvia.

Eli paluu Kalasatamaan oli eilen ajankohtainen, koska se lumisade loppui viimein. Parissa päivässä hiutaleita kertyi jopa 40 senttiä, sillä vaeltaessani kohti betonimöhkälettä kahlasin paikoitellen polvet lumessa. Mutta koska en tullut tänne säätä raportoimaan niin siirrytään fotoihin:

Halusin siis saada ne hiilikasojen viereiset puut mukaan kokonaisnäkymään ja sopivasti myös pilvenhattarat muodosteli jotain dramatisoivaa näkymää taustalle

Etuviistosta kuvattuna maalauksen taustan värisävyt näkyy suhteellisen hyvin, vaikka itseäni suuresti kiusaakin kokonaisuuden kannalta se, etten saanut koko betonipintaa maalattua. Olosuhteisiin nähden kuitenkin ihan ok.

Mutta se siitä ja palataan sohvankulmaan... Pari päivää vielä aikaa kaivaa napaa ja mussuttaa konvehtirasioita töllön ääressä tai lahjaksi saadun kirjan parissa. Näin aikoo tehdä kuulemma myös Joulupukki, joka lähetti kiitoskirjeen aattoillan apulaisille ja liitti mukaan kuvan omasta välipäivien vietostaan Korvatunturin saunan pukuhuoneesta. Ei muutakun mankka olalle ja virkapuku vinttikomeroon.

Vaeltavan Valkoparran videosuosituksena tähän loppuun kaupan päälle Konvehdinmussuttajien 

reipashenkinen matkakertomus kotimaan keikkamatkalta

http://www.youtube.com/watch?v=AYv3sYu6meI

Uudenvuoden aattona seuraavan kerran,

sii juu

Joulukalenteri 24

On hanget korkeat nietokset ja jouluaatto. Perille päästiin 24 erikoiskokeen jälkeen ja Ari Vatasen tapaan maalissa maitolasilla kippistelee Lumiukko. Tätä kirjoitettaessa on aikaa n. tunti siihen kun oma jouluni alkaa; siis siihen kun tv2:lta tulee klo.11.28 jokajouluinen The Snowman- animaatio. Ensi kerran tämä jouluntuoja näkyi suomen tv:ssä 1983 ja se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä.

Lumiukko on sellainen mestariteos, jota ilman ei joulua voi viettää. Se on käytännössä ankkuri lapsuudenkodin jouluihin ja niihin mukaviin tunnelmiin, joita Apilakadulla vietettiin kun me lapset asuimme vielä kotona. Pukin käytyä avasimme lahjoja kukin vuorollaan, jotta kaikki näkevät lahjan saajan ja antajan ilmeet kun monimutkaisesti paketoidut paketit ja vasemman käden käsialalla kirjoitetut pakettikortit hämäsivät antajan viimeiseen saakka. Sitä lapsuden fiilistä ei saa koskaan takaisin, mutta Lumiukon lentäessä taivaalla tv:ssä, voi hetken kuvitella olevansa vielä siellä sinisellä plyysisohvalla.

Koska olen kiitollisuudenvelassa herra Raymond Briggs:ille mukavista hetkistä, päätin kiittää osaamallani tavalla ja maalasin Lumiukon Kalasataman graffitialueelle jouluaaton ensimmäisinä tunteina klo. 23-03.30. 

Kopio

The Original

Valitettavasti tässä yöllä otetussa valokuvassa ei taustalla olevat Kalasataman puut tule esiin toivotulla tavalla, mutta päiväkuvassa näkyisi, kuinka ne muistuttavat hyvin alkuperäisessä leffassa olevia puita.

Tarkoitukseni oli tietysti käydä vielä ottamassa tähän kirjoitukseen se päiväkuvakin, mutta juuri nyt ulkona pyryttää niiiiiin rouheasti, että kuvasta tulisi vielä huonompi kuin yllä. Joten palataan siihen ehkä myöhemmin. Loppuun vielä pätkä elokuvasta youtube-linkkinä, tää on se kohta milloin Kalju maalari Riihimäeltä alkaa pyyhkiä silmäkulmiaan: 

http://www.youtube.com/watch?v=ubeVUnGQOIk

Ja koska joulukalenterimatkalla olen linkitellyt suomiräppiä muutaman kerran niin tässä yhteydessä linkkaan vielä kotimaisen version elokuvan tunnarista "Walking in the air".

Nyt kuitenkin skippaan sen tunnetumman, eli Nightwishin esityksen, sori vaan Tuomas Holopainen, mutta mielestäni Saara burnaa Tarjan sen verran tyylikkäästi, että tähän pääsee

Saara Aallon ja Linda Lampeniuksen esittämä kipale:

http://www.youtube.com/watch?v=BVsGE-6hAK0

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille

lapsenmielisille,

toivottaa Pete 38 v.

-

Joulukalenteri 23

Vähiin käy ennen kuin loppuu... Enää huominen jäljellä Joulukalenterista ja sitten päivitystahti onneksi laantuu. Viimeaikaisissa luukuissa on menty sen verran söpöilylinjalla, että nyt viikoittaisen Piparipäivityksen kunniaksi mennään taas pari askelta HendenVAARA -meiningin puolelle käymään.

Mitäpä siis tarvitaan kun lähdetään piparihommia tekemään? No taikinaa tottakai:

Hae ensin pari kiloa piparkakkutaikinaa kaupan pakastealtaasta, jos et jaksa itse tehdä ja osta pari pussia Amerikanpastilleja koristeeksi. Ranskanpastillitkin toimii. Laita taikina jääkaappiin sulamaan seuraavaa päivää varten.

Myöhemmin illalla, kun karkkihammasta alkaa kolottaa kinkunpaistamisen ohessa tai joulukortteja kirjoittaessa, tyhjennä pastillipussit kurkusta alas. Hanki seuraavana päivänä uudet karkit kaupasta ja tarkista onko piparkakkutaikina jo sulanut. Koska joulun alla olet kuitenkin niin kiireinen tekemään joulusiivousta ja paketoimaan lahjoja, ettet kerkeä paneutumaan piparin leivontaan, voit hyvillä (?) mielin palkita itsesi illemmalla niillä uudestaan ostetuilla koristelukarkeilla. Sulaneet piparitaikinat voit vaikka heittää roskiin. 

Tähän päivään piti siis tulla alunperin ihan toisenlainen päivitys, mutta erinäisistä tilanteista johtuen kaivelen arkistomateriaalia vuodelta 2010. Sitä hivenen rohkeempaa matskua siis...

Kyseisenä päivänä oli Helsingissä tarjolla ensin päivällä Joulumyyjäiset, jonka jälkeen pienet rauhallisen jouluiset puhemusiikki-iltamat otsikolla "Malmi Vice X-Mas Bash"

Tapahtumapaikkana toimi FredanTivoli -niminen ravitsemusliike entisen Vanha Maestro -humppaliiterin tiloissa.

Saimme muutaman kollegan kanssa kutsun tulla myymään käsitöitämme päivätapahtumaan ja tottakai se iltashow oli myös tsekattava. Kinkereiden pääesiintyjäksi kun oli ennustettu jo jonkin aikaa kaduilla supistu SMC Hoodrats -orkesteri.

Myyntipöydälle keräsin mukaan kaikenlaista kättentyötä paidoista pipoihin ja tauluista pipareihin.

Ja koska tänään on tosiaan se piparipäivitys Joulukalenterissa, niin niitähän löytyi 

myyntipöydältä monen tyylistä ja monen sävyistä: 

Piparitauluja tein rajallisen määrän, (joka tietysti joulun kunniaksi oli Kuusi kpl)

Pari myin, kolme lahjoitin Lähiöpukille lahjasäkkiin ja yhden pidin muistona itse.

 Lähiörotat heiluttivat parvekkeelta lähes kuninkaalliseen tyyliin?

Lavalle saapuessaan sai Rottalauma myös muutaman katsojan?

 Siitä meiningistä on jotain aistittavissa YouTuben kautta:

http://www.youtube.com/watch?v=w7It5ZY3xt0

Voin kertoo että kivaa oli. Kiitosta järjestäjille vieläkin.

Parit tuotteet tosiaan jäi myymättä jotka jäi omiin aarrekammioihin. Niihin lukeutuu Kommando-tonttulakki, joita on maailmassa 2 kpl. Toisen myin, toisen seivasin:

Sen voimin pusipusi, huomenna viimeinen luukku jossa taas ihan muuta

Joulukalenteri 22

Jouluviikonloppu alkoi, :

- koulujen joulujuhlat käytynä,

- todistukset kourassa, 

- pikkujoulut ohitse, 

- kinkut uunissa, 

- lahjat hankittu,

- auto pakattu, 

- lomille lomps...

Tälläisiä statuspäivityksiähän Naamari on juuri nyt pullollaan.  Kiva että jengi pääsee arkirutiineista hengähtämään hetkeksi omaan rauhaan kotiin, mökille, mummulle, laivalle, etelään, mihin vaan.

Mutta;

kun toiset starttaa lomailun, niin joillain duunit vasta alkaa... 

Kuten kolmosluukussa tarinoin, niin pukkikeikkailua on kuulunut sukumme työhistoriaan useammassakin polvessa. Siksi tänä jouluna kaivetaan taas valkoparta naftaliinista ja vedetään punanuttu niskaan. Pikkujäbä hoitaa tonttuilun ja allekirjoittanut ottaa pukin roolin.

Perheen 12-vuotias ehdotti tällä kertaa tällaista joulunviettoa ja mikäs siinä, napataan perheen äiti pakoauton kuskiksi ja lähdetään kiertämään koteja.

Jos Teille ei vielä ole tulossa, muutama paikka saattaa sopia yhä kalenteriin. Koodaa korvatunturille: hende4 at gmail.com niin sihteeritonttu tarkistaa aikataulut.

Mutta aattoon on vielä aikaa, joten vielä on aikaa paketointiin, kuusenhakuun, vihdan tekoon, ja muuhun puuhasteluun. Olkaa kiltisti, tontut on yhä liikkeellä

Joulukalenteri 21

Eilen koulusta palatessa tein lähes argeologisen löydön. En kuitenkaan halunnut lähteä repostelemaan satumaisella bongauksella pitkin tiedotusvälineitä ja pilata kohteen talviunta. Mutta koska tätä mun tarinointia lukee vain hyvät tyypit, niin teille voin paljastaa jos lupaatte jättää nallen rauhaan...

Pesäkolo

"Nähdään keväällä"

Jos jollekulle ei aukea, mistä on kyse, niin tämän kuvan pitäisi jo soittaa kelloja:

Yläpuolella on tietysti originaali Nalle Puh a.k.a. "Mr. Sanders" pesäkolonsa edustalla. 

Voimmekin siis miettiä: 

"Mitä ihmettä A.A.Milne on tehnyt itä-Helsingissä? 

Koska se täällä on käynyt?

Onko tällä jotain yhteyttä toiseen Laajasalolaiseen suuruuteen Tipa Hiihtopipoon?"

Tätä mysteeriä voimme miettiä viikonlopun ajan, jos maailmanlopulta tai jouluostoksilta kerkeätte. Spekuloimisen taustamusiikiksi voitte laittaa Hiihtopipo & Kavallus- parivaljakon Jouluräppi mixauksen oheisesta linkistä:

http://www.mixcloud.com/hiihtopipokavallusrap/hiihtopipo-presents-christmas-in-the-hood-mixtape/

Jos akuutti puhemusiikki from the ghetto ei ole se suurin intohimosi, niin hyviä ja funkkaavia vaihtoehtojakin on pari erilaista:

http://www.mixcloud.com/tipa1/gettin-down-fo-christmas/

http://www.mixcloud.com/tipa1/gettin-down-fo-christmas-volume-ii/

Taas aloitettiin söpösti ja päädyttiin räppiin. Höh. Huomenna jotain muuta, lupaan.

Joulukalenteri 20

Nyt on tullut sen verran paljon tarinoitua piirroksista ja maalauksista, että jotain muuta väliin. Tämä menee taas nuorisourheilun puolelle, eli luukun aiheena kustomoidut luistimet.

Jälleen oli projektina kehittää joku semisti hassutteleva, mutta kuitenkin mielellään kehittävä joululahja kummitytölle. Siihen saumaan sopi hyvin kaunoluistimet, joita nykyisin saa toki useamman värisinä ja aika söpöinäkin. Mutta halusin lähteä klassisesta valkoisesta liikkeelle, avainsanana nimenomaan se Söpö.

Siispä kävin hankkimassa neitiskrinnarit urheilupuodista, kengäännauhaa edesmenneestä hip hop-vaateliikkeestä ja sitten maalikaupan kautta kotiin. Luonnostelut olin toki tehnyt etukäteen joten itse maalaus ei aiheuttanut suurta päänvaivaa, ajattelin että tällaisessa kohteessa se klassinen "less is more" on hyvä ohjenuora.

Sen verran jäi kuitenkin kiinnostusta terällä varustettuihin kenkiin, että koska hokkareita kuluu kahden parin vuositahtia (toiset ulkojäillä, toiset hallissa) meidän perheen kiekkohirmullakin, niin halusin testata josko niistä perusputkista saisi vähän rokkaavammat. 

Kyllä sai:

CCM:t sai petomaisen ilmeensä kirpputorilta eurolla ostetun leopardihameen kankaasta ja koska niistä tuli sen verran viileä lopputulos, oli kuvakin otettava pakastimessa. 

Luistimet on yhä tallella muistona, koska sen verran hyvät muistot jäi tuosta luistinparista. Vastustajissa ne herättivät reaktioita hämmästelystä naurahduksiin ja oman joukkueen keskuudessa eritoten tuli monet hyvät naurut. Eikä ollut muutenkaan turhat kapistukset, maaleja, syöttöjä sekä jäähyjä tuo pari kerkesi nähdä ehkä enemmänkin kuin aiemmat ja myöhemmät putket.

Pienenpieni hipidihoppi-läppäkin noihin liittyy: koetin kepillä jäätä ja tarjosin Monspin Kepelle diiliä, jossa olisin tehnyt kiekkoräpistään tunnetulle JVG:lle samantyyppiset hokkarit esim. yleisökilpailun palkinnoksi tms. käyttöön. Pyysin palkkioksi duunista bändin pelipaitoja itselleni ja kiekkohirmulle, mutta se diili jäi syntymättä, valitettavasti.

On kyllä muuten kumma juttu, että lähdin kirjoittamaan pikkutytön söpöstä joululahjasta ja lopulta päädyin isojen miesten kiekkotreeneissä hiestyviin pelipaitoihin ja vielä suomiräppiäkin käsiteltiin matkan varrella. 

huh huh.

Joulukalenteri 19

Eilisessä luukussa oli puhetta veljestäni. Se kaveri kävi junnuvuosina kuvataidekoulua Riihimäellä. Saman ikäisenä itse luin Mustanaamioita ja kävin sirkuskerhossa. Toki piirtelinkin mutta en johdetusti. Ja siihen aikaan kun broidi opetteli taidekuvioita, olin jo yläasteella kikkailemassa ihan muita juttuja...

Veli toi tyylikkäitä akryyliväriduuneja näytille kotiin ja kun mutsikin oli harjaantunut öljyvärimaalari, niin ajattelin että ehkä joskus voisi testata noita pensselihommiakin. Kun ottaa huomioon että veljen kuviskouluaika oli kasarin lopulla, niin aika kauan meni ennenkuin lopulta tartuin siihen siveltimeen. Vuosi oli 2005.

Vuotta myöhemmin menin jopa kesällä muutaman päivän akryylimaalauskurssille HEO -kansanopistoon Kallioon. Kurssilla oli muistaakseni parikymmentä osallistujaa, joiden keski-ikä n. 50 v. Muita miehiä oli yksi. Opettaja.
Kun ensimmäisellä tunnilla jokainen kertoi itsestään jotain taustaa ja maalauskokemuksia, oli mieleenpainuva näky, kun kukkamekkoisten armeija etupenkeissä kääntyi katsomaan takarivin kaljupäistä partaleukaa, joka kertoi maalanneensa graffiteja.
Kesäkurssi oli ja meni, aika paljon maalailin itsekseni, kun paikan tekemiselleen sai vapaasti valita. Siellä pensselöin mm. jo aiemmin postaamani Idolina Paris Hillton- maalauksen.

Tänä keväänä pyrin opiskelemaan samaiseen kouluun graafisen suunnittelun linjalle. Ei käynyt onkeen ja niinpä opiskelen nyt muualla. Mutta syksyllä tuli yhteydenotto koululta ja he kaipasivat graffitikurssille vetäjiä. Mikäs siinä, olihan se omalla tavallaan "voitto kotiin"- tyylinen tapaus. Otin  parin kollegan kanssa haasteen vastaan ja loppu hyvin kaikki hyvin. Pari päivää teoriaa ja viimeisenä päivänä opiskelijat maalasivat koulurakennuksen porttikongissa vanereita. Laura Gren fotasi finaalin: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.380600888694901.93528.189318724489786&type=1&l=086874ec9b

Rakennuksen sisäpiha on tosi valokuvauksellinen, enkä opastuksen ohessa malttanut ihan puhtain sormin olla... kelmu oli viritettävä ja napattava tilanteeseen sopiva kuva:

Tonttu se siellä hiippailee kohti tikapuita, kovin on tyhjä lahjasäkki, vai oisko siellä sittenkin muutama tukevampi risu sisällä?

Mukava juttu oli kaikkiaan; kiitti vaan vielä kurssilaisille ja Raimolle jos tän näette.

Joulukalenteri 18

Lähimmäisilleenhän sitä haluaa aina tarjota jotain hyvää ja mukavaa. Lahjoja hankkiessa voi olla edessä tilanne, ettei tiedä mitä antaisi kellekin. Monesti olen koettanut toteuttaa sellaista muistamista, jota ei kaupasta saa. Yleensä se tarkoittaa että olen väkertänyt jonkun taulun tai muun käsin kustomoidun virityksen, jota antaessa on tullut joskus myös hyvät naurut saajalta.

Omalla kohdalla tuli vastaan muutama vuosi sitten sellainen tilanne, että pystyin muistamaan veljeäni jouluna tilanteeseen sopivalla taululla. Velipoika on rakentanut uraansa kaupan alalla tyvestä nousten ja pikkuhiljaa kiiveten, sisukas kaveri kun on. Vuosien varrella hän on ollut useamman vuoden marketpäällikkönä äs-ryhmässä muutamassa kohteessa ja ahersi päivittäin kirjaimellisesti kaikenmaailman elintarvikkeiden parissa. Siinä työn lomassa kahviakin kului varmasti litratolkulla.

            Joten vanha kunnon "tuttu logo-uusi sisältö"- taktiikka toi tällaisen lopputuloksen:

Paulig JUHLA MOKKA -> Päällikkö JUHA ROKKAA

Sitä en tiedä tarkalleen, kuinka seinätaulu vaikutti työilmapiiriin, mutta kyllä siitä varmasti jotain jutunjuurta on revitty. Sittemmin kun broidi siirtyi kirjoituspöytähommiin, löysi taulukin uuden sijoituspaikan, kotikeittiön seinältä.

Koetin löytää loppuun jotain kahvihenkistä biisiä youtubesta, 

mutta vastaan tulikin tällainen Aamulehti ja kahvia -niminen pätkä. 

Eipä siinä, sopii teemaan koska Juha mielellään käy vaeltamassa

 ja Karhunkierroksellakin poikettiin muutama vuosi sitten faija mukana. Reissu oli muuten mukava, mutta itse olisin kaivannut vanhana sirkuskoululaisena vaellusreitille yksipyöräistä fillaria talsimisen sijaan.

Myöhemmin otin asiasta selvää huvikseni ja hämmästyksekseni joku oli jo tehnyt sen vuonna 2006. Sirkusfillarilla tunturissa rinkka selässä: aika kova juttu

Joulukalenteri 17

Lauantain Helsingin Sanomissa oli juttua heikoista jäistä ja pilkkimisestä. Niistä saa luukku 17 aiheensa, koska jouluna myös kalaa kovasti syödään.

Tapauksen tausta perustuu taas kilpailuun, kuluvan vuoden tammikuussa oli Hesarin NYT-liitteellä kilpailu jossa kisattiin lehden Ystävänpäivä-numeron kannen tekemisestä: http://nyt.fi/20120116-ystaevaenpaeivae-nyt-kaipaa-apuasi-kirjoita-rakkauskirje-suunnittele-kansi/

Nyt en todellakaan muista kuka tai mikä kilpailun voitti, mutta omassa työssäni lähdin nimenomaan pilkki-teemalla liikkeelle. Sanaleikki-tyylisesti sijoitin terävintä artistikärkeä edustavan Chisun ja Kissakalan samaan kuvaan. Ai miksikö? No, koska maassamme on joissakin piireissä tapana kutsua itsepintaisesti Ridgeä Ridgeksi ja Brookea Brookeksi, sekä Chisua Kisuksi. (Sori vaan mr. Jernström )

En tiedä kuinka aktiivinen jäältäkalastaja Chisu on, mutta ystävänpäivänähän tietysti osoitetaan ystävyyttä ja siksi ajattelin, että mikäli sankarittaremme lähtisi pilkkimistä harrastamaan, saattaisi se reikä jäässä hyvinkin olla naisellisen herttainen sydän, tavallisen tylsän pyöreän aukon sijaan. Sananokkeluus-yrityksen lisäksi kalastettavan kohteen lajiin vaikutti toki myös se, että jos olisin piirtänyt jään alle esim. hauen tai silakan, ei kiinnostavuus olisi yhtään samaa luokkaa, ennemminkin artistia halventavaa. Mutta  Kissakala a.k.a. Merikissa on vähän haastavampi kaveri... Wikipediasta lainaten: "Haavoitettuna ja ärsytettynä kissakala käyttäytyy erittäin aggressiivisesti hyökäten kaiken lähellä olevan kimppuun."  Samahan pätee myös kaikenmaailman yli-innokkaiden stalkereiden käytökseen.

Mutta tässä kuvassa se syvyyksien veijari näyttäytyy kaikkea muuta kuin vaarallisena, koska on niiiiin syvästi ihastunut  Chisuun, että koettaa ilmaista tunteitaan sydämenmuotoisin ilmakuplin tähdellemme:

Valkoiset neliöt piti työssä jättää tyhjäksi NYT:n logoja varten, joten ne eivät kuulu sinänsä työn sisältöön. Erikseen täytyy mainita jään pintana toimiva rypistetty ja väritetty leivinpaperi, vaikka se ei valokuvassa samalta näytäkään kuin livenä. Väritykseen käytin puuvärejä, liituja,tusseja sekä vesivärejä.

Loppuun vielä teemaan sopien se paras ja ihastuttavin heikkojen jäiden varoitus ikinä: Pikku Kakkosesta tuttu Camilla Mickwitzin "Varokaa heikkoa jäätä"

Suosittelen noudattamaan kehoitusta, kysykää vaikka Janne "Pijall" Hyttiseltä: kuinka jää voi pettää alta

Joulukalenteri 16

Näin joulun alla on pikkuleipäsesonki huipussaan ja siitä syystä tähänkin blogiin on päässyt muodostumaan perinne: viikonloppuisin piparipäivitys. Ensin oli se Basson pipari boombox, sitten Havukosken maalattu piparkakku-ukko ja viikon päästä tulee jotain muuta. Mutta sitä ennen mennään jääkiekon pariin, koska Suomen maajoukkueessa on tullut tutuksi eräs EVU:n kasvatti, jonka pelinumerona on ollut tämän päivämäärän mukaisesti nro. 16

Eli Myyrmäen Jäähallilla on vuositain EVU:n isännöimä junnukiekkoturnaus: http://www.hopeakiekko.net/ joka pari vuotta sitten oli nollanollien järjestämänä. Hauskat kisat vaikka mestaruus menikin meidän kundeilta sivu suun. 

Kisakahvioon tarvittiin myyntituotteita ja koska mokkapalat ja pizzaslicet on parhaat myyntiartikkelit, niitä on kaikissa turnauksissa aina. Mutta tietysti kun on kysyntää, pitää olla myös tarjontaa. Itse kuitenkin päätin toimitaa myyntiin vähän erilaisia kahvikupillisen kavereita. Joukkueellisen piparipelureita: 

Neljä hyökkäysketjua, kolme pakkiparia. 

Tässä joukkue vielä oli pukuhuoneessa vaatturia venttaamassa.

Sinänsäkin turnauksessa oli mieleenpainuva tilanne, että finaalimatsiin oli itselleni merkitty toimitsijavuoro. Yleensä vastaavissa tilanteissa pyrin säätämään itseni jäähyvahdiksi jolloin toisella kädellä toimin musavastaavana. Mutta silloin kuulutuspenkki oli ainoa jäljellä ollut vaihtoehto, joten ei muuta kun Mertaranta mielessä kuuluttamaan loppuottelua. Kivasti se lopulta sujui vaikka ei varmasti totuttujen kaavojen mukainen selostelu ollutkaan. Mutta tulipa sekin koettua.

Joulukalenteri 15

Lauantain luukku sisältää lumituiskua ja suihkemaalausta. Taas.

Ystäväni Mika on tehnyt kuluvan vuoden aikana sosiologian pro gradu-opinnäytetyötään varten suuren urakan. Hän selvitti haastattelujen  perusteella graffitikulttuurin ikäjakaumaa sekä ylipäänsä maalaajien motiiveja ja ajatuksia itsellenikin niin tärkeästä aiheesta. Asiasta jo pariin kertaan Kiasmassakin luennoinut Mika soitti alkuviikosta ja kertoi että seuraavana päivänä olisi tarvetta maalarille, kun Helsingin Sanomien  toimittaja haastattelee häntä tutkimuksensa johdosta graffitiseinien äärellä.
Koska maalaaminen kiinnostaa aina, niin tottakai lupauduin auttamaan miestä mäessä. Niinpä skippasin koulun iltapäivätunnit ja lähdin lumituiskuun palelemaan. Siinä Suvilahden kinosten keskellä maalatessa spekuloimme D-Sedän kanssa, että ei oikeastaan parempaa ajankäyttöä olekaan. Ja talvella maalaukset säilyvät pidempään, kun pakkanen harventaa joidenkin suihkemaalareiden aktiivisuutta.

Mikan ja meidän muiden jutustelua voit lukea tarkemmin päivän Hesarista, sivut A3 ja A15. Jutun kirjoitti Pauliina Grönholm ja lehtikuvat otti Kai Sinervo. Nettiartikkelin näet tästä: http://www.hs.fi/paivanlehti/15122012/kaupunki/Graffiteja+maalaavat+nyt+myös+aikuiset+miehet/a1355461682822


Tässä muutama foto lopputuloksesta oman kamerani tallentamana:

Jos ihmettelette joulukuusen rakennetta, selvitykseksi kerrottakoon, että se kuvaa suomen graffitin historiaa aikajanallisesti: 

- 1980 -luvulla, jolloin graffitia alkoi pinnoille ilmestymään, se oli uutta, hienoa ja hyväksyttyä. 

-1990 luvun puolivälin jälkeen alkoi kuiva kausi erilaisten töhrykampanjoiden ansiosta, joka kesti Suvilahden maalausseinän avaamiseen saakka. 

- 2009 lähtien joulukuusen oksisto on jälleen voimistunut ja koristeiden painosta latvakin jo taipuu, kun maalauspaikkoja alkaa olemaan mukavan kattavasti useissa kaupungeissa.

 Mikä parasta, jos ja kun vanhoja seiniä poistuu, tulee uusia tilalle. Näinhän tapahtui esim. Hyvinkäällä. Lähivuosina nähdään kuinka skene etenee kun Kalasataman satoja metrejä pitkät aidat poistuvat asuinrakennusten tieltä ja uusia maalauspaikkoja aukeaa eri puolilla Helsinkiä.

Joulukalenteri 14

Bäk tu poustkaards...

Aiemmin jo kirjottelin joulukorteista ja niihin liityvistä kilpailuista. Nyt palaan siihen sen verran, että  kuten kaikessa, myös korttivärkkäämisessä harjoitus yleensä auttaa. Pari korttia on edennyt painokoneisiin asti, mutta jos sitten joskus 10 vuoden päästä kehittyisi niin hyväksi että kortteja pääsisi myyntiinkin saakka.


Ensimmäisen joulukorttini piirsin vuonna 1991 ja kun sitä nyt katsoo niin onhan se aika kömpelö. Idea ihan suht jees, mutta paljon korjattavaakin olisi. Todennäköisesti sillä 17-vuotiaalla "korttitaiteilijalla" oli kiire jonnekin muualle tekemään jotain muuta.

Tilaajana Riihimäen Palloseura. Fudisjengi oli muutamaa korttia vailla ja meidän perheen oikeampi taiteilija, äitini Tuula Nieminen sai tehtäväkseen piirtää ne. Mutsi antoi pojalle porkkanaa ja sain toteuttaa tuon kappaleen. Kuvassa koetin tuoda esille Riihimäen mainetta lasinpuhalluskaupunkina (tontun puhaltaessa lasista joulukuusenkoristetta) sekä tilaajaa, eli jalkapallojoukkuetta. Hyvä yritys mutta aika köpö.

Ylläoleva tekele ei varsinaisesti ole joulukortti, mutta aiheensa ja rujoutensa takia otin mukaan tähän sakkiin. Tämän "pikkujoulu- flaijerin" tein entisen työpaikan yövuorossa paint-ohjelmalla erään yhteisön pikkujouluja varten, noin vuonna 2007 luultavasti.

Seuraavakin on rakennettu samoilla spekseillä:

 yövuoro Helsinki-Vantaalla, vuosi ehkä 2008, paint-ohjelmalla

Vuonna 2009 oli  Mannerheimin Lastensuojeluliitolla kilpailu joulukortin suunnittelusta. Sinne lähti korttiluonnos, jossa pukki oli vaihtanut poron lentokoneeseen, mutta  kone oli Petterin henkeen kustomoitu. Tusseilla tehty, paitsi taustan sinitaivas (joka ei juurikaan näy kuvassa). Taivaan pensselöin veriväreillä. Kilpailussa ei sijoitusta.

Pari vuotta sitten oli aktiivisena myös Jenmir lastenvaatefirma jolle suunnittelin nipun vaateprinttejä eläinhahmoista. Ehdotin johdolle myös samasta aihepiiristä joulukorttien (yksi malli yllä) ja mahdollisesti palapelien ottamista repertuaariin, mutta ajatus jäi toteutumatta. Joitain malliston potkupukuja ja yövaatteita on vielä myynnissä täällä, mutta se ei siis ole minun bisnekseni. Omat palkkioni olen jo kuitannut.

Tässä sitten tämän vuoden kisaduuni sinne Lions Clubin kisaan.Puuvärit ja tussi, piirretty Synapsiassa. Tähän olen itse melko tyytyväinen, varmaan siksi että se on tuorein näistä.  Mites sen kisan suhteen: tuttu juttu; ei voittoa.

Loppuun vielä bonus yllätyssektori, jonka huomasin muistaakseni Postin ilmaisjakelulehdestä.

Näyttelijänä paremmin tunnettu Tuija Piepponen  tekee yllätyksekseni myös kuvituksia. Ja kun kerran 65-vuotias näyttelijätär on näemmä piirtänyt graffitihenkisen skeittarijoulukortin, on se mielestäni mielenkiintoista ja hauskaa. 

"Merry Christmas Joulu"

Jos Tuija luet tämän, ota yhteyttä niin vien sut vaikkapa Suvilahteen graffiteja maalaamaan ;)

Joulukalenteri 13

Hejsan allesamma!

Här kommer inte Pippi Långstrump, men vem är det här?

Tänään vietetään tietysti perinteisessä Partiolaisten kalenterissa Lucian päivää. Siksi Peinttaajankin kalenterissa tätä teemaa piti versioida...

Lucia-neito  tuo tunnetusti valoa pimeyteen; tässä teille vähän poikkeuksellisempi "valon tuoja:

Mutta onhan noi kynttilät vähän neitimäinen aihepiiri, joten tässä teille skidi stidijuttu liekeistä ja leikeistä:

 Omalla kohdalla tulitikkuleikit loppui suunnilleen neljännellä luokalla siihen kohtaan, kun meinasi poikamaisen kikkailun oheistuoteksena palaa Riihimäen urheilupuiston maat ja mannut, kun päätettiin kokeilla miten "Molotowin cocktail" toimii. Taisteluparina oli kai Pekkasen Jyri tai Saarisen Henkka. Raivoisasti havuilla huiskimalla ja nurmea polkemalla saatiin kuitenkin liekit tukahdutettua. Kun tuli oli saatu sammutettua, niin poistuessamme paikalta vastaan ajoi poliisiauto ja kymmenvuotiaiden varmuudella olimme vakuuttuneita, että meidän tulishown takia se maija tuli uimalanmäelle. 

Yleensä Lucia- mielikuvaan yhdistyy blondi tukka ja valkoinen kaapu. Tätä kaavaa rikkoo onneksi muutkin kuin kalju seinämaalari.

Johanna Kokkila oli ehdolla tämän vuoden Lucia kilpailussa numerolla 10, muttei voittanut titteliä.

Viime vuoden sankarittarella kuitenkin oli tummempi tukka, kun Nora Peltola voitti.

"Tässä ois tätä valonlähdettä nyt roppakaupalla, minnekäs sijoitetaan?"

Mutta Molotow on muutakin kuin polttopullo. Se on myös spraymaalivalmistaja Beltonin tuotemerkki. Työvälineenä varsin mukava, mutta näissä graffitijutuissa ylipäänsä pätee se sama vanha sananlasku kuin tulenkin kanssa "Hyvä renki, mutta huono isäntä."

Foto: Lari Järnefelt /www.feltfotografi.fi 

Tämän luukun materiaaleja voit hankkia:

- kynttilät marketista

- bensa ruohonleikkurista

- Molotowit Geezers the Shopista

Joulukalenteri 12

Tänään se vihdoin on: 121212. Kauan siitä päivämäärästä on paasattu vaikka missä formaateissa ja kaikenlaista säätöä on luvassa ympäri maailmaa tuon numerojonon takia. Kiva niin, sillä hauskaahan se on että koko maapallo juhlii mun vaimon syntymäpäivää. Mutta meillä kun ei olla niin materian perään, niin mahdolliset lahjoitukset voi osoittaa vaikka Björn Wahlroosin hyväksi, että se kaveri saisi hankittua partakoneen ylähuulensa niittämistä varten ;)

No joo, mutta asiaan. Vaimolla siis on synttärit. Vuosia tulee 12+12+12= 36, ei hullumpi läppä tällä päivämäärällä. Sammutetaan siis lamput ja fiilistellään sen kunniaksi:

Tällä päässee tunnelmaan. Koo, niinkuin Kaksitoista...tai Kulta, tai KolkytKuus. 

Jos oikeen tarkkaan katsoo, niin joku ei täsmää?

Niin. Kynttilöitä on kolkytviis, koska foto on viime vuodelta. Mutta tämä kuva pelastaa tilanteen:

Miten niin? No koska siinä valkeita on 36. Ne kolkytviis tuikkua, sekä Elämäni Valo. 

Vähän yliromanttista sanailua ehkä, mutta niin se vaan on että vaikka välillä vähän tuuli puhaltaa, niin oikea liekki se on ja pysyy.

Tätähän täytyy tottakai juhlia : alkuun anoppi tarjoaa sapuskat ja sen jälkeen todennäköisesti Siltaseen.

                                             Super Jannen kysymys kertoo syyn tähän:

                                               "-Missä olit 12.12.12 klo 21.12?"

"-Siltasessa todistamassa kauniin kappaleen ja videon yhteiseloa valkokankaalla ja Super Jannen jousi-kvartetin vahvistamaa akustista keikkaa."

                                    Super Jannen "Viivy"-musiikkivideon ensi-esitys ja keikka

                                                 Vaimoa onnitellen, Jannea suositellen.

                                                                           -Pete-

Joulukalenteri 11

Pari viimeistä päivää on mennyt niin tiukasti spraymaalin höyryissä, että vaihdetaan se kourassa höyryävä esine maalipurkista kahvikuppiin. Kuppi mokkaa kurkusta lämmittää hyvin pakkasessa.

Perheessämme harrastetaan toki muutakin nuorisokulttuuria kuin vain "Bronxin perinteistä". Junioriurheilu Ville Peltosen ja Ruudun veljesten jalanjäljissä Myyrmäen Jäähallilla on vienyt aikaa muutaman tuhat tiimalasillista vuosien varrella. Palkkiona siitä ajasta on kertynyt nippu metallia pikkusällin kirjahyllyyn ja jykevät reidet. Nuorisourheilu on siitä mukavaa puuhaa että jos aikataulut aikuisten maailmasta suinkin antaa myöten, on hauska puuhailla ja jeesailla joukkuejutuissa.

Junnuhommissa on tärkeänä osana erilaiset turnaukset ja vapaaehtoistoiminta; siivoustalkoot, arpajaiset, kahvimyynti, kirpputorivalvonta jne. Siihen liittyy tämän päivän fotosatsi. Eli Lumiukon tähdittämä kahvimainos:

Joskus materiaalit valikoituvat siitä, mitä on saatavilla. Valkoisen paperin ja värikartonkien lisäksi tässä on lumihanki vessapaperista, kaulahuivi tiskirätistä sekä silinteri jätesäkistä.

Mainoksen esikuvana ikimainio tehotiimi "Hinku ja Vinku", jouluruuhkiinkin sopivassa pätkässä  kaupungin kiire

Heikki Partasen  luoma "Käytöskukka"-nimellä tunnettu sarja tuli tutuksi Pikku Kakkosesta silloin joskus ajat sitten ja samankaltaista toteutustekniikkaa on myöhemmin imitoitu mm. South Park-sarjassa, joka tosin onkin tietokoneella luotu. Heikki varmasti aikoinaan repi ja leikkasi + liimasi paperit ja kartongit. Samasta sarjasta on tuttu myös Suursyömäri-hahmo, johon ehkä palaamme myöhemmin...