Lumiukko on sellainen mestariteos, jota ilman ei joulua voi viettää. Se on käytännössä ankkuri lapsuudenkodin jouluihin ja niihin mukaviin tunnelmiin, joita Apilakadulla vietettiin kun me lapset asuimme vielä kotona. Pukin käytyä avasimme lahjoja kukin vuorollaan, jotta kaikki näkevät lahjan saajan ja antajan ilmeet kun monimutkaisesti paketoidut paketit ja vasemman käden käsialalla kirjoitetut pakettikortit hämäsivät antajan viimeiseen saakka. Sitä lapsuden fiilistä ei saa koskaan takaisin, mutta Lumiukon lentäessä taivaalla tv:ssä, voi hetken kuvitella olevansa vielä siellä sinisellä plyysisohvalla.
Koska olen kiitollisuudenvelassa herra Raymond Briggs:ille mukavista hetkistä, päätin kiittää osaamallani tavalla ja maalasin Lumiukon Kalasataman graffitialueelle jouluaaton ensimmäisinä tunteina klo. 23-03.30.
 |
| Kopio |
 |
| The Original |
Valitettavasti tässä yöllä otetussa valokuvassa ei taustalla olevat Kalasataman puut tule esiin toivotulla tavalla, mutta päiväkuvassa näkyisi, kuinka ne muistuttavat hyvin alkuperäisessä leffassa olevia puita.
Tarkoitukseni oli tietysti käydä vielä ottamassa tähän kirjoitukseen se päiväkuvakin, mutta juuri nyt ulkona pyryttää niiiiiin rouheasti, että kuvasta tulisi vielä huonompi kuin yllä. Joten palataan siihen ehkä myöhemmin. Loppuun vielä pätkä elokuvasta youtube-linkkinä, tää on se kohta milloin Kalju maalari Riihimäeltä alkaa pyyhkiä silmäkulmiaan:
Ja koska joulukalenterimatkalla olen linkitellyt suomiräppiä muutaman kerran niin tässä yhteydessä linkkaan vielä kotimaisen version elokuvan tunnarista "Walking in the air".
Nyt kuitenkin skippaan sen tunnetumman, eli Nightwishin esityksen, sori vaan Tuomas Holopainen, mutta mielestäni Saara burnaa Tarjan sen verran tyylikkäästi, että tähän pääsee
Saara Aallon ja Linda Lampeniuksen esittämä kipale:
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille
lapsenmielisille,
toivottaa Pete 38 v.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti