Lähimmäisilleenhän sitä haluaa aina tarjota jotain hyvää ja mukavaa. Lahjoja hankkiessa voi olla edessä tilanne, ettei tiedä mitä antaisi kellekin. Monesti olen koettanut toteuttaa sellaista muistamista, jota ei kaupasta saa. Yleensä se tarkoittaa että olen väkertänyt jonkun taulun tai muun käsin kustomoidun virityksen, jota antaessa on tullut joskus myös hyvät naurut saajalta.
Omalla kohdalla tuli vastaan muutama vuosi sitten sellainen tilanne, että pystyin muistamaan veljeäni jouluna tilanteeseen sopivalla taululla. Velipoika on rakentanut uraansa kaupan alalla tyvestä nousten ja pikkuhiljaa kiiveten, sisukas kaveri kun on. Vuosien varrella hän on ollut useamman vuoden marketpäällikkönä äs-ryhmässä muutamassa kohteessa ja ahersi päivittäin kirjaimellisesti kaikenmaailman elintarvikkeiden parissa. Siinä työn lomassa kahviakin kului varmasti litratolkulla.
Joten vanha kunnon "tuttu logo-uusi sisältö"- taktiikka toi tällaisen lopputuloksen:
Paulig JUHLA MOKKA -> Päällikkö JUHA ROKKAA
Sitä en tiedä tarkalleen, kuinka seinätaulu vaikutti työilmapiiriin, mutta kyllä siitä varmasti jotain jutunjuurta on revitty. Sittemmin kun broidi siirtyi kirjoituspöytähommiin, löysi taulukin uuden sijoituspaikan, kotikeittiön seinältä.
Koetin löytää loppuun jotain kahvihenkistä biisiä youtubesta,
mutta vastaan tulikin tällainen Aamulehti ja kahvia -niminen pätkä.
Eipä siinä, sopii teemaan koska Juha mielellään käy vaeltamassa
ja Karhunkierroksellakin poikettiin muutama vuosi sitten faija mukana. Reissu oli muuten mukava, mutta itse olisin kaivannut vanhana sirkuskoululaisena vaellusreitille yksipyöräistä fillaria talsimisen sijaan.
Myöhemmin otin asiasta selvää huvikseni ja hämmästyksekseni joku oli jo tehnyt sen vuonna 2006. Sirkusfillarilla tunturissa rinkka selässä: aika kova juttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti