Jälleen oli projektina kehittää joku semisti hassutteleva, mutta kuitenkin mielellään kehittävä joululahja kummitytölle. Siihen saumaan sopi hyvin kaunoluistimet, joita nykyisin saa toki useamman värisinä ja aika söpöinäkin. Mutta halusin lähteä klassisesta valkoisesta liikkeelle, avainsanana nimenomaan se Söpö.
Sen verran jäi kuitenkin kiinnostusta terällä varustettuihin kenkiin, että koska hokkareita kuluu kahden parin vuositahtia (toiset ulkojäillä, toiset hallissa) meidän perheen kiekkohirmullakin, niin halusin testata josko niistä perusputkista saisi vähän rokkaavammat.
Kyllä sai:
CCM:t sai petomaisen ilmeensä kirpputorilta eurolla ostetun leopardihameen kankaasta ja koska niistä tuli sen verran viileä lopputulos, oli kuvakin otettava pakastimessa.
Luistimet on yhä tallella muistona, koska sen verran hyvät muistot jäi tuosta luistinparista. Vastustajissa ne herättivät reaktioita hämmästelystä naurahduksiin ja oman joukkueen keskuudessa eritoten tuli monet hyvät naurut. Eikä ollut muutenkaan turhat kapistukset, maaleja, syöttöjä sekä jäähyjä tuo pari kerkesi nähdä ehkä enemmänkin kuin aiemmat ja myöhemmät putket.
Pienenpieni hipidihoppi-läppäkin noihin liittyy: koetin kepillä jäätä ja tarjosin Monspin Kepelle diiliä, jossa olisin tehnyt kiekkoräpistään tunnetulle JVG:lle samantyyppiset hokkarit esim. yleisökilpailun palkinnoksi tms. käyttöön. Pyysin palkkioksi duunista bändin pelipaitoja itselleni ja kiekkohirmulle, mutta se diili jäi syntymättä, valitettavasti.
On kyllä muuten kumma juttu, että lähdin kirjoittamaan pikkutytön söpöstä joululahjasta ja lopulta päädyin isojen miesten kiekkotreeneissä hiestyviin pelipaitoihin ja vielä suomiräppiäkin käsiteltiin matkan varrella.
huh huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti